40-luvusta aina 90-luvulle asti Suomessa tehtiin paljon ufohavaintoja ja niistä myös uskallettiin kertoa ufotutkijoille. Kirjassa '100 ufoa Suomessa' (Kuningas, Laitinen, Löfman) on monta mielenkiintoista tapausta, tässä eräs.
Vuonna 1942 Kankaanpään Niinisalossa 9-vuotias tyttö kohtasi pitkän tuntemattoman naisen. Ystävällisesti hymyilevä nainen tarttui tyttöä kädestä lempeästi eikä lapsi pelännyt lainkaan. Tyttö näki, että kaksi tuntematonta miestä raahasi mukanaan vastaan rimpuilevaa poikaa. Tyttö tunsi tuon 13-vuotiaan pojan, miehistä henki ystävällisyyttä, mutta poika vaikutti pelokkaalta.
Poikettiin maantieltä pienelle aukiolle ja siellä tyttö näki kolmen jalan varassa seisovan alumiinin värisen, n. 7 metriä leveän ja pari metriä korkean laitteen, sen kyljessä oli aukko. Tyttö ”tunsi”, että nainen kysyi menisikö hän sisään, eikä hän epäröinyt, mutta poika kannettiin sisään. Sisällä poika oli huusi pelosta suunniltaan.
Huone oli pyöreä, toisella puolella oli korkea, kojetaulun näköinen levy täynnä mittareita ja laitteita. Vastapäisellä seinustalla oli pöytä, viisi ystävällisen tuntuista miestä istui sen ympärillä keskustellen, oli myös rivi ikkunoita, joista näkyi ulos.
Tytön käskettiin painaa erästä vipua ja hän tunsi, miten alus lähti lentoon huimaavaa vauhtia. Nainen alkoi levitellä karttoja tytön eteen. Syvällisestä keskustelusta tyttö ei paljon muista, mutta jotakin sentään, esimerkiksi ettei ihminen koskaan häviä, missään ei ole rajaa eikä loppua eikä aikaa ole olemassa, vaan siinä voidaan kulkea niin eteen- kuin taaksepäinkin. Nainen ei siis puhunut, mutta tyttö tiesi mitä hän tarkoitti.
Lopulta tytön mielenrauha alkoi järkkyä, erityisesti hän ihmetteli sitä, että lattialle jätettyyn huutavaan poikaan ei kiinnitetty mitään huomiota. Seuraavaksi tyttö havaitsi makaavansa pellolla puolisen kilometriä siihen suuntaan, josta oli tullut. Poikaa ei näkynyt.
Useiden viikkojen ajan tyttö oli sairas ja poissa tolaltaan. Vatsa oli kipeä, hän laihtui, koska ei voinut juurikaan syödä, silmät turposivat punehtuivat, muuttuivat valonaroiksi, myös silmänvalkuaiset muuttuivat täysin punaisiksi. Syy ei selvinnyt sairaalassakaan, mutta tyttö toipui vähitellen ennalleen, sairaus oli kuitenkin vienyt niin kauan aikaa, että syyslukukausi jäi väliin. Pojalle sen sijaan kävi huonommin, mielentasapaino järkkyi ja 17-vuotiaana hän joutui laitoshoitoon.
Kirjassa kuvatuissa tapauksissa on ainakin se yhteinen piirre, että humanoidien kanssa 'keskustellaan' telepaattisesti.
Vuonna 1942 Kankaanpään Niinisalossa 9-vuotias tyttö kohtasi pitkän tuntemattoman naisen. Ystävällisesti hymyilevä nainen tarttui tyttöä kädestä lempeästi eikä lapsi pelännyt lainkaan. Tyttö näki, että kaksi tuntematonta miestä raahasi mukanaan vastaan rimpuilevaa poikaa. Tyttö tunsi tuon 13-vuotiaan pojan, miehistä henki ystävällisyyttä, mutta poika vaikutti pelokkaalta.
Poikettiin maantieltä pienelle aukiolle ja siellä tyttö näki kolmen jalan varassa seisovan alumiinin värisen, n. 7 metriä leveän ja pari metriä korkean laitteen, sen kyljessä oli aukko. Tyttö ”tunsi”, että nainen kysyi menisikö hän sisään, eikä hän epäröinyt, mutta poika kannettiin sisään. Sisällä poika oli huusi pelosta suunniltaan.
Huone oli pyöreä, toisella puolella oli korkea, kojetaulun näköinen levy täynnä mittareita ja laitteita. Vastapäisellä seinustalla oli pöytä, viisi ystävällisen tuntuista miestä istui sen ympärillä keskustellen, oli myös rivi ikkunoita, joista näkyi ulos.
Tytön käskettiin painaa erästä vipua ja hän tunsi, miten alus lähti lentoon huimaavaa vauhtia. Nainen alkoi levitellä karttoja tytön eteen. Syvällisestä keskustelusta tyttö ei paljon muista, mutta jotakin sentään, esimerkiksi ettei ihminen koskaan häviä, missään ei ole rajaa eikä loppua eikä aikaa ole olemassa, vaan siinä voidaan kulkea niin eteen- kuin taaksepäinkin. Nainen ei siis puhunut, mutta tyttö tiesi mitä hän tarkoitti.
Lopulta tytön mielenrauha alkoi järkkyä, erityisesti hän ihmetteli sitä, että lattialle jätettyyn huutavaan poikaan ei kiinnitetty mitään huomiota. Seuraavaksi tyttö havaitsi makaavansa pellolla puolisen kilometriä siihen suuntaan, josta oli tullut. Poikaa ei näkynyt.
Useiden viikkojen ajan tyttö oli sairas ja poissa tolaltaan. Vatsa oli kipeä, hän laihtui, koska ei voinut juurikaan syödä, silmät turposivat punehtuivat, muuttuivat valonaroiksi, myös silmänvalkuaiset muuttuivat täysin punaisiksi. Syy ei selvinnyt sairaalassakaan, mutta tyttö toipui vähitellen ennalleen, sairaus oli kuitenkin vienyt niin kauan aikaa, että syyslukukausi jäi väliin. Pojalle sen sijaan kävi huonommin, mielentasapaino järkkyi ja 17-vuotiaana hän joutui laitoshoitoon.
Kirjassa kuvatuissa tapauksissa on ainakin se yhteinen piirre, että humanoidien kanssa 'keskustellaan' telepaattisesti.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Ennen vanhaan nähtiin keijukaisia, menninkäisiä, peikkoja, enkeleitä ym. Siis valheita kaikki tai kuvitelmia pimeässä metsässä. Nykyään on kamerat ja puhelimet ja muut tallennusvälineet millä outoudet saadaan näkyville. Mutta jostain kumman syystä kaikki outoudet ovatkin nykyään lakanneet ilmestymästä.
Jos kahdesta kaverista toinen on näkevinään vaikkapa ufon, niin toinen ei näe mitään, eikä myöskään kamerassakaan näy mitään. Kumpikohan silloin on se sairaampi ja pyöreän huoneen asukki?
"Jos kahdesta kaverista toinen on näkevinään vaikkapa ufon, niin toinen ei näe mitään, eikä myöskään kamerassakaan näy mitään. Kumpikohan silloin on se sairaampi ja pyöreän huoneen asukki?"
Johtunee siitä että se joka ei näe mitään on umpi skeptikko jonka tietoisuus ympäröivästä maailmasta on simpanssin tasolla. On tapauksia maailmalta jolloin esim. kahdesta ihmisestä toinen näkee sen ufon ja toinen ei. Ei siinä mielisairautta tarvita jos umpiluupäätä ei sellaiseksi lueta.
Höpsistä. Ei ne mihinkään ole kadonneet eikä lakanneet ilmestymästä. Taidat olla hieman yksinkertainen tai sitten vaan esität sellaista.
Mitäpä se sisätiloissa sitä puhelintaan räpyttävä kotinörtti tekee sillä kameralla? Ottaa itsestään selfien makkarissa ja pelaa pleikkaa? Ei se ufo tule sinne makkariin kuvattavaksi.
Kaikkialta maailmasta tulee silti uusia ufokuvia joka ikinen päivä. Osa on tietenkin feikkejä, mutta osa ei. Osa jää tunnistamattomiksi.
"Ennen vanhaan nähtiin keijukaisia, menninkäisiä, peikkoja, enkeleitä ym"
Kyllä, ja nähdään edelleenkin tuntemattomia ja tunnistamattomia asioita, mutta niitä kutsutaan eri nimillä kuin ennen. Tuntematon ei ole sama asia kuin mielikuvitus. Se ei ole mielikuvituksen eikä hulluuden synonyymi. Se vaan on tuntematon.
Se että juuri omalle kohdalle outouksia ei ole sattunut, ei oikeuta sanomaan sairaiksi niitä joille on. Se on tyhmää ja lapsellista.
"Pojalle sen sijaan kävi huonommin, mielentasapaino järkkyi ja 17-vuotiaana hän joutui laitoshoitoon."
Tuohon lainaukseen sisältyy kaikki oleellinen tähän tapaukseen liittyen.
Ne voi olla traumaattisia kokemuksia, kuten monet muutkin kokemukset. Traumoja on monenlaisia. Skepoilla on traumoja ja pelkotiloja, joiden vuoksi he eivät kykene asialliseen keskusteluun heitä pelottavista aiheista.
Hörhöillä on myös omat traumansa. Kersantti Jim Pennistonin hieroglyfit ja binäärikoodit eivät ota selvitäkseen, vaikka Rendlesham on yksi parhaiten dokumentoiduista ufokeisseistä !
Onneksi tuon valkopartaisen taikurin valheet tulivat ilmi, on yksi parhaista skeptikkojen yleiskuvasta. Valehtelee ja samaan aikaan piilottelee nuoria meksikolaispoikia kellarissaan, raiskaten heitä hopepäisellä kävelykepillä anukseen.
Oliko tämä huijari joku RANDI niminen änkyrä.
Mikä on ufoilijoiden "yleiskuva"? Onko se aamuöisin homofantasioitaan kirjoitteleva henkilö?
’100 ufoa Suomessa’: eräs kontaktitapaus. Helsinkiläinen Ilmari Karunto oli elokuussa vuonna 1962 automatkalla Pohjois-Suomessa, Puolangalta kohti Oulua. Tien vieressä pienikokoinen mies kädet ylhäällä pyrki kyytiin ja hänet otettiin etuistuimelle. Hän sanoi tarvitsevansa kyydin vain viiden kilometrin päässä olevan metsäpolun kohdalle. Karunto siirtyi takapenkille. Karunto ihmetteli miehen kummallista olemusta, sillä hän näki liftarin auton sivupeilistä. Pää oli tavallista kookkaampi, suu leveä ja ohuthuulinen, silmät pyöreät ja mustat. Oudointa oli, että miehen silmäluomet liikkuivat alhaalta ylöspäin.
Kun liftari huomasi, että häntä tarkkaillaan, hän poimi esiin aurinkolasit ja laittoi ne silmiensä suojaksi. Karunto huomasi silloin, että miehen kädessä oli kuusi sormea. Karunto tunsi levottomuutta ja kysyi mistäpäin Suomea mies oli kotoisin. Mies ei heti vastannut, mutta sitten Karunto kuuli ”ikään kuin erillisenä aivoissaan”, ettei mies ollut suomalainen, hän vain kierteli ympäri maailmaa.
Kun oli tultu polun kohdalle, mies kiitti ja poistui autosta. Kaverukset jäivät seuraamaan miehen kulkua. He yllättyivät, kun mies ponnahti kolmimetrisen risukasan päälle ja ”käveli” ilmassa sen yli. Karunto sanoi järkyttyneenä ”hänellä on levitaatiotaito”. Nuorukaiset jatkoivat matkaa. Muutamaa minuuttia myöhemmin he kuulivat huminaa, auton moottori yskähteli ja pysähtyi. He menivät ulos katsomaan ja näkivät suuren pyöreämuotoisen kappaleen, joka lensi heidän autonsa yli, teki laajan kierroksen ja nousi sitten muutamassa sekunnissa taivaalle. Sen jälkeen moottori käynnistyi normaalisti.
Keskustelussa kävi ilmi, että kuski oli kuullut Karunnon kysymyksen, mutta ei liftarin vastausta. Voiko telepaattisen viestin siis suunnata vain tietylle henkilölle, ei kaikille läsnä oleville? Nuorukaiset helpottuivat, kun Pohjolan Sanomissa kerrottiin oudosta valoilmiöstä ja aikamäärä täsmäsi heidän havaintonsa kanssa.
Korjaus ekaan lauseeseen: 'Karunto oli ystävineen'...
# ..... pienikokoinen mies .... Pää oli tavallista kookkaampi, suu leveä ja ohuthuulinen, silmät pyöreät ja mustat. Oudointa oli, että miehen silmäluomet liikkuivat alhaalta ylöspäin. #
Ihan normaali lappalainen 1962.
# mies kiitti ja poistui autosta. Kaverukset jäivät seuraamaan miehen kulkua. He yllättyivät, kun mies ponnahti kolmimetrisen risukasan päälle ja ”käveli” ilmassa sen yli. #
Edelleen ihan normaali saami-ihminen. Sellainen näyttää maallikon silmään "levitoivan" kun se osaa vipeltää jänkällä niin että matalat jalat vain suttaavat vauhtia menoon niin ettei sivullisen silmä siinä tahdissa pysy. Tölttää kuin islanninhevonen niin että yläruumis ei liiku pystysuunnassa, eikä riippakelli mättääseen tapaa vaikka menisi ilman housuja, mikä sekään ei ollut harvinaista saamelaisten keskuudessa 1962.
Kyytiä se tarvitsi jänkälle jätetyn kelkan luo pullojemmalle ja "valoilmiö" sekä ylitse sujahtanut "alus" oli sen lynxi jolla se miltei lensi seuraavaan maalikylään seuraavalle pulloetapille. Ajavat niillä kesät talvet.
Minikokoinen saamelainen saattaa selittää suurimman osan etelänelävien lapissa tekemistä humanoidihavainnoista. Kännissä ne ovat vieläpä yliluonnollisen ketteriä, ja taitavat muitakin silmänkääntötemppuja.
Aloitus on varmasti totta !
Täytyy olla tosi pahasti kalkkeutunut skepotrolli, joka noin vahvan todisteaineiston kieltää !
"Mitäs jos menisit lutkuttamaan sitä tekopenistäsi jonnekin muualle?"
-Varaktori- siteeraus
Isäni kertoi tarinan nuoruudestaan Kainuussa. Vespastaan oli hajonnut korpitielle jokin osa, en enää muista mikä. Matka tyssäsi siihen. Isä oli lähdössä siitä kävelemään kun jostakin tuli siistiin pukuun pukeutunut mies, joka kysyi mikä hätänä. Isä näytti rikki menneen osan. Mies ojensi isälleni samanlaisen ehjän osan, nyökkäsi ja jatkoi matkaa. Isä oli typertynyt tapauksesta, eikä kehdannut kertoa siitä monellekaan, ettei hulluna pidettäisi. Varhainen Man in Black?
Osmo T. Liene on asianharrastajille tuttu. Kirjassa '100 ufoa Suomessa' kerrotaan hänestä vain muutamalla sanalla, sillä hän on itse kuvannut kokemuksiaan vuodelta 1954 esim.
http://www.ultra-lehti.com/kolumnit/kolumni-1101.html
Häntä tuli haastattelemaan kolme outoa henkilöä, heillä oli mukanaan 'agenttilaukkua' muistuttava esine, joka osoittautui litteäksi 'televisioksi'. Hänelle näytettiin siitä hänen tuleva elämänsä, jopa kuolinhetki, muu toteutui, mutta kuolintapa muuttui.
Todella mielenkiintoinen tapaus. Niiden, joilla on kärsivällisyyttä enemmän kuin hiirellä, kannattaa kyllä lukea se. Mitenkä pitäisi rajata lukijat niinkuin tv-ohjelmissa (kielletty alle 16 vuotiailta jne)? Epäluuloiset älkööt vaivautuko vai kuinka? Tai turha vaiva, he eivät pysty pitemmälle luettuaan muutaman lauseen.
Eräs tapaus kirjasta '100 ufoa Suomessa': Lokakuussa v 1967 illalla 8 - 9 välillä oli rva Birgitta Remsu palaamassa kävellen kotiinsa Oulun Kuivasjärvellä. Alittaessaan tien yli kulkevan voimalinjan hän tunsi ihollaan äkillistä ilmanpainetta. Hän näki valoa sähköjohtojen yläpuolella, valo näytti olevan liikkeessä, tulevan Typpi Oy:n tehtaan suunnasta. Rouva säikähti ja yritti juosta karkuun, mutta jalat kieltäytyivät tottelemasta.
Esine hohti valoa, mutta siitä näkyi yksityiskohtia, leveys kolmisen metriä ja korkeus noin puolitoista metriä. Se oli harmaa, ulkokehältä erottui yhdeksän keltaisen valon rivi, ja ne näyttivät olevan pyörimisliikkeessä.
Sitten tapahtui jotakin erikoista: esineen pohjapinnasta työntyi esiin ohuehko tappimainen uloke, joka hetken aikaa kosketti reunimmaista sähköjohtoa. Kuului sähkön koronapurkaukselle tyypillistä rätinää. Sitten tappi vedettiin esineen sisään, esine teki silmukan johtojen yläpuolella ja syöksyi sitten nopeasti sähkölinjan suuntaan. Läheisen talon pihassa alkoi koira ulvoa ja esine katosi yläviistoon muutamassa hetkessä.
Ei sittenkään niin kovin erikoista, voimalinjoja koskettavista esineistä on tehty havaintoja eri puolilla maailmaa. Joskus ne ovat aiheuttaneet vakavia häiriöitä sähkönjakelussa.
Tässsä kuvassa ufo ottamassa virtaa reunimmaiselsta sähköjohdosta.
http://2.bp.blogspot.com/_7dhDrlYW2uE/S3BBjI13E1I/AAAAAAAAAI8/OmQT6qKA4wE/s1600/Turkey Power2.jpg
Kuva kertoo samalla miten idioottimainen juttusi on.
Vieläkö se Heinolan -Imjärven- keissin ufotytön ja Aaro Heinosen (tai Esko Viljon ?)
romanssi jatkuu ?
Vanhan ajan ufojutut onkin hauskaa iltalukemista.