Päätin sen juuri. Kolme vuotta katson. Jos tilanne on sama tai pahempi, lähden.
1095 päivää on alkoholistilla aikaa yrittää parantua tai jatkaa muun perheen terrorisointia sillä oikeutuksella että hän kärsii ja häntä on tuettava.
Sen jälkeen olen tehnyt voitavani, yrittänyt jaksaa sen verran minkä pystyn, jatkanut vimmalla omaa elämääni ja antanut hänen olla osa sitä vaikka hän terrorisoikin lähipiirinsä elämää. Sitä enempää ei kukaan voi vaatia. Sen enempää en voi tehdä. Silloin olen oikeutettu ja velvollinen keskittymään pitämään huolta itsestäni ja lapsistani. Ja sen jälkeen hän voi olla taas osa lasten arkea, kun hän on ensin itse parantunut.
Olen asettanut aikajanan. Laskurin. Jotta tiedän missä mennään. Muistan etten antaudu tämän asian vietäväksi loputtomiin. Jotta muistan itseni. Jotta otan itsestäni sen energian jota tarvitaan lähtemiseen. Jotta osaan alkaa valmistautua ja tehdä kaikessa hiljaisuudessa valmisteluita siihen, että lähden jatkamaan omaa elämääni lasten kanssa, ja annan alkoholistin jatkaa muualla omaansa niin kuin hän tahtoo. Hän ei menetä meitä, mutta hän ei voi olla meidän kanssamme loputtomiin jos juo.
1095 päivää.
1095 päivää on alkoholistilla aikaa yrittää parantua tai jatkaa muun perheen terrorisointia sillä oikeutuksella että hän kärsii ja häntä on tuettava.
Sen jälkeen olen tehnyt voitavani, yrittänyt jaksaa sen verran minkä pystyn, jatkanut vimmalla omaa elämääni ja antanut hänen olla osa sitä vaikka hän terrorisoikin lähipiirinsä elämää. Sitä enempää ei kukaan voi vaatia. Sen enempää en voi tehdä. Silloin olen oikeutettu ja velvollinen keskittymään pitämään huolta itsestäni ja lapsistani. Ja sen jälkeen hän voi olla taas osa lasten arkea, kun hän on ensin itse parantunut.
Olen asettanut aikajanan. Laskurin. Jotta tiedän missä mennään. Muistan etten antaudu tämän asian vietäväksi loputtomiin. Jotta muistan itseni. Jotta otan itsestäni sen energian jota tarvitaan lähtemiseen. Jotta osaan alkaa valmistautua ja tehdä kaikessa hiljaisuudessa valmisteluita siihen, että lähden jatkamaan omaa elämääni lasten kanssa, ja annan alkoholistin jatkaa muualla omaansa niin kuin hän tahtoo. Hän ei menetä meitä, mutta hän ei voi olla meidän kanssamme loputtomiin jos juo.
1095 päivää.
Vastaukset 18
Vanhimmat
kerran alkoholisti, aina alkoholisti.
viinan himo säilyy, mutta voi olla vetämättä.
Eikä säily.
juoppa 5kaljaa viidenvuoden raittiuden jälkeen.
No mitä sitten, otin 12 kaljaa 4 raittiin vuoden jälkeen. Seuraava kerta oli n. 10kk jälkeen jolloin join peräti 3 erikoisolutta.
En kuollut, enkä tullut riippuvaiseksi alkoholista.
Katsos, toisilla vahvistuu selkäranka ja toisilla taas ei.
katsos kun se humala on totuttua aivotoimintaa.
vie pian sen halun omaajan mennessään.
Ei vie jos ei anna viedä.
1095 päivää elämästäsi hukkaan. Lopputulos kun on jo tiedossa. Lähde heti ja kolmen vuoden päästä parempi elämä?
Alkkiksen juominen on vielä kausittaista. On lisääntynyt sekä määrällisesti että juomakerrat tihentyneet. Ja omanapaisuus ja ärtyvyys lisääntyneet sen myötä sille tasolle että niitä on vaikea sietää ja ne haittaavat pahasti muuta perhettä.
Mutta. Muun ajan on hyvä ihminen ja hoitaa vastuunsa. Mutta sitten tulee noita repsahduksia joita on pyydeltävä anteeksi ja hyviteltävä ja tehtävä lupauksia, hänen mielestään. Minulle riittäisi että jättää viinan.
Haluan antaa hänelle viimeisen mahdollisuuden kasvaa aikuiseksi ja ottaa vastuun omasta elämästään ja perheestään. Jos hän ei sitä tee, minun on päätettävä hänen puolestaan ja lähdettävä lasten kanssa. Laskuri auttaa minua muistamaan missä mennään ja on helpompi nähdä tilanteen kehittyminen kun miettii onko tilanne parantunut vai pahentunut siitä kun aloitin päivien laskemisen. Sen jälkeen on helpompi itse hahmottaa, haluanko ja kannattaako yhdessä jatkaa. Ja on aikaa henkisesti varautua lähtemiseen, ja on tietty päivämäärä jolloin on toimittava jos tilanne on sama tai pahempi, olen sen velkaa lapsilleni ja itselleni joten silloin en voi perääntyä päätöksestäni, tuntui energiaa tai uskallusta lähtemiseen olevan taikka ei, vaan on toimittava kuten olen päättänyt. Alkkiskin herää todennäköisesti viimeistään silloin kun jää yksin ja pelastaa oman henkensä.
En kertonut alkkikselle päivien määrää, jotta hän tekee jotain heti, jos on tehdäkseen, kun ei tiedä kuinka pitkästä ajasta on kyse. Kerroin että katson tietyn aikaa mitä tapahtuu, että nyt on tekojen aika, puhuminen ja lupaukset riittävät. Että huonoa suhdetta jossa kummatkin voivat huonosti ja vaikuttaa lapsiinkin huonolla tavalla, ei kannata loputtomiin yrittää parantaa ja jatkaa. Jotta alkkiksen juominen ei lisäänny koska hän pelkää menettävänsä meidät, logiikka on tosiaan näin nurinkurinen hänellä, kerroin että hän ei menetä meitä, voi totta kai nähdä lapsiaan vaikka päätyisimme eroon, mutta että saa sen jälkeen hoitaa juomisen muualla kuin minun tai lasten seurassan. Eikä erokaan ole maan kaatava juttu jos yhdessä olo ei ole enää mukavaa ja järkevää. Alkkis tajuaa että elämä jatkuu, mutta että jos hän haluaa minun kanssani jatkaa, viinan on jäätävä. Jos haluaa jatkaa viinan kanssa, minä en jää sitä katsomaan.
Kolme vuotta on lapsillesi (ja sinulle) tolkuttoman pitkä aika kärsiä aivan turhaan!
Rupeapa vaan touhuamaan itseäsi ja lapsia valoisempaan tulevaisuuteen.
Kukaan täysijärkinen ei vaadi tai edellytä sinun siinä pysymistäsi. Aika moni pikemminkin ajattelee, että sinun pitäisi jo tempaista itsesi irti.
Rikot vaan itsesi ja lapsesi! Tuleeko silloin kukaan sinua siitä kiittämään???
Mene pois ja vapauta itsesi moisesta sonnasta! Jos itsesi tai omantuntosi vuoksi muka tarvitset jonkin määräajan, pari kuukautta riittää aivan mainiosti. Turhaa sekin on, kun varmasti olet jo katsellut touhua jonkinkin aikaa eikä parannusta ole tullut. (Eikä tule)
Annatpa alkoholistille vaikka kolme- tai kolmekymmentä vuotta aikaa parantua, se on hänelle ihan sama! Jatka sinä valoisampaa polkua lastesi kanssa nyt heti.
"Annatpa alkoholistille vaikka kolme- tai kolmekymmentä vuotta aikaa parantua, se on hänelle ihan sama!"
Tuo pitää täysin paikkansa. Alkoholistin ainoa suuri rakkaus on hänen pullonsa. Siitä hän ei suostu luopumaan ilman todella hyvää syytä, ja jos alkoholisti saa tietää olevansa kolmen vuoden "koeajalla", hän jatkaa juomistaan ihan varmasti. Alkoholisti tulkitsee kolmen vuoden koeajan siten, että se on lupa juoda kolme vuotta kunhan sitten vähän ennen ajan loppumista lopettaa (edes joksikin aikaa).
Ja ihan varmaa on myös se, että koeajan lopun lähestyessä juominen vaan kiihtyy, sillä onhan sitä juotava varastoon kun ei tiedä koska taas saa juoda lisää...?
En ole kertonut alkkikselle ajan pituutta, en edes summittaisesti. Sillä ei pitäisi olla hänelle mitään merkitystä, jos hän aikoo muuttaa käytöstään.
Sillä on vain se merkitys, että hän tietää minun laskevan päiviä lähtemiseen, jonka hän voi estää tekemällä asiat toisin.
Jos tilanne tästä vielä pahenee, on selvä että lähden aiemmin.
Olen tehnyt sopimuksen itseni kanssa, ja se estää minua liukumasta tilanteeseen jossa edelleen katson yhä pahempaa käytöstä ja kohtelua, koska omalle tilanteelleen tulee jotenkin sokeaksi. En voi hänen puolestaan kannatella hänen elämäänsä, hän on aikuinen ihminen ja vastuussa itsestään, kuten me kaikki.
Aikarajan asettamisella on sekin hyvä puoli että oma ahdistus siitä että tämä jatkuu loputtomiin, hävisi. Tiedän että jossain vaiheessa tämä loppuu, joko hän lopettaa sen laittamalla korkin kiinni, tai minä lopetan sen lähtemällä. Silloin olen yrittänyt voitavani suhteen ja perheen eteen. Loputtomiin ei kenenkään tarvitse yrittää, koska enempää ei voi tehdä kuin mitä osaa ja pystyy, oli se tarpeeksi tai ei. Eikä kenenkään tarvitse olla loputtomiin suhteessa, joka tekee hänet ja näemmä toisenkin osapuolen onnettomaksi, se ei ole lapsillekaan hyväksi.
Alkkis tietysti suuttui siitä että vaadin häneltä muutoksia mutta minun ei tarvitse muuttua. Ymmärrän hänen logiikkansa, mutta totuushan on että suhteen muita ongelmia voidaan katsoa sitten kun viina on poistunut kuvioista. Oli se alkkiksesta reilua taikka ei. Näin se nyt vain menee minun kanssani.
Hänen ei tarvitse jäädä yhteen minun kanssani, jos se mitä pyydän, ei käy hänelle. Jos alkkiksen kanssa menee niin että viina kuuluu kuvioon, ei minun tarvitse jäädä yhteen hänen kanssaan, jos se ei käy minulle.
Ei ole reilua alkkiksen mielestä. Vastasin ettei elämä ja parisuhde noin muutoinkaan ole aina reilua. Minä nyt vain en satu haluamaan olla tuolla tavalla käyttäytyvän ihmisen kanssa, vaikka häntä rakastankin, eikä minun tarvitse. Ihan niin kuin jokaisen muunkin ihmisen on mahdollista valita kenen ihmisen kanssa haluaa olla vai haluaako olla yksin. Ketään ei voi pakottaa olemaan yhdessä, jos toinen ei halua, ei alkkiksen puolisonkaan. Lapset eivät ole onnellisia onnettomassa perheessä, silloin ero on parempi ja kaikki voivat paremmin.
Hän tietää että olen tietyn, itselleni määrittämäni ajan päästä lähdössä enkä vain päämäärättömästi uhkaa lähteväni ellei tilanne muutu. Jos hän ei nyt ota minua todesta, sillä ei ole kolmen vuoden päästä merkitystä, sillä silloin tiedän kuinka toimin, niin kuin nyt tässä hetkessä olen päättänyt.
Jos alkkis nyt tämän seurauksena ratkeaa ryyppäämään entistä pahemmin, kun häntä nyt näin "ahdistetaan" nurkkaan. Niin se on täysin hänen oma valintansa. Hyvin todennäköisesti alkoholin lieveilmiötkin lisääntyvät silloin, ja silloin minä ja lapset kärsimme enemmän. Sanomattakin on selvää että lähden silloin aikaisemmin. Valinta on alkkiksen.
Olen harkinnut tässä vaihtoehtoa että tilanne pysyy samana tämän kolmen vuoden ajan, alkkis rajoittaa juomistaan koska tietää että lähden jos hän yltyy dokaamaan pahemmin. Olen sen verran kypsynyt tilanteeseen, että tiedän että tällaisena tilanne on kestämätön, enkä varmasti jaksa itse hajoamatta katsoa sitä kolmea vuotta. Ainoa mahdollinen tapa alkoholistille siihen että minä jään, on alkaa parantaa tilannetta. Sitä parantamista minä katson kolme vuotta. Jos hänellä on minkäänlaista, edes lievää alkoholiongelmaa kolmen vuoden päästä, minä lähden. Se on tarpeeksi pitkä aika sille, että ehtii huomata pääseekö ongelmasta eroon omin voimin, myöntää tarvitsevansa ulkopuolista apua, ehtii hakea sitä ja ehtii toipua.
Hajoitat itsesi tieten tahtoen ja tahallaan???
Sittenhän lapsilla on toinen vanhemmista alkoholisti ja toinenkaan ei ole enää terve ja jaksava.
Miksi juuri kolme vuotta??? Onko sitten talolaina tms. maksettu vai mistä on kysymys??????
Ei vaan en ala hajottamaan itseäni katsomalla tätä samaa menoa kolmea vuotta.
Ei ole kenenkään edun mukaista että odotan ja katson tilannetta kunnes itse sairastun.
Tervehtymistä ja lopettamista voin katsoa. Se tuo toivoa, se auttaa omaankin jaksamiseen.
Kolme vuotta, jotta lapset ovat vähän isompia. Yksinhuoltajanakaan ei varmasti ole helppoa.
Koen että jaksaminen on parantunut koko ajan lasten kasvaessa, ja huolehdin siitä että jaksan sitten yksin huolehtia lapsista yksinhuoltajana. Tarvittaessa. Toinen juttu on saada elämä sille mallille että elämä jatkuu hyvänä vaikka ero tulisi. En halua tehdä hätiköityjä päätöksiä enkä riuhtaista lapsia toisenlaiseen elämään. Toisaalta en aio enää tätäkään katsella. Mutta kello käy ja laskuri on käynnissä, aika näyttää ymmärtääkö alkkis.