Seis
Älä tule lähelle
Se on vaarallista
Olet peili
heijastat tuntoni
Olet liian kirkas
Kerrot totuuden
Pysy etäällä
Jäljiltäsi olen kuin kilpikonna
käännettynä kilvelleen
Pysähdy
Minulla on ikävä
ja huulia kuivaa
sanat juuttuvat kurkkuun
Olet tullut liian lähelle
Joku on murtautunut
sisimpääni
*hymy hetkiin*
Älä tule lähelle
Se on vaarallista
Olet peili
heijastat tuntoni
Olet liian kirkas
Kerrot totuuden
Pysy etäällä
Jäljiltäsi olen kuin kilpikonna
käännettynä kilvelleen
Pysähdy
Minulla on ikävä
ja huulia kuivaa
sanat juuttuvat kurkkuun
Olet tullut liian lähelle
Joku on murtautunut
sisimpääni
*hymy hetkiin*
Vastaukset 20
Vanhimmat
Kiitos näistä kaikista. Olen useana yönä lueskellut ja tuntenut suurta ymmärrystä ja tunnetta.
*kiitos * elämä on kuin toinen huutaa ilman sanoja
niin toinen kuiskaa jotakin kaunista *
Niin elämä kuitenkin haluaisi että kaksi on yksi
mutta enemmän kuin yksi voi *
*hymy halit*
Peilin kanssa on helppo olla kun ymmärtää sanoitta. Eikä se ole kovin vaarallistakaan sillä siinähän kohtaa vain itsensä. Sulautuminen yhteen ei myöskään muuta liikaa kumpaakaan kun valmiiksi ollaan kuin yhden kauniin kuvan kaksi puolta jotka yhdistyessään ovat tasareunaisen siloisia, vailla ulos törröttäviä teräviä kulmia.
----
Tuli vain niin hauska mielikuva peilikuvien kohtaamisesta peilin keskellä molempien astuessa sen sisään omilta puoliltaan. Yhdistyisikö siinä kaksi maailmaa vai palautuisiko yksi pirstaleinen kokonaisuus vain kasaan jos peilinsä kanssa lähenisi?
Kun hymyilee peiliin
sekin hymyilee
vai olisiko toinen musta
toinen valkoinen
Kun toinen polttaa
toinen rakentaa
Toinen huutaa
toinen kuiskaa
kauniita sanoja.
Toinen raivoaa
toinen hymyilee
hyväilee hyväilemistään
Emme halua kuin kaksi
olisi yhtä
kuin kaksi voi
toivomuslähteitä
jossa yksi on enemmän
kuin yksi
ja niinkuin kasvot peilissä
niin ihmisen sydän
toisessa ihmisessä
tuntea toisen iho
omana ihona
*hymyt iltaan*
ps. tykkäsin oivalluksestasi ja kysymyksenasettelusta ja olisi hauska kuulla ajatuksia
Minäkin luen mielenkiinnolla oivalluksiasi täältä. En taida olla ainoa niin ajatteleva. Emme ehkä tulisi juttuun pidemmän päälle sillä jotkin runosi ovat liian uskonnollissävytteisiä makuuni. Omat ajatukseni ja oppini tulevat minusta itsestäni, eivät saduista ja hallusinaatioista.
Mutta jatketaan ajatusten törmäilyä:)
Minulla on uskoni
mutta kunnioitan myös toisen uskoa
joka on hänen omansa ja hänen valintansa.
Minulle toisen rakkaus ja/tai oma rakkaus on se joka merkitsee
ja se mitä ihminen on itsessään.
Anna toiselle sana
hymy
niin tässä on
koko elämäni kämmenellä
*hymyt iltaan*
ps. miten tulla juttuun pitemmän päälle on kuin että rakentaisi ystävyyden uudelleen joka päivä - sitä on rakkaus antaa ja jakaa hyvää mieltä toiselle
*kiitos sinulle ajatuksistasi*
jotain joko rakastaa tai sitten ei ja se merkitsee
En ole noin hyvä kuin sinä, en kykene tuohon, ainakaan vielä. Se harmittaa itseänikin. Mutta vaikka muuten rakastaisin ja ymmärtäisin ja eläisin sekä antaisin elää, niin jos en pysty kunnioittamaan on edessä vakava ristiriita. Edes rakkaus ei korvaa kunnioituksen puuttumista. En pysty kunnioittamaan ihmistä joka uskoo yhteenkään uskontoon tai henkiolentoon. Se on puute ja ymmärtämättömyys minussa. En silti väkisin voi kunnioittaa jotain mitä pidän järjettömänä, mielettömänä, tyhmänä ja pelkuruutena. Se ei ole ainoa puutteeni mutta se pahin, ja samalla se ainoa jolle en näe tarvetta korjaukselle.
Onneksi runojen lukeminen, kirjoittaminen, keskustelu, töiden tekeminen, kaikki muu onnistuu kaikesta huolimatta - parisuhderakkaus vain ei, rehellisyyden nimissä.
Meni nyt sivuun aiheesta mutta menee täällä moni muukin. Tämä siksi että olen paljon lukenut tekstejäsi ja tätä ristiriitaa aina herännyt pohtimaan ajatuksella: Mitäs jos se olisikin kaivattuni joka kirjoittaisi noin...
Kolme kysymystä:
Kuka minä olen?
Miksi minä olen ?
Mitä varten minä olen?
Jokainen joutuu pohtimaan vastauksen noihin kysymyksiin. Se on sinun uskosi.
Sinussa on henki joka poistuu kuolemassa . Joku sanoo sielu .Se ohjaa elämääsi.
Jokainen uskoo johonkin - toiset ev.lut (kuten minä),joku on roomalaiskatolinen,
joku katolinen , joku islam ,joku hindu , joku juutalainen , joku adventisti ,joku
jehovalainen ,joku jumaluusoppinut ja joku ei usko mihinkään jne.Mutta jokaisella
on joku usko . Jokainen on tullut uskoonsa oman tien kautta ja sitä tietä tulee
kunnioittaa kuten jokaista meitä tulee kunnioittaa tai ainakin itse niin ajattelen.
Ainakin tuolla tiellä on ollut jokaiselle merkitys joka tekee sen mikä hän on. Minä
ajattelen että jokaisella on elämän tarina joka on opettanut ja se tarina voisi opettaa
meitä kaikkia . Toinen kysymys on onko meillä aikaa tai tarvetta kuunnella se tarina
ja arvostaa toista se kuuntelemalla .Meidän ei tarvitse olla samaa mieltä kuin tuo
toinen kun kuuntelemme tuon tarinan. Ainakin minua on nuo tarinat opettaneet .
Ne tarinat voivat tuntua järjettömiltä,mielettömiltä,tyhmiltä ja pelkuruudelta. Mutta
ensin on kuunneltava sitten vasta ajateltava niiden todenmukaisuutta . Mikä on totta ? Mikä valhetta? Jokaisella on oma kokemus mitä pitää totena mitä valheena.
Esim . Jeesus sanoo - minä olen tie , totuus ja elämä ( minä uskon tuon )mutta eivät
kaikki näin usko . Mistä tulee kunnioitus - esimerkiksi sotaveteraaneja kunnioitetaan. He puolustivat vapautta ja itsenäisyyttä -esimerkiksi nuo kaksi
ovat evankelis-luterilaisen uskon kaksi peruspilaria. Tuo kunnioitus tulee että
pidämme kiinni arvoista ja puolustamme niitä .Sinulla on arvot joita puolustat
ja joista pidät kiinni . Niin jokaisella uskolla .Mihin arvoihin sinä uskot ja mitä
sinä kunnioitat?
Minä arvostan jokaista ihmistä joka uskoo itseensä ja siihen mitä on ja uskaltaa
puolustaa omia arvojaan ja uskoaan? Ei ole minun tehtäväni sanoa onko
se oikein vai väärin vaan siihen on mielestäni oikeutettu ne ihmiset jotka ovat
luoneet elämän ja maailman.
Ihmisellä on tahto , tieto ja halu . Niiden keskellä on sielu . Omatunto joka kertoo
tekeekö oikein vai väärin. Elämän eri houkutukset käyttävät tahto , tietoa ja
halua hyväkseen ja mikäli esim.ihminen antaa rahalle vallan .Se ohjaa hänen
toimintaansa ( se on siis rahan henki). Jos ihminen antaa hyvän ohjata niin
nuo henget eivät saa jalansijaa vaan hän pysyy omana itsenään joka kuuntelee
sisäistä minäänsä. Siis kuka on mitäkin? Jokainen erehtyy tekee virheitä ja
siksi anteeksianto on ainut tapa palautua omaksi itsekseen.
Elämä on oppia joka päivä - miksi siis tuomita ketään - mikä tekee minusta
paremman kuin jostakusta toisesta-ei mikään . Miksi en siis kunnioittaisi
myös tuota toista . Hyvä Kysymys?
Aivot heiluttaa
järkeilyn luutaa.
Ehkä näin on paras.
Mutta kosketus ,iho
sen muisti
on pettämätön.
Se muistaa arvet,
pilkut,syntymämerkit,ihon
kuka meistä selviää
ilman niitä
sydän lyö
mutta iho muistaa ihon
ja rakastaa
arvista huolimatta.
*hymy yöhön*
Olethan oikeassa. Kerroin ymmärtäväni sekä oman että muiden kannat ja ajatukset asiasta. Se on rikkauteni ja toisaalta kärsimykseni. Kyseenalaistaa omat mielipiteet tauotta kun kuuntelee muita ja ymmärtää.
Ymmärrys, kuunteleminen ja kunnioitus eivät ole sama, eivätkä toisensa pois- tai sisäänsulkevia. Jos lähin ihmisesi haluaisi uskoa siihen, että hänen vanhempansa ovat smurffeja, pystyisitkö kunnioittamaan vai yrittäisitkö kertoa hänelle harhoistaan, että hän on väärässä? Minulle uskonto on yhtä absurdi asia kunnioittaa. Niin kauan kuin itse tämän tiedostan, en lähde suhteeseen jossa pyrkisin muuttamaan toista voidakseni kunnioittaa. En enää. Sehän ei ole oikein. Arvot ne on uskottomillakin.
Jokaiselle löytyy varmasti se oikea jonka kanssa voi uskoa vaikka smurffeihin. Kun etsii ja tietää mitä hakee. Ja uskaltaa rakastaa sitä samoissa asioissa yhtä pöhköä kuin itse on. Ihmiset muuttuvat, ehkä minäkin sinistyn jokin päivä.
Kiitos sinullekin.
Sinun kanssasi tulisi varmaan istua pitkään alas ja kuulla mistä kaikesta ajatuksesi
lähtee. On hyvä että on kriittinen ja kyseenalaistaa omat ja muiden mielipiteet.
Sitä kauttahan syntyy kaikki uusi . Jos joku tai vanhemmat ovat jonkun mielestä
smurffeja niin ne ihmiset uskovat smurffeihin vaikka kuinka osoittaisi että smurffeja
ei ole . Siis miten muutan hänen mielipiteensä vaikka olen eri mieltä hänen kanssaan. Hän uskoo asiaansa . Jos ajatellaan tiedettä siinäkin kaikki uskomukset
muuttuu jatkuvasti ja käsitys maailmasta ja sen synnystä saa aina erilaisia vivahteita . Toisille usko on pysyvää ja toiselle jatkuva muutos ja epävarmuus
on kantava voima. Silti elämässä on lakeja kuten matematiikassa ja fysiikassa
jotka lait ovat ja pysyvät . Ne ovat luonnonlakeja . Luonto toimii siis lakiensa mukaan . Näitä lakeja kohtaan voi olla kriittinen kuten uskontoakin kohtaan .
Oma näkemys on aina hyvä sanoa . Kertoa omat arvot .Niissäkin on kaksi pysyvää
ja esimerkiksi neljä muuttuvaa ja ne ovat meidän perustukset.
Olen nähnyt hullujen tekevän upeita keksintöjä ja kehittävän uutta. Kunnioitan heidän kykyjään vaikka en ymmärräkään heidän muita ajatuksiaan. Jokaisella
meistä on kykyjä ja lahjoja johonkin vaikka ne persooniltaan eroavatkin valta-
väestöstä. Kysymys miksi tuo valtaosa määrää mitä kukakin saa olla ? Jokainen
on erilainen ja erilaisuus luo maailman rikkauden . Siten jokainen mahtuu tähän
maailmaan .
Kiitos kun vähän aukaisit ajatuksiasi !
Kiitos
kun juot maljaasi
Jos jättää
täyden lasin
vie ilon mennessään.
*hymyhalit*
Tuli mieleen tuosta mitä kerroit ajatus:
Mitä iloa on
saada itselleen rauha
tyyni mieli
mutta jättää maailma
hullujen armoille.?
Kiitollisuus
siitä mitä on
tuo rauhan sisimpään.
*hymyhalit hetkiin*
Ajatuksiasi on ilahduttavaa lukea. Tykkään etenkin myös heng. ulottuvuudesta, jota jonkin verran näkyy teksteissä.
*kiitos*
elämässä on käskijöitä
mutta kuka kuuntelee
hiljaista puroa
kuka kuuntelee
ihmistä
kuka luonnon ääntä
jonka voima on suurempi
kuin meidän itsemme.
Katson aaltoja
Katson tuulta
katson rakkautta
ja sen voimaa
ja siksi polvistun
joka lammella
pysähdyn
ja huomaan miten se
virtaa
uomaa myöten mereen
joka kertoo Luojan
voimasta ohjata elämää
ja avaruutta
ja näen miten pieni
olen tuossa palapelissä.
*hymy yöhön*
Oletko kuullut
purojen puhuvan,
Lähteiden
tarinaa kertovan.
Salaisuudet
kertoo solistessa.
Tarinat
ääneti pulputessa.
Energian,
väreilevän hiljaisen voiman.
Ymmärryksen
pienessä tarkoituksen oivan.
Huomasin
purossa iloisen liplatuksen,
Kiitollisen mielen,
antoisan ajatuksen.
Hämmästyn
äärellä purojen pienten,
Ihmeiden,
osasten tarkkaan säädettyjen.
Puron solina
joka lähtee lammesta
jonka rannalla tammi
jonka lehvästö
peittää tuhat tarinaa
juurella
lasi viiniä,pala leipää
vähän puhetta
luonto antaa hymynsä
sytytän kynttilän
ei kiirettä
painuu pää
toisen syliin
hetki pysähtyy
ja terälehdet tanssii
*kiitos upeasta kosketuksesta*
*hymyhalit päivään*
Kiitos sinulle
sydän kultainen.
Hyvä on
kasvaa kosketukseen.
Löytää tie
vuorovaikutukseen.
Upeaa oli kosketus tuntea,
halaukseen ystävä jälleen sulkea.
Jos kuljet elämän lähteelle
yhden ruukun kanssa
Lähdet sieltä kahden
ruukun kanssa
lähde virtaa
ja puro solisee
tunnet
olet vapaa
voit elää kuten haluat
kuin lapsi
juosta vesilätäköissä
kun ystävä ammentaa
voimaa
kantaa ruukkuja
riemuita
ja nauttia halauksesta
*hymy päivään*
Vai voittaisiko Rakkaus sittenkin kaiken? Mikä tärkeintä, uskaltaisiko sitä kokeilla jos tilaisuus tulisi. Uskaltaisiko toinen vaikka tietäisi pelkoni.
Enemmän kuin elämä
on rakkaus
sen arvo on
alati lisääntyvässä
elinvoimassa
ja suurin onni on
toisen kosketus
Rakkaus poistaa esteet
pelot
joten jos kosketus
ja lisääntyvä elinvoima
jää kokematta
jää paljon elämää kokematta.
Rakkaus voittaa kaiken
ja kääntää kilpikonnan
jaloilleen
*hymyhalit päivään*
Rakastan
kuin preeria
rakastaa kevättä
kasvan rakkaudesta
kuin kukka
kasvaa auringosta
kuin nälkäinen
himoitsee juhla-ateriaa
ja kuuntelen
kirkonkellojen kaikua
kuulen lyyran äänen
ja rakkauden salaisuuden
syntyy rintaani
riemun valo
*hymyhalit*