Hei
Kysyisin teiltä vähän viisaammilta, että miten minä köyhä pääsisin opiskelemaan?Olen 20- vuotias mies, takana lukio, josta valmistuin 2014 8,3 keskiarvolla ja kirjotin viisi ainetta joista E,E,C,M ja M. Menin suoraan sivariin, jossa olin noin 11 kk:tta Vanhusten palvelutalossa töissä ja sen jälkeen noin 3 kk:tta palkkatyössä samassa paikassa, minulla on säästötilillä noin 1500 euroa opiskeluita varten ja nyt ajattelin Joulu-Tammikuun vielä tehdä töitä, jos vaan niitä siunaantuu. Oon ollu syyskuusta lähtien työttömänä. Oon hakannu paljon päätäni seinään, sillä olen hakenut jo kahtena vuonna Lapin Yliopistoon sekä Savonia Amk:iin opiskelemaan teollista/taideteollista muotoilua, mutta jotenkin mulla on ollut paljon epäonnea,sillä en ole päässyt edes niihin paikalle. 2014 keväällä hain ensimmäisenä, mutta amkin kokeisiin en päässyt, koska sivari alko just samana päivänä. Lapin yliopiston kokeisiin olisin päässyt, koska lain mukaan sivarikeskuksen pitää maksaa matkakulut, mutta joku keskuksella möhläsi, eikä ajankohta ollut oikea, yritin korjata asiaa, mutta oli jo myöhäistä. Seuraavana vuonna hain samoihin paikkoihin keväällä 2015 sivarin heti sivarin jälkeen. Mulla oli rahat vähissä, koska sivarin aikana ei saanut tienata palkkaa, vaan sain päivärahat (sivarin lopussa noin 11 e päivä/ 2 viimestä kuukautta) rahat meni, koska piti ostaa kotiin ruokaa - vanhemmat just silloin työttömiä, mun piti myös maksaa niiden erääntyviä laskuja. Mulle jäi käteen rahaa vain n. 50 euroa. Asun Nurmeksessa ja täältä on nykyään aika huonot yhteydet. Rovaniemen pääsykokeisiin oli bussilla ja junalla maksanut ainakin 120 euroa suuntaansa, eikä ainakaan Rovaniemelle aikataulut täsmännyt - ois pitänyt asettua johonkin hotelliin, ei rahat ois riittänyt. Joten kävin Kuopion Savonia Amkin pääsykokeissa ja sain 73/100/hylätty - en tiedä mitä tuo tarkottaa, mutta potuttaa silti eikä alaa ollut syksyn hauissa jne. Tyhmä minä! The truth is that, nämä hakuprosessit ja kaikki muut matkustamiset etc. Ovat tuntuneet hyvin raskailta ja ylitsepääsemättömiltä, sillä en saa opiskeluihin mitään tukea kotoa/perheeltä/vanhemmilta. Vanhempani ovat vähävaraisia pätkätyöläisiä, sisaruksetkin ovat useita ammattitutkintoja käyneitä, mutta työttömiä - veli on 23 ja sisko kohta 27. Äiti ei periaatteessa edes halua, että opiskelen koska se maksaa, isän mielestä minun olisi kuitenkin hyvä opiskella, koska tykkään siitä ja nykymaailmassa ilman koulutusta ei pärjää, ongelma onkin se, että joudun tekemään kaiken itse - asunnonhaun, muuton jne. Minulla ei ole ajokorttia, koska se oli liian kallis ja lukiokirjoihin meni paljon rahaa. Lisäksi sisarukseni koko ajan ovat sitä mieltä, että en kuitenkaan pääse ja että kurottelen kuuta taivaalta ja minun pitäisi tyytyä vähempään - ai siihen, että kyyhöttää kotona työmarkkinatuen varassa laiskottelemassa pelaten pelejä persettä kasvattaen hakematta edes aktiivisesti töitä! On myös muita asioita, jotka vaikuttavat:minulla todettiin lukion toisena vuonna keskivaikea masennus (perhe ei tiedä), joka oli koko peruskoulun jatkuneen kiusaamisen (köyhyys/ylipaino ja rumuus syynä) jälkimaininkeja, masennuksen laukaisi se, että aloimme etääntymään parhaan ja ainoan kaverini kanssa ja se, että tajusin olevani himo ja että olin myös hyvin ihastunut yhteen kaverini kaveriporukan poikaan, joka oli myös homo. Pidin itseäni ällöttävänä(olen edelleen ylipainoinen ja minulla on rokonarpia kystisen aknen takia) ja aloin etäännyttää itseni kyseisestä kaveriporukasta. He ihmettelivät sitä, mutta en kertonut asiasta, koska se oli mielestäni hävettävää, vaan eristin itseäni lisää, vaikka he olisivat ottaneet minut avosylin vastaan. Olin siis niin syvästi ihastunut kyseiseen poikaan, etten voinut olla edes hänen lähellään. Siispä he luulivat minua ylimieliseksi ja tulin täysin ulkopuolinen. Kävin koulunkautta terapiassa salaa perheeltä, ainoastaan tämä paras kaveri tiesi, jonka kanssa kommunikoin vain tekstiviestein. Sain lääkityksen masennukseen. Terapiassa saatiin myös selville, että minulla on tod.näköisesti estynyt persoonallisuushäiriö ja syömishäiriö BED, mutta jostain syystä psykiatri ei halunnut tehdä diagnoosia, vaan että keskivaikea masennus oli diagnoosi, jota hän halusi pääasiassa hoitaa, jotta selviäisin yo- kokeesta. Hän sanoi kuitenkin, että tarvitsisin jatkossa terapiaa persoonallisuushäiriötä ja bediä varten. Selvisin yo-kokeesta ja masennus muuttui lieväksi masennukseksi. Jätin kuitenkin terapian kesken, koska en olisi lukiosta valmistuttuani pystynyt pitämään asiaa perheeltä salassa ja terapiasta olisi pitänyt maksaa. Ostin masennuslääkkeet omilla opintotukirahoilla, mutta jätin kuitenkin kaksi viimeistä kuuria käyttämättä.
Niin. Anteeksi että tästä tuli tälläinen vuodatusjuttu, mutta haluaisin teidän mielipiteen siitä, miten tällanen pieni pääsis täältä ponnistamaan, en todellakaan haluaisi olla kotona vielä 25- vuotiaana.
Kysyisin teiltä vähän viisaammilta, että miten minä köyhä pääsisin opiskelemaan?Olen 20- vuotias mies, takana lukio, josta valmistuin 2014 8,3 keskiarvolla ja kirjotin viisi ainetta joista E,E,C,M ja M. Menin suoraan sivariin, jossa olin noin 11 kk:tta Vanhusten palvelutalossa töissä ja sen jälkeen noin 3 kk:tta palkkatyössä samassa paikassa, minulla on säästötilillä noin 1500 euroa opiskeluita varten ja nyt ajattelin Joulu-Tammikuun vielä tehdä töitä, jos vaan niitä siunaantuu. Oon ollu syyskuusta lähtien työttömänä. Oon hakannu paljon päätäni seinään, sillä olen hakenut jo kahtena vuonna Lapin Yliopistoon sekä Savonia Amk:iin opiskelemaan teollista/taideteollista muotoilua, mutta jotenkin mulla on ollut paljon epäonnea,sillä en ole päässyt edes niihin paikalle. 2014 keväällä hain ensimmäisenä, mutta amkin kokeisiin en päässyt, koska sivari alko just samana päivänä. Lapin yliopiston kokeisiin olisin päässyt, koska lain mukaan sivarikeskuksen pitää maksaa matkakulut, mutta joku keskuksella möhläsi, eikä ajankohta ollut oikea, yritin korjata asiaa, mutta oli jo myöhäistä. Seuraavana vuonna hain samoihin paikkoihin keväällä 2015 sivarin heti sivarin jälkeen. Mulla oli rahat vähissä, koska sivarin aikana ei saanut tienata palkkaa, vaan sain päivärahat (sivarin lopussa noin 11 e päivä/ 2 viimestä kuukautta) rahat meni, koska piti ostaa kotiin ruokaa - vanhemmat just silloin työttömiä, mun piti myös maksaa niiden erääntyviä laskuja. Mulle jäi käteen rahaa vain n. 50 euroa. Asun Nurmeksessa ja täältä on nykyään aika huonot yhteydet. Rovaniemen pääsykokeisiin oli bussilla ja junalla maksanut ainakin 120 euroa suuntaansa, eikä ainakaan Rovaniemelle aikataulut täsmännyt - ois pitänyt asettua johonkin hotelliin, ei rahat ois riittänyt. Joten kävin Kuopion Savonia Amkin pääsykokeissa ja sain 73/100/hylätty - en tiedä mitä tuo tarkottaa, mutta potuttaa silti eikä alaa ollut syksyn hauissa jne. Tyhmä minä! The truth is that, nämä hakuprosessit ja kaikki muut matkustamiset etc. Ovat tuntuneet hyvin raskailta ja ylitsepääsemättömiltä, sillä en saa opiskeluihin mitään tukea kotoa/perheeltä/vanhemmilta. Vanhempani ovat vähävaraisia pätkätyöläisiä, sisaruksetkin ovat useita ammattitutkintoja käyneitä, mutta työttömiä - veli on 23 ja sisko kohta 27. Äiti ei periaatteessa edes halua, että opiskelen koska se maksaa, isän mielestä minun olisi kuitenkin hyvä opiskella, koska tykkään siitä ja nykymaailmassa ilman koulutusta ei pärjää, ongelma onkin se, että joudun tekemään kaiken itse - asunnonhaun, muuton jne. Minulla ei ole ajokorttia, koska se oli liian kallis ja lukiokirjoihin meni paljon rahaa. Lisäksi sisarukseni koko ajan ovat sitä mieltä, että en kuitenkaan pääse ja että kurottelen kuuta taivaalta ja minun pitäisi tyytyä vähempään - ai siihen, että kyyhöttää kotona työmarkkinatuen varassa laiskottelemassa pelaten pelejä persettä kasvattaen hakematta edes aktiivisesti töitä! On myös muita asioita, jotka vaikuttavat:minulla todettiin lukion toisena vuonna keskivaikea masennus (perhe ei tiedä), joka oli koko peruskoulun jatkuneen kiusaamisen (köyhyys/ylipaino ja rumuus syynä) jälkimaininkeja, masennuksen laukaisi se, että aloimme etääntymään parhaan ja ainoan kaverini kanssa ja se, että tajusin olevani himo ja että olin myös hyvin ihastunut yhteen kaverini kaveriporukan poikaan, joka oli myös homo. Pidin itseäni ällöttävänä(olen edelleen ylipainoinen ja minulla on rokonarpia kystisen aknen takia) ja aloin etäännyttää itseni kyseisestä kaveriporukasta. He ihmettelivät sitä, mutta en kertonut asiasta, koska se oli mielestäni hävettävää, vaan eristin itseäni lisää, vaikka he olisivat ottaneet minut avosylin vastaan. Olin siis niin syvästi ihastunut kyseiseen poikaan, etten voinut olla edes hänen lähellään. Siispä he luulivat minua ylimieliseksi ja tulin täysin ulkopuolinen. Kävin koulunkautta terapiassa salaa perheeltä, ainoastaan tämä paras kaveri tiesi, jonka kanssa kommunikoin vain tekstiviestein. Sain lääkityksen masennukseen. Terapiassa saatiin myös selville, että minulla on tod.näköisesti estynyt persoonallisuushäiriö ja syömishäiriö BED, mutta jostain syystä psykiatri ei halunnut tehdä diagnoosia, vaan että keskivaikea masennus oli diagnoosi, jota hän halusi pääasiassa hoitaa, jotta selviäisin yo- kokeesta. Hän sanoi kuitenkin, että tarvitsisin jatkossa terapiaa persoonallisuushäiriötä ja bediä varten. Selvisin yo-kokeesta ja masennus muuttui lieväksi masennukseksi. Jätin kuitenkin terapian kesken, koska en olisi lukiosta valmistuttuani pystynyt pitämään asiaa perheeltä salassa ja terapiasta olisi pitänyt maksaa. Ostin masennuslääkkeet omilla opintotukirahoilla, mutta jätin kuitenkin kaksi viimeistä kuuria käyttämättä.
Niin. Anteeksi että tästä tuli tälläinen vuodatusjuttu, mutta haluaisin teidän mielipiteen siitä, miten tällanen pieni pääsis täältä ponnistamaan, en todellakaan haluaisi olla kotona vielä 25- vuotiaana.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ongelmasi taitaa olla jonkinlainen päättämättömyys ja aikaansaamattomuus, mikä varmaan johtuu masennuksesta. Masennus tulisi sen vuoksi hoitaa. Lääke on tarpeen.
Minuakaan ei kukaan koskaan auttanut eikä tukenut opiskelussa. Mutta tiesin täsmällisesti, mitä haluan opiskella. Niinpä olin töissä ennen opiskelua ja koko opiskelun ajan. Se ja opintotuki sekä opintolaina mahdollisti opiskelun. Valmistuin hitaammin kuin muut, mutta valmistuttuani pääsin heti oman alani töihin. Toinen tutkinto, joita monet nykyään harrastavat, ei juolahtaisi mieleenkään.
Kun on kova tahto, asiat yleensä järjestyvät. Sinusta tulee mitä vain, kun toimit itsesi ja tavoitteidesi hyväksi. Sitä ei voi kukaan tehdä puolestasi.