Synkät aloitukset ovat peittäneet kevyen kenttähuumorin alleen.
Enää ei raikuvaa naurua kuulu varjojen kätköistä ja viimeiset eloonjääneet kamppailevat elintilastaan palstan yhä hupenevassa yhteisössä.
Aikansa kutakin, sanoi mummo ja pässillä pöytää pyyhki.
Enää ei raikuvaa naurua kuulu varjojen kätköistä ja viimeiset eloonjääneet kamppailevat elintilastaan palstan yhä hupenevassa yhteisössä.
Aikansa kutakin, sanoi mummo ja pässillä pöytää pyyhki.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Mitähän nuo mainitut tummat pilvet mahtavat olla. Täällä meillä päin ne satavat vettä ja luovat sinällään ankean tunnelman.
Kuka meistä sen ilon ja naurun palstalle tuo, hänelle annettakoon palkinto. Tytöille ihana ruusu ja suukko, sellainen pitkä, lentävä, virtuaalinen.
Nyt mietintämyssyn päähän ja kun haudonnan tulos on valmis, niin pännät kirjoittamaan.
Avaaja pysy kännissä edelleen kokoajan?
Ah!
Iloinen ja valoisa luonteesi on kuin jalokivillä täytetty aarrekammio...
Jaa, miksi siitä elintilasta pitäisi kamppailla, eikös sitä tule siitä ihan itsestään, jos yhteisö senkun hupenee.
Nuo mummon ja pässin touhutkin Sinulta meni ihan päin mettikköä.
Iskukuumennus on päivän trendi, sanoi mummo, kun kirnuun pieras...
Ei se kirnu tuosta kuumene. Kolkku vaan heilahtaa.
Palstan aloituksissa kuvastuu mielenkiinto kyseiseen aiheeseen häneltä löytyy tummia pilviä synkkiä ajatuksia vihamielisyyttä mitä se kertoo psyykkeestä, psyyke palstalla on yleensä lepposa asiallinen, mielipiteet eroavat toisistaan joka synnyttää keskustelua jokainen omalla tavallaan vastailee iloisella mielellä, vakavasti asiaa teroittaen kuin kysyäkseen mitä olet mieltä, toinen, en ole samaa mieltä johan minä sanoin joo joo. Päivät päästätysten aamusta iltaan yövirkut omia aikojaan sormi kieli poskella luo ajatuksiaan ruudulleen.
voi herra jumala tuotakin
:D.
Kyllä te olette sitten hauskoja kaikki.
Taivaan rannalle kerääntyviä tummanpuhuvat ukkospilvet uhkaavat palstan poutapilviä onko mitään tehtävissä.
Aina on jottai tehtävissä. Tummanpuhuvat ukkospilvet ovat vai ohimenevää ja taas paistaa aurino poutapilvien lomasta. Oiskos se meistä itsestämme kiinni? Lunnonvoimille emme voi mitään mutta tämän palstan voimille voimme.
Sääilmiöt vaihtuvat kuin mielialat, hyvä näin jaksaisitko jatkuvasti hymyillä tai itkeä ei kai niilläkin on rajansa.
Ei kai kukkaan jatkuvasti jaksa hymmyillä tai jos yrittääkään, aika väkinäistä. On se vissiin vähä luonnekysymyskin, toisilla nyt vaan sappi kiehahtaa kiihkeämmin kuin toisilla. Itse näin iän ja elämänkokemustenm myötä arvostan vakautta ja rauhaa.
Eletään synkkiä aikoja, katselin netistä juuri iltapäivälehtiä, Putinin ja Turkin tilanteesta oli laitettu aika hauskoja pilalausuntoja, Turkey kun voi olla kalkkunakin.
Amerikassa taas söivät kalkkunoita, vaikka kuin ja paljon.
Niillä on sellainen tapana.
Juu thanksgiving päivä siellä rapakon takana. Yksi pila oli kun Obama soittaa Putinille ja kysyy: What will you have for Thanksgiving dinner? Putin vastaa lyhyesti ja täsmällisesti: Turkey
Osuvasti tätä päivää.
Soittimet peittivät ilosanoman.
Sunnuntaina on ensmmäinen adventti ja laitan ulkovaloja sen kunniaksi. Näyttääköhän pöhköltä jos nurmi viheriöi ja ei ole lunta jos laitan sähköiset jääpuikot kuistin ikkunalle? Nauraako ohikulkijat?
Minä olen ISIKsen asialla. Joskus toistan"en ole ISIS" mutta olen ex-isi.
Näet mun aatteen jalous on siinä, että kun lapsi tulee täysi-ikäiseksi, silloin sille on isin lakattava olemasta isi ja äidin lakattava olemasta äiti.
On vain aikuisten välinen side. Isä ja äiti pestit ovat määräaikaisia ei ikuisuuteen sidottuja. Muutenhan se perkeleen pentu ei opi aikuistumaan. Omani oppi kun tein sen selväksi.
Eilisillan pimeydessä heikossa pihavalaistuksessa, kotiutuessani näin kaksi nuorehkoa miestä joiden naamat olivat tummentuneet. Ajattelin mitähän nuokin kaksi ovat?
Nyt minulle valkeni hämärän sateisen aamun myötä, että ne kaverit ovat ehkä syntyneet tummien pilvien alla.
Oi ja voi. Minä kyllä ymmärrän isin ja äidin roolit ikuisina, puolin ja toisin. Molemmat tarvitsevat toisiaan eliniän ajan, rolinsa vaihtuvat.