Normaalisti luen aamulla sanomalehden tohvelit jalassa, hörpin kahvit, hyppään lämpöoiseen autoon ja ajelen 10 minuutin työmatkani mielimusiikkiani kuunnellen.
Entä jos vaihtaisinkin aamurutiinit? Jättäisin lehden lukematta ja joisin kahvia tulipalokiireessä vain puoli kuppia. Juoksisin sitten viisi kertaa talon ympäri satuttaen samalla jalkani. Ennen autotalliin menoa kastelisin vaatteeni talon vesiletkulla, minkä jälkeen avaisin tallin oven vain nähdäkseni, että naapurini otti autoni juuri nenäni edestä. Jäisin kiroten odottamaan naapurini paluuta ja kastelisin lahkeeni kuravedellä. Vihdoi naapurini palaisi 10 minuutin päästä autoni täynnä hirveältä hajuvedeltä haisevaa väkeä, etupenkillä torttua vääntäisi puliukko. Mahtuisin kyytiin juuri ja juuri toinen kannikka penkillä ja toinen ovenraossa. Työmatkalla pysähtyisimme 20 kertaa ja naapurini suostuisi ajamaan autoni vain omalle työpaikalleen, joka olisi puolen kilometrin päässä omastani.
Olisihan se vähän hassua, vai mitä.
Mutta hei, näinhän monet kasarmipeijoonat tekevät joka aamu, kulkupelinä vain on bussi, metro tai ratikka. Enkä edes kuvannut vaihtoa ajatusleikissäni.
Muita varakkaita ok-arkkiherttuoita palstalla? Miten mahtaisi asuminen sujua, jos myös naapuri asuisi saman katon alla? Kuka osaa kuvailla?
Entä jos vaihtaisinkin aamurutiinit? Jättäisin lehden lukematta ja joisin kahvia tulipalokiireessä vain puoli kuppia. Juoksisin sitten viisi kertaa talon ympäri satuttaen samalla jalkani. Ennen autotalliin menoa kastelisin vaatteeni talon vesiletkulla, minkä jälkeen avaisin tallin oven vain nähdäkseni, että naapurini otti autoni juuri nenäni edestä. Jäisin kiroten odottamaan naapurini paluuta ja kastelisin lahkeeni kuravedellä. Vihdoi naapurini palaisi 10 minuutin päästä autoni täynnä hirveältä hajuvedeltä haisevaa väkeä, etupenkillä torttua vääntäisi puliukko. Mahtuisin kyytiin juuri ja juuri toinen kannikka penkillä ja toinen ovenraossa. Työmatkalla pysähtyisimme 20 kertaa ja naapurini suostuisi ajamaan autoni vain omalle työpaikalleen, joka olisi puolen kilometrin päässä omastani.
Olisihan se vähän hassua, vai mitä.
Mutta hei, näinhän monet kasarmipeijoonat tekevät joka aamu, kulkupelinä vain on bussi, metro tai ratikka. Enkä edes kuvannut vaihtoa ajatusleikissäni.
Muita varakkaita ok-arkkiherttuoita palstalla? Miten mahtaisi asuminen sujua, jos myös naapuri asuisi saman katon alla? Kuka osaa kuvailla?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Minäpä se pääsenkin kotoa hissillä suoraan autotalliin, onnistuuko siellä pimeällä kuraisella savipihalla. Tekeekö se virtuaalinaapurisi siellä aina ne lumityötkin?
Elämä on valintoja täynnä, mutta kaikillahan ei ole varaa valita ok taloa heti. 21-vuotiaana kun olet ammattikorkeakoulusta juuri päässyt tuore insinööri ja tilisi saldo on tosiaan se saldo miinus 4 vuoden opintolainat, mitä sinä haaveilet, haaveilet ehkä omasta tuvasta, perheestä, kartanovolvosta ja muksujen kuskaamisesta harrastuksiinsa. Tuo kaikki tuntuu kovin kaukaiselta tuolloin. puhun kokemuksesta. Muistan kävelylenkit OK-asuntoalueille ja katkeruudesta, miksi minulla ei ole samaa. Tiilitaloja, mistä nuo saanut rahat tuollaisiin? Meni muutama vuosi ja asuttiin sitten yli kolmekymppiseksi kaksiossa, omassa kuitenkin. Koko ajan kyti ajatus että täältä pitää päästä pois. oli ja tuli lappuja ei saanut grillata parvekkeella. Olin kuitenkin varttunut ok-talossa jossa grillataan. Aikaa kului ja nyt olemme jo asuneet ok-talossa 15 vuotta ja on nykyään velaton, koska ei rakennettu kallista kivitaloa. Nyt alkaa tuntumaan että voisihan sitä asua keskellä kaupunkia kerrostalossa tai hotellissa aamiaisineen, kun on mökkikin rantatontilla.
Aloittaja ei ilmeisesti ole viimeisten 50 vuoden aikana käyttänyt julkista liikennettä Pääkaupunkiseudulla...
Itse en nykyisin edes omista autoa, en tarvitse sitä mihinkään ja parkkipaikan löytäminen on täällä päin välillä haasteellista. Työpaikka sijaitsee Pohjois-Helsingissä ja matkaa sinne on julkisilla runsaat 12 kilometriä, omalla autolla hieman vähemmän. Linjautolla minulla menee työmatkaan n. 40 minuuttia, omalla autolla menee noin puoli tuntia (tai hieman alle, testattu on), kävelymatkaa kertyy yhteensä n. 300 metriä. Hyvin olen aina kyytiin mahtunut, kanssamatkustajista ei ole pahaa sanottavaa ja 12 minuutin vuoroväli on minulle aivan tarpeeksi tiheä. Lisäksi työmatkan aikana tällainen aamu-uninenkin ihminen voi rauhassa heräillä ja miettiä omiaan sen sijaan, että keskittyisi ajamiseen. Rahallisesti julkisen liikenteen käyttäminen tuo huomattavan säästön, oman auton kulut olisivat varovastikin laskettuna kuukausitasolla n. 320 € (10.000 € auto, arvonalenema 100 €/kk, huollot muut kuten yms renkaat 75 €/kk, liikennevakuutus 82 €/kk, asukaspysäköintitunnus vuoden 2016 hinnalla 20 €/kk, polttoaineet työmatkoihin 400 km/kk ja 7 l/100km 42 €). Kausikortistani maksan n. 54 €/kk, muutaman kerran kuukaudessa tulee tietenkin tarve suurempien ostosten kuljettamiseen taksilla, eli lasketaan 150 €/kk (takseihin ei oikeasti mene satasta kuukaudessa). Säästö siis melkein 1.500 €/vuosi ja kannattaa huomioida, että laskelmassa ei ole huomioitu vapaa-ajankäytön kustannuksia oman auton osalta, julkisen liikenteen osalta ne sisältyvät laskelmaan.
Mutta aloittajan ongelma onkin korvien välissä ja ymmärrän häntä. Olin itsekin samanlainen penkin ja ratin väliin jämähtänyt pulliainen. Muistan hyvin kun aikoinaan asuin Espoossa ja oli firman pikkujoulujen jälkeinen päivä, jääkaappi oli tyhjänä ja lompakkokin puolityhjä, kärvistelin siis nälissäni iltapäivään asti kun auton rattiin ei aikaisemmin ollut asiaa ja taksiin ei ollut varaa, lähikauppa oli 400 m päässä...
"Aloittaja ei ilmeisesti ole viimeisten 50 vuoden aikana käyttänyt julkista liikennettä Pääkaupunkiseudulla..."
Heh heh, kyllä on. En jaksanut lukea laskelmiasi kuin siihen asti, että tajusin sinun jättäneen odottelun matka-ajasta pois kuten kaikki julkisen puolustelijat aina tekevät.
Se odottelu kyllä sisältyy tuohon. Tietenkin köyhät kehyskuntien omakotitaloalueilla asuvat joutuvat vaihtamaan useampaan kertaan työmatkallansa. Mutta jos on niin köyhä, että pitää ostaa omakotitalo Helsingin keskustan yksiön hinnalla, niin jossain siitä joutuu maksamaan, vaikka vaihtojen määrässä ja odostusajassa, tai useamman auton pitämisellä.
Keskustan yksin hinnalla saa vanhan korsun jostain pihtiputaalta. Valitettavasti on niin, että helsinkiläiset joutuva tvastoin tahtoaan asumaan kasarmilla, kun alueen ok-talot ovat niin kalliita. Köyhän on pakko luukuttaa ahtaassa läävässään ja matkustaa julkisilla. Niin se on aina ollut ja niin se on aina oleva. Talolliset erikseen.
Kas kas, joku ehti viedä nimimerkkini. Olen otettu. Se on sen merkki, että osui ja upposi!
t. ok-arkkiherttua
Ovat vaan nuo sopivankokoiset ja -hintaiset ok-talot vähän harvassa täällä Bulevardin eteläpuolellakin.