ahdistaa kauheasti...vauva on 5 viikkoa vanha ja todella kovasti kiinni rinnassa -- olisi imemässä koko ajan. Ahdistun siitä kovasti, koska vapaa-aikaa minulla on joka päivä ehkä 15 min. Loppu menee kotitöitä tehdessä.
Hermostuttaa sekin, kun miehellä tuota aikaa tuntuu käsissään olevan. Joka päivä hän huokailee (lomalla), että on niin paljon vapaa-aikaa, ettei tiedä mitä tehdä. Kuitenkaan hän ei näe, että kotityömme olisi jaettu epäsopusuhtaisesti. Hänellä on aikaa olla tuntitolkulla internetissä, käydä joka päivä kavereita tapaamassa, tehdä puutöitä monta tuntia päivässä.
Eilen olin niin väsynyt ja ahdistunut, että kun koira itki ja kitisi vieressä koko ajan ulkoilua odottaen (minun piti ensin imettää ja saada vauva nukkumaan -- mieshän ei voi auttaa) niin meni hermo ja potkaisin koiraa.
Jos annan miehen syliin vauvan nukutettavaksi niin tuo hypyyttää ja heijaa ja pärryyttää lasta niin että lapsi rupeaa itkemään. Sit mieheni sanoo "Se itkee, kun sen on nälkä -- otapa se" (olen juuri imettänyt esim. tunnin ja haluaisin nopeasti lukea päivän lehteä). Tai sitten jos pyydän, että mies pitäisi vauvaa hetken hän sanoo, että "Totta kai. Ans tänne vaan se." Mies ottaa vaavin syliinsä, laittaa sen pinnasänkyyn ja menee itse nettiin surffaamaan. Vauva aloittaa itkun (kun haluaisi olla sylissä) 2 minsan kuluttua sänkyyn laitosta, mutta mies ei tee elettäkään vauvan suuntaan.
Tuskastun kun olen tosi väsynyt ja ahdistunut koko ajan ja mieheni syyllistää minua kaikesta -- siitä että teen liian vähän kotitöitä, ansaitsen liian vähän rahaa, en anna tarpeeksi seksiä jne. jne. Tuntuu ettei kestä. Ei jaksa olla lapsenkaan kanssa juurikaan.
Hermostuttaa sekin, kun miehellä tuota aikaa tuntuu käsissään olevan. Joka päivä hän huokailee (lomalla), että on niin paljon vapaa-aikaa, ettei tiedä mitä tehdä. Kuitenkaan hän ei näe, että kotityömme olisi jaettu epäsopusuhtaisesti. Hänellä on aikaa olla tuntitolkulla internetissä, käydä joka päivä kavereita tapaamassa, tehdä puutöitä monta tuntia päivässä.
Eilen olin niin väsynyt ja ahdistunut, että kun koira itki ja kitisi vieressä koko ajan ulkoilua odottaen (minun piti ensin imettää ja saada vauva nukkumaan -- mieshän ei voi auttaa) niin meni hermo ja potkaisin koiraa.
Jos annan miehen syliin vauvan nukutettavaksi niin tuo hypyyttää ja heijaa ja pärryyttää lasta niin että lapsi rupeaa itkemään. Sit mieheni sanoo "Se itkee, kun sen on nälkä -- otapa se" (olen juuri imettänyt esim. tunnin ja haluaisin nopeasti lukea päivän lehteä). Tai sitten jos pyydän, että mies pitäisi vauvaa hetken hän sanoo, että "Totta kai. Ans tänne vaan se." Mies ottaa vaavin syliinsä, laittaa sen pinnasänkyyn ja menee itse nettiin surffaamaan. Vauva aloittaa itkun (kun haluaisi olla sylissä) 2 minsan kuluttua sänkyyn laitosta, mutta mies ei tee elettäkään vauvan suuntaan.
Tuskastun kun olen tosi väsynyt ja ahdistunut koko ajan ja mieheni syyllistää minua kaikesta -- siitä että teen liian vähän kotitöitä, ansaitsen liian vähän rahaa, en anna tarpeeksi seksiä jne. jne. Tuntuu ettei kestä. Ei jaksa olla lapsenkaan kanssa juurikaan.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Kaikesta vaikeasta huolimatta sinä elät nyt sellaista aikaa joka vie hirveästi voimavaroja sinulta sekä pitäisi viedä myös isältä.
Lapsen isä ei ilmeisestikään ole ymmärtänyt omaa rooliaan tässä tai ei halua ymmärtää.
Siksi sinulta vaaditaan nyt voimia.
Imetystä ei kestä montaa kuukautta eikä noin tiheä imetys enää kuukauttakaan.Kohta saat antaa velliä tuttipullosta ja myös paksumpaa ruokaa.
Äläkä kiukuttele lapselle äläkä koiralle.Ne ovat
kuitenkin viattomia tähän.Yritä jutella miehesi kanssa, jakaa ajatuksia lapsesta hänen kanssaan.
Ymmärrän,että se on vaikeaa jollei hän yhtään yritäkään.Oma aikasikin lisääntyy kun lapsi kasvaa ja huomaat asioiden muuttuvan.Älä vain missään nimessä tee vielä lisää lapsia, nyt keskityt tähän pienokaiseen, joka tarvitsee teitä.
Koska miehesi ei tosiaankaan ymmärrä tilannettanne, onko sinulla ystävää, äitiä, sukulaista joka auttaisi?
On tärkeää, että sinulla olisi aikaa myös itsellesi hengähtää, että jaksat vauvan kanssa.
Voisit pyytää myös kotiapua? Jos saisit jonkun auttamaan kodin hoidossa välillä saisit enemmäna aikaa vauvan hoitoon ja itsellesi?
Kiitos molemmille vastauksesta! On ihanaa, että joku kuuntelee. Edes joku joskus ja jossain.
Ystäväni ovat kaikki uraihmisiä, heiltä en mitään apua saa. Oma äiti ja anoppi ovat koko ajan arvostelemassa mm. täysimettämistäni ja tapaani imettää ja imetystiheyttä jne. jne. joten en jaksa kutsua heitä kotiini arvostelemaan minua. Oikeastaan ei ole ketään, joka voisi auttaa. Joskus joudun käymään vessassakin lapsi sylissä, kun miehellä on harrastuksia -- hänen mielestään hänellä on oikeus lomallaan harrastaa. Ja tokihan on, mutta tilanne on nyt toinen kuin silloin kun lasta ei olut, minun mielestäni siis.
Mutta nyt lapsi itkee taas! Ei ehdi kirjoittaa enempää. Kiitos molemmille!
Välillä musta tuntuu, että mun mies ei ymmärrä millaista pienen vauvan kanssa on, mutta kyllä se sentään paremmin ymmärtää kuin sinun miehesi! Tuo tilanne kuulostaa sietämättömältä, juuri siksi kun toinen vieressä huokailee tekemisen puutetta eikä eväänsä liikauta auttaakseen! Oletko kokeillut selittää ihan yksityiskohtaisesti, että millainen päiväsi on ja miltä se sinusta tuntuu ja mitä häneltä toivoisit ihan konkreettisesti. Esim että hän ottaisi nyt tuon koiran vastuulleen tms. konkreettinen asia. Se pitäisi tietysti pystyä tekemään rauhallisesti ja asiallisesti. Joskus miehet voi olla uskomattoman uunoja tällaisissa asioissa, ja naiset vaan odottavat niiden tajuavan asioita, joita ne ei selittämättä tajua.
on mustasukkainen sille vauvalle. jätä kotityöt tekemättä ja nauti vauvastasi. Jos ukkosi kitisee tekemättömistä kotitöistä, sano, tee itte, kyllä sä osaat. Jos ei osaa, on korkea aika opetella, muutenhan sulla on kaksi lasta siinä. Ota ukko seuraavankerran neuvolaan mukaan ja pura myös siellä, terv.hoitaja luulis palauttavan ukon maanpinnalle. Äläkä kuuntele niitä kahta kälättäjää, se on sun vauva, sun perheen koti. ota toki hyvät neuvot vastaan, jos niitä saat.
Ps, ja kun ukkos parikertaa astuu koiranpaskaan, luulis sen vievän koiraa ulos.
Jos nämäkään ei auta, mene sinne missä synnytit, siellä autetaan masentunutta äitiä ihan työn puolesta. Rohkeasti sinne jos muu ei auta.
Missä päin asut? Jos asuisin lähellä sinua, voisin tulla avuksi.
Tärkeää on ettet jäisi yksin asiasi kanssa.
Voit hakea apua myös kunnalta. Sosiaalipalvelusta.
Yritä puhua vielä miehesi kanssa oikein vakavasti ja sitten jätä kotihommia vähemmälle jos masentaa vielä niin hae apua! Jos et itsesi niin ainakin vauvasi takia. Tiedäthän, että nämä ensimmäiset vuodet ovat vauvallesi kaikesta tärkeimmät kasvunajat?
Itselläni on muutama lapsi hoidossa/asumassa, joitten äiti ei ole jaksanut/kyennyt hoitamaan vauvaa ja vastaamaan hänen tarpeisiinsa kylliksi.
Nyt lapset ovat murrosikäiset ja heillä on tosi isoja ongelmia.
Minä asun keskipohjanmaalla, jos asut lähellä voisin tulla ystävänä sinua auttamaan.
Hei Tutti! Itselläni oli hieman samankaltainen tilanne, ei apuja tai ymmärrystä, vauva jatkuvasti kiinni, sen lisäksi oma muruni ei pahemmin viihdy muiden kuin minun kanssani.
Kuten sanotaan kaikissa äiti-vauva-hoito-ohjeissa ja neuvolassa myös, ensimmäiset ajat kannattaa hoitaa niin että ensin vauva/ sinä, sitten kotityöt. Jos ei mies osaa olla vauvan kanssa, pistä se edes tekemään kotityöt tai edes osan. Koita ensin puhua hänen kanssaan millainen lasti harteillasi on ja kuinka itse henkisesti ja fyysesti kuukahdat jos et saa apua ja hetken rauhaa ja tilaa hengittää. Jos se ei tee niitä, jätä tekemättä siihen pisteeseen että itse selviät esim. tiskaat itsellesi astioita kun alat syömään, peset vain omat välttämättömimmät vaatteet, jne
Jos ei mies kuuntele eikä tee, kannattaako suhteeseen jäädä. Tämä kuulostaa karulta, mutta kun ajattelet niin että sinulla on kaksi lasta sitten hoidettavana jos hän edes kuuntele saatika auta. Ja entäs sitten kun lapsi tulee isommaksi ja kasvattaa pitäisi? Isä joko jättäisi huomioimatta hänet, sanoisi että tulee sinulta kysymään/ pyytämään apua, lahjoisi rahalla jotta jättäisi hänet rauhaan? Haukkuisi sinua laiskaksi lapselle jos et heti tee ja jaksa kaikkea, opettaisi lapsen kohtelemaan tulevaisuudessa kohtelemaan omaa puolisoaan yhtä epäkunnioittavasti. Voi olla äärimmäisyyksiin vientiä, tarkkaa kuvaa kun ei saa mitä mies vastaa, kuunteleeko ja mitä sitten suostuu tekemään, mutta siinä kuitenkin hieman ajateltavaa... Kahdestaan ei ainakaan tarvitsisi kuin tiskata omat tiskit, pestä teidän vaatteet, opettaa omille tavoillesi.
Tässä oli hieman erilaista näkökulmaa sinulle, toivoisin että kertoisit jatkossa kuinka sujuu ja miten mies reagoi kun yritit puhua, mitä vastasi, saitko hänet auttamaan. Ja tietenkin olemme täällä valmiina antamaan sinulle myös henkistä tukea ja kuuntelemassa.
Toivon että pärjäät ja alat voimaan paremmin.
Olet oikeassa. Niskotteleva jätkä on parasta nakata helvettiin. Pienen lapsen hoito on vaativaa ja joku nuija siihen ylimääräisenä pyörimään jaloissa... lisää vaan elämäntuskaa.
Nää on asioita jotka on vaikea itse nähdä läheltä, siinä tilanteessa kun on. Mutta niin se menee että jotkut miehet ei ikinä halua astua perheenisän ja kumppanuuden vaativaan rooliasuun. Silloin naisen on tehtävä ratkaisu, ja tässä tapauksessa on mietittävä myös lapsen etu äidin jaksamisen kautta!
..saat ittellesi ko annat vähän lisämaitoa!!!!!
..saat tunniksikin vauvan nukahtamaan, jaksat paremmin koota itteäsi..
..vaikka meillä yhssä hoidetaan ja kotityötkin jaetaan..silti olin tosi poikki ja mieskin huomasi sen ja ehdotti jos hän antais maitoa pullosta..ja niin sain levätä ja ko vauva ei tuttia syö ..mut ku oli masu täysi ..kelpasi isikin hoitamaan ja niin äiti,isi ja ennen kaikkkee vauvakin oli rauhallisempi ja kaikk jaksoivat taas paremmin touhuta..
..ja onkin tyytyväinen Iso Miehen Alku..ja paljon rauhallisempi..Iloisempi..jaksaaa touhuta ja jaksaa myös kehittyä ja seurailla enemmän ko ei mee aika vain tisulla oloon..koska me ainaskin luulemme ,,että vauva ei saanut tarpeek äidinmaitoa..päivärytmi alkoi het tulla ja ulkona olostakin nautitaan..meinaan,,hän jaksaaa paremmin ulkoilla ko ei oo het tisunälkä,,ehtii saada kunnolla raitistakin ilmaa...itse myös samalla virkistyy!!!!!!
Näin meillä..vauva terve,,saa velliä,,saa pottua..saa tuttelia..ikää n. kolme kk..eikä olla sen huonompia vanhempia vaikk ei kokoajan tisull ookkaan...Uskomme että vauvallakin on vähempi stressaantunu olo nyt!!!!!
Kulta pieni, jätä ne kotityöt ja rahasta ja seksistä stressaaminen. Mitä siitä jos mies valittaa? Tämä aika on sinun ja vauvan, elä hänelle jos mies ei halua olla teidän kanssanne.
Tilanne varmasti kohta muuttuu. Mies avautuu ehkä ja sanoo tuntevansa olevansa yksin, jolloin sinä sanot että "viedäänkö tämä vauva takaisin laitokselle, ei kai takuu ole vielä mennyt umpeen? Otetaan sittenkin se koira, en minä jaksa tätä vauvaa." Kun te molemmat saatte sen sanotuksi, kyllä ne kotityöt tulee tehtyä, jos ei heti niin sitten kun vauva on isompi.
Jaksamista teille ja erityisesti sinulle. Sinä olet kaunis ja maailman paras äiti. Imetys on ihaninta mitä vauvasi tietää.
Minua aina joskus väsyttää mutta tuosta tilanteesta ollaan jo kaukana. Tyttö on kohta 11kk.
Älä potki koiraa, halaa sitä!!
Potkaise sitä äijääsi ja yritä vaikka vääntää rautalangasta, missä teillä mennään!!
Anna kotitöiden olla, sekin voi ottaa luonnolle jättä ne tekemättä, mutta kyllä ne ehtii vielä joskus tehdä.
Muista että olet saanut elämääsi oikean aarteen; yritä nauttia siitä!