Rakkauskin voi satuttaa. Katsokaa tarkkaan, kenelle menette sydämenne antamaan.
Rakkaus ei aina ole järkevää ja ihan jokaisen kanssa ei suhteeseen kannata syöksyä vaikka rakkaus kuinka roihuaisi.
Olin minäkin joskus hullu varomaton nuori,jota tunteet vei ja järki jätätti.
Ei sitä paljoa mietitty tulevaisuutta, seuraamuksia tai osattu varoa yhtikäs mitään. Oli vain se tunne, joka vei. Jarrupalat ja polkimet oli varastettu ja vauhtia ei voinut pysäyttää. Suhteeseen mentiin 220 km/h vauhtia. Jälkikäteen sitten itkettiin, kun olikin kaasuteltua 220/km/h vauhdilla seinää päin.
Ikä ja kokemus on tehnyt varovaisemmaksi. Nyt löytyy tehostettut jarrut ja nopeus ei kohoa edes 50 km/h. Hiljaa himmaillen mennään, koska nyt on jo tieto miten saatanallisesti se sattuu kun siihen seinään pamauttaa. Kaipaan toisinaan aikaa, kun olin rohkea ja uskalsin vedellä suhteesta toiseen ja toisesta kolmanteen vauhdilla ihan suinpäin. Nuoruuden hulluus on nyt poissa.
Nyt kuljetaan sydän laastarilla, kaasujalka murtuneena, vasen nimetön amputoituna.
Päässä viisautta ja pelkoja kilo kaupalla. Itsetunto muruina ja luottamus muihin katkolla.
Toinen ihminen voi tukea sinun hyvinvointiasi jos suhde on hyvä ja solmittu hyvän ihmisen kanssa, mutta jos suhde on huono ja solmittu sekopään kanssa, niin se repii ja rikkoo toisen tai molemmat ihan täysin.
Sanotaan "kuuntele sydäntäsi"
Minä neuvoisin: "kuuntele sydäntäsi, järkeäsi ja vähän myös niitä lähimpiä ihmisiäsi. He voivat nähdä jotain mitä rakkaudesta sokeat silmäsi eivät halua nähdä"
http://anna.fi/suhteet/parisuhteessa/myrkyllinen-parisuhde-syo-itsetunnon
Rakkaus ei aina ole järkevää ja ihan jokaisen kanssa ei suhteeseen kannata syöksyä vaikka rakkaus kuinka roihuaisi.
Olin minäkin joskus hullu varomaton nuori,jota tunteet vei ja järki jätätti.
Ei sitä paljoa mietitty tulevaisuutta, seuraamuksia tai osattu varoa yhtikäs mitään. Oli vain se tunne, joka vei. Jarrupalat ja polkimet oli varastettu ja vauhtia ei voinut pysäyttää. Suhteeseen mentiin 220 km/h vauhtia. Jälkikäteen sitten itkettiin, kun olikin kaasuteltua 220/km/h vauhdilla seinää päin.
Ikä ja kokemus on tehnyt varovaisemmaksi. Nyt löytyy tehostettut jarrut ja nopeus ei kohoa edes 50 km/h. Hiljaa himmaillen mennään, koska nyt on jo tieto miten saatanallisesti se sattuu kun siihen seinään pamauttaa. Kaipaan toisinaan aikaa, kun olin rohkea ja uskalsin vedellä suhteesta toiseen ja toisesta kolmanteen vauhdilla ihan suinpäin. Nuoruuden hulluus on nyt poissa.
Nyt kuljetaan sydän laastarilla, kaasujalka murtuneena, vasen nimetön amputoituna.
Päässä viisautta ja pelkoja kilo kaupalla. Itsetunto muruina ja luottamus muihin katkolla.
Toinen ihminen voi tukea sinun hyvinvointiasi jos suhde on hyvä ja solmittu hyvän ihmisen kanssa, mutta jos suhde on huono ja solmittu sekopään kanssa, niin se repii ja rikkoo toisen tai molemmat ihan täysin.
Sanotaan "kuuntele sydäntäsi"
Minä neuvoisin: "kuuntele sydäntäsi, järkeäsi ja vähän myös niitä lähimpiä ihmisiäsi. He voivat nähdä jotain mitä rakkaudesta sokeat silmäsi eivät halua nähdä"
http://anna.fi/suhteet/parisuhteessa/myrkyllinen-parisuhde-syo-itsetunnon
Vastaukset 6
Vanhimmat
"Kaipaan toisinaan aikaa, kun olin rohkea ja uskalsin vedellä suhteesta toiseen ja toisesta kolmanteen vauhdilla ihan suinpäin."
Tuossa se sinun ongelma. Olet tottunut alun nopeaan vauhtiin ja halusit olla koko ajan täydessä vauhdissa niin menit aina uuteen suhteeseen. Kaikissa suhteissa se vauhti kuitenkin hiljenee ajan kanssa. Tuollainen käyttäytyminen kertoo jonkinlaisista ongelmista. Hyvä jos olet niihin vanhemmalla iällä alkanut kiinnittää huomiota. Monta hyvää pointtia kirjoituksessasi kuitenkin on. Tuo neuvosi on hyvä mutta itse en miehenä puhu rakkauselämästäni tyyliin äidille tai kenellekkään (jätkiä kiinnostaa vaan onko hyvä pano) ja jos rakkaus iskee niin järki on todellakin jäässä ja vasta jälkeenpäin näkee tilanteen kokonaisuudessa.
Minulla nuo neuvot ja huomiot tulee monilta kysymyttä. Joskus joku ystäväni (nainen tai mies) vaan on huomannut, jotain hälytävää ja sitten ilmaissut hätänsä pelottavasta ihmisestä ja varoitellut että tuosta ei hyvää seuraa. Toisinaan se on vaan sitä että ystävieni ja uuden mieheni kemiat ei ihan ole toimineet keskenään. Joskus siinä on ollut ihan aiheesta varoitus, jota tietenkään en ole kuunnellut.
Ei kaikki tarvitse neuvojasi. En ole tähän päivään mennessä tavannut yhtäkään joka suinpäin syöksyy "rakkauteen" . Varmaan niitäkin on. Nuorempana olin niin ujo etten uskaltanut syöksyä mihinkään.
Itse en kaipaa kaikenlaista kokemusta rakkaudesta. Sitä haluaa rakastua vain kerran, silti matkan varrella on huomannut että rakkautta mahtuu sydämeen enemmin kuin soisi, mistään syöksymisestä ei kuitenkaan ole kyse.
Vain kerran myös kuollaan.Muista aina se.
Luin artikkelin eikä se minua yllättänyt. Olen tuommoisessa suhteessa, kaikki kohdat eivät tosin päde mutta tosi moni kohta. En kuitenkaan halua syyllistää sitä toista osapuolta, enhän ole osannut lähteä tästä itse, olen jäänyt. Mutta onko se väärin, jos tässä elämässä haluan itselleni jotain hyvää? Haluan olla sen ihmisen kanssa, johon olen rakastunut.
Aina on oma valinta, mutta itse haluan voida hyvin ja hymyillä. En vuodattaa kyyneliä ja olla itsetunto ja mielenterveys romuna parisuhteessa olon (parisuhde ilmapiirin) takia. Lapsia jos on niin sitten tosin sanon että eroa. Lapset kärsii ihan helvetisti. (itse ollut pieni lapsi vanhempien parisuhdeongelmien keskellä ja siitä tuli tuhoisia seuraamuksia minulle ja sisaruksilleni.)