Hei!
Mun tarina on vähän erilainen. Mä olin noin puol' toista vuotta erittäin kovalla dieetillä. Laihduin kahdessa kuukaudessa 15kg, enkä ole ikinä ollut edes ylipainoinen. Tein raskasta työtä, enkä syönyt mitään. Kaikki ruoka oli liikaa, vielä vähän piti nipistää pois. Sit lähin ulkomaille töihin ja ensimmäisenä päivänä alkoi kauheat vatsakivut, oksensin kaiken mitä söin. Menin lääkäriin ja ne antoi mulle kipulääkettä ja pahoinvointiin jotain. Parin päivän päästä kaikki se paha olo tuli kuitenkin takaisin, entistä pahempana, mitkään kipulääkkeet ei auttaneet. Sitten mut otettiin sisätauti osastolle ja laitettiin tippaan.
Ensin epäiltiin kohdun ulkopuolista raskautta, koska mun kuukautiset oli jäänyt pois, sitten vatsatautia, syöpää ja vaikka mitä. Mun vatsalaukusta löytyi verta. Kuitenkin sitä alettiin hoitamaan tavallisena vatsatautina, mutta kun muutaman päivän päästä alettiin antaa ruokaa, alkoi oksentelu uudestaan. Tuska oli kamala ja ylävatsassa oli kauhea kipu.Yöllä kouristelin ja tippa laitettiin takaisin.
Viikon päästä sain vihdoin diagnoosin, Wilkien' oireyhtymä. Siinä suolilievevaltimo pukkaa ohutsuolenpään tukkoon ja mikään ruoka ei mene siitä läpi. Se johtui siitä, että sisäinen rasva oli kokonaan kadonnut mahasta. Mun paino oli pakko saada nousemaan ja mut laitettiin nenämahaletkuun. Sairaalassa vietin yhteensä kolme viikkoa ja sen jälkeen tulin takaisin Suomeen.
Tiesin, että mun oli pakko lihoa, mutta mieli ei vaan antanut periksi. Kuitenkin pitkän taistelun jälkeen ruoka on alkanut maistumaan. Toki ajatukset pyörii vieläkin ruoan ympärillä, puntarille en suostu menemään ja tiedän, että painoa on tullut. Urheilu on auttanut hyväksymään itseni, vaikka kyllä vieläkin välillä haaveilen siitä, että löytyisipä riittävä tahdon voima syömisen lopettamiseen ja laihtumiseen. Välillä kaipaan luisevaa vartaloa, vaikka tiedän, että se ei ole minulle hyväksi.
Joskus olen miettinyt, että missä jamassahan olisin nyt, jos en olisi sairastunut Wilkien' oireyhtymään. Onni oli todella sittenkin matkassa
Mun tarina on vähän erilainen. Mä olin noin puol' toista vuotta erittäin kovalla dieetillä. Laihduin kahdessa kuukaudessa 15kg, enkä ole ikinä ollut edes ylipainoinen. Tein raskasta työtä, enkä syönyt mitään. Kaikki ruoka oli liikaa, vielä vähän piti nipistää pois. Sit lähin ulkomaille töihin ja ensimmäisenä päivänä alkoi kauheat vatsakivut, oksensin kaiken mitä söin. Menin lääkäriin ja ne antoi mulle kipulääkettä ja pahoinvointiin jotain. Parin päivän päästä kaikki se paha olo tuli kuitenkin takaisin, entistä pahempana, mitkään kipulääkkeet ei auttaneet. Sitten mut otettiin sisätauti osastolle ja laitettiin tippaan.
Ensin epäiltiin kohdun ulkopuolista raskautta, koska mun kuukautiset oli jäänyt pois, sitten vatsatautia, syöpää ja vaikka mitä. Mun vatsalaukusta löytyi verta. Kuitenkin sitä alettiin hoitamaan tavallisena vatsatautina, mutta kun muutaman päivän päästä alettiin antaa ruokaa, alkoi oksentelu uudestaan. Tuska oli kamala ja ylävatsassa oli kauhea kipu.Yöllä kouristelin ja tippa laitettiin takaisin.
Viikon päästä sain vihdoin diagnoosin, Wilkien' oireyhtymä. Siinä suolilievevaltimo pukkaa ohutsuolenpään tukkoon ja mikään ruoka ei mene siitä läpi. Se johtui siitä, että sisäinen rasva oli kokonaan kadonnut mahasta. Mun paino oli pakko saada nousemaan ja mut laitettiin nenämahaletkuun. Sairaalassa vietin yhteensä kolme viikkoa ja sen jälkeen tulin takaisin Suomeen.
Tiesin, että mun oli pakko lihoa, mutta mieli ei vaan antanut periksi. Kuitenkin pitkän taistelun jälkeen ruoka on alkanut maistumaan. Toki ajatukset pyörii vieläkin ruoan ympärillä, puntarille en suostu menemään ja tiedän, että painoa on tullut. Urheilu on auttanut hyväksymään itseni, vaikka kyllä vieläkin välillä haaveilen siitä, että löytyisipä riittävä tahdon voima syömisen lopettamiseen ja laihtumiseen. Välillä kaipaan luisevaa vartaloa, vaikka tiedän, että se ei ole minulle hyväksi.
Joskus olen miettinyt, että missä jamassahan olisin nyt, jos en olisi sairastunut Wilkien' oireyhtymään. Onni oli todella sittenkin matkassa
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.