Muistattehen että lapsuuden koulussamme uskonto oli hyvin tärkeässä asemassa. Uskonnon läksyjä kuten monta muutakin asiaa opeteltiin ulkoa.
Kolmannella luokalla esimerkiksi luettiin Martti Lutherin kirjoittamaa Vähää katekismusta, jossa selitettiin Raamatun kohtia.
Selitykset oli alkuaan tehty - luonnollisesti saksan kielellä - 1500-luvun alkupuolen keskisaksalaisen ajatus- ja kokemusmaailman pohjalta.
Luettiin Raamatun kohta ja sen jälkeen selitys, joka alkoi: Mitä se on?- Meidän tulee peljätä ja rakastaa jne. Litaniat piti opetella ulkoa.
Eipä tullut lapsen mieleen kysyä, miten jotakuta voi pelätä ja rakastaa samanaikaisesti.Yhtä vähän tuli lapsen mieleen kysyä, mitä on huorinteko, ympärileikkaus tai esinahka.
Kaikki meni täydestä. Ei tarvinnutkaan ymmärtää lukemaansa.
Erään muutoksen opettaja hyväksyi tekstiin. Kun tekstissä oli aika usein sana Per...le tai Saat...na, joiden käyttöä suuri uskonpuhdistaja ei suinkaan kaihtanut, ne saattoi korvata sanalla Sielunvihollinen.
Keskikoulun viimeisellä luokalla kulutettiin uskontotunteja taas Raamatun avulla siihen, miten Paavali kiersi Välimerta lähetysmatkoillaan ja opeteltiin niiden reittejä ulkoa. Mitähän hyötyä siitäkin oli? Ei tainnut kenestäkään siitä joukosta tulla pappia eikä edes maallikkosaarnaajaa.
Tuoko sinulle uskonnon opetus koulussa mitään mieleen? Mitä pidit siitä?
Kolmannella luokalla esimerkiksi luettiin Martti Lutherin kirjoittamaa Vähää katekismusta, jossa selitettiin Raamatun kohtia.
Selitykset oli alkuaan tehty - luonnollisesti saksan kielellä - 1500-luvun alkupuolen keskisaksalaisen ajatus- ja kokemusmaailman pohjalta.
Luettiin Raamatun kohta ja sen jälkeen selitys, joka alkoi: Mitä se on?- Meidän tulee peljätä ja rakastaa jne. Litaniat piti opetella ulkoa.
Eipä tullut lapsen mieleen kysyä, miten jotakuta voi pelätä ja rakastaa samanaikaisesti.Yhtä vähän tuli lapsen mieleen kysyä, mitä on huorinteko, ympärileikkaus tai esinahka.
Kaikki meni täydestä. Ei tarvinnutkaan ymmärtää lukemaansa.
Erään muutoksen opettaja hyväksyi tekstiin. Kun tekstissä oli aika usein sana Per...le tai Saat...na, joiden käyttöä suuri uskonpuhdistaja ei suinkaan kaihtanut, ne saattoi korvata sanalla Sielunvihollinen.
Keskikoulun viimeisellä luokalla kulutettiin uskontotunteja taas Raamatun avulla siihen, miten Paavali kiersi Välimerta lähetysmatkoillaan ja opeteltiin niiden reittejä ulkoa. Mitähän hyötyä siitäkin oli? Ei tainnut kenestäkään siitä joukosta tulla pappia eikä edes maallikkosaarnaajaa.
Tuoko sinulle uskonnon opetus koulussa mitään mieleen? Mitä pidit siitä?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ei mitään oikein kielteistä ainakaan. Silloin luettiin ulkoa paljon, muistan, että Vuorisaarna oli yhden pääsiäisen aikana kokonaan kertauksena.
Nykyaikana nämä "Käskyt", jotka ovat Katekismuksessa, olisivatkin tarpeellista opittavaa, koska maailma on mennyt niin huonoon suuntaan, että kaikkia näitä rikotaan.
Jos näitä Katekismuksen kymmentä käskyä noudatettaisi, olisi jokaisen parempi elää.
Ilman muuta uskonnonopetuksessa on paljon hyödyllisiä elämänohjeita.
Kyse onkin aloituksessa siitä, mitä ilmeisen turhaa painolastia pannaan tai on pantu uskonnon opetukseen - ja nimenomaan sellaista, jonka ei voi katsoa kuuluvan yleissivistykseen.
Myös paljon turhia pelkoja, laajemmin mielenterveysongelmia on tiukkapiponen uskonnon opetus tuonut. Paljon itsemurhiakin.
" Kaikki meni täydestä. Ei tarvinnutkaan ymmärtää lukemaansa. "
Tuosta virkkeestä juolahti; siitäkö johtuu, että edelleenkin kaikki menee täydestä eikä tarvitse ymmärtää lukemaansa?