http://www.ljb-marine.com/fr/bateaux-en-construction.html
Asiallisen näköistä tekemistä rassyllä. On jopa yksi nätin näköinen naisasentaja. Taitaa löytyä kuvasarjat kaikista nykymalliston veneistä.
Asiallisen näköistä tekemistä rassyllä. On jopa yksi nätin näköinen naisasentaja. Taitaa löytyä kuvasarjat kaikista nykymalliston veneistä.
Vastaukset 35
Vanhimmat
Se onkin uusi venevalintaperuste, onko nättejä naisrakentajia. Mitä poikkeavaa HR rakentamisessa havaitsit?
Veneenrakentaminen huolella vie paljon työtunteja ja vatii taitoa. Minusta rassyn valmistuksessa huokuu korkea tekemisen laatu. Kaikki asennukset tehdään kestävän näköisesti ja valtava määrä tekniikkaa saadaan asennetua ahtaisiin tiloihin vieläpä niin ettei mitään näy kuorien takaa. Teen veneessäni remnttia ja tämäntapaisista kuvasarjoista löytyy teeseitse asentajalle mukavasti inspiraatiota ja ideoita. Kun vene tehdään huolella, siinä hyödynnetään esimerkiksi kaikki mahdolliset säilytystilat. Ymmärrän hyvin rassyjen korkean hinnan noiden kuvien perusteella.
Kyllä kaikki täydellistä osaa tehdä mutta harva sellaista että just ja just kelpaa...
Vielä kun tuo laatu ja sen hinta kohtaisi ostajia
Tuotantoveneiden kohdalla on kuitenkin niin, että hintakilpailu pitää huolen siitä, että käsityön osuus vähenee edelleen. Työtunnit ovat liian kalliita. Esim. käsin laminoinnin osuus minimoidaan sillä, että sisustusmoduuli ja laipiot kiinnitetään runkoon liimaamalla. Valmistusaika lyhenee, kun käsityö vähenee. Kuka enää haluaa ostaa kallista venettä, kun liukuhihnatuotanto ja hintakilpailu on mullistanut venemarkkinat? Ennen vanhaan veneet valmistettiin niin, että ne kestivät sukupolvelta seuraavalle. Se on enää nostalgiaa. Ajattelutapa ja arvostus on muuttunut. Pieni musta pilvi veneiden massatuotannon taivaalla kuitenkin on: miten ongelmajätteestä päästään eroon?
Kasvavien tuloerojen maailmassa pienentyvä keskiluokka ei enää osta entiseen malliin uusia purjeveneitä. Kasvava suurituloisten joukko taas on entistä varakkaampi, joten heillä on varaa käsityöhön. Kalliiden veneiden valmistajat taas eivät sarjojen pienuudesta johtuen hyödy yhtä paljon automatisoinnista, ellei sitten automaatio ja suunnitteluohjelmisto kehity sellaisiksi, että automaatio päättelee suunnitelmista suoraan, miten vene tehdään.
Hallberg-Rassy ja Najad ovat perinteisesti tehneet runkonsa ruiskulaminoimalla ja myöhemmin yhdistämällä ruisku- ja käsinlaminointia. Ainakin 2008 HR37 todettiin tutkimuksissa osin ruiskulaminoiduksi ja ongelmaveneessä oli delamninointia eri kerrosten välillä. Samoin runko havaittiin pääosin ortoftaalihartsista tehdyksi. Molemmat, vaikka speksi puhui vain käsinlaminoinnista (oli sitäkin!) ja isoftaalihartsista (oli sitäkin!). Tietääkseni yksikään yleensä haukuttu "halpavalmistaja" (Bava/Bene/Jean/Hansa jne.) ei ole käyttänyt ruiskulaminointia vuosikausiin (koskaan?).
No eihän siinä mitään, suuri osa 80-luvun "laatuveneistä" on ruiskulaminoituja ja FG käytti ortoftaalihartsia loppuun saakka (lukuunottamatta epoksinen FG43, jonka runko tehtiin alihankintana) eli noinkin saa kestävän veneen, mutta vaikea tuota nyt on pitää mitenkään laadun merkkinä, kun kyseessä on halvin ja huonoin hartsilaatu ja ruiskulaminointi ei alkuunkaan pärjää ominaisuuksissa laadukkaalle käsiläminaatille alipainelaminaatista puhumattakaan.
Ainakin Najad on myös liimannut kölipalkistot runkoon.
HR:n ruiskulamonoidut rungot olivat aikanaan hyvin massiivisia verrattuina Maxeihin ym. HR:n sisustukseen käytettiin myös reilusti aikaa ja puutavaraa. Kaappeja oli kuten nykyäänkin paljon. Valurautakölit peitettiin kauttaaltaan lasikuidulla. Veneiden massiivisuus ja näkyvien osien laatu antoivat kuvan hienosta veneestä.
Kaappien taakse ei kuitenkaan kannattanut työntää suinpäin kättään. Sieltä saattoi saada ilkeän lasikuitupiikin sormeensa.
Minulle HR:n laatu tuo koko ajan hyvin ristiriitaisen tunteen. Tuo HR 37 nimeltään muistaakseni Mia Maria vain vahvisti sitä. Ruiskulaminointia harrastettiin vielä 2000-luvulla!
Noita alussa mainittuja kuvia katsoessa ristiriitaisuus etsii mitä tahansa laaduttomuutta. Keulapotkurien tunnelin suuaukon ei pitäisi näkyä edestäpäin katsottaessa, jotta vesi virtaisi paremmin aukon ohi. Halvoissa ratkaisuissa tunnelin keulan puolelle tehdään "hyppyri". Kalleemmissa ratkaisuissa tunnelin takaosa koverretaan sisään päin. Noissa kuvissa ei näy kumpaakaan. Tuota koverrettua olen Kuitenkin joskus nähnyt messuilla HR:ssä kuten myös Saare-veneessä, jota pidän muutenkin laadukkaampana.
FG:n kotisivuilla oleva speksi rungoista: "Kaikki FG-veneet rakennetaan polyesteri/vinylesteri hartseilla kerrosrakenteena vaahtoväliaineella."
Kannattaa tarkistaa ennen kuin laukoo: " ja FG käytti ortoftaalihartsia loppuun saakka" -kommentteja. Paljastuu vain tietämättömyys... ehkä meni Bavan rungonvalmistuksen kanssa sekaisin....
Niin uloin kerros oli vinylesteria kaikki muut ortoftaalipolyesteriä sekä FG:llä että HR:llä kuten monella muulakin "laatuveneellä" ja halpiksella.
Näyttää siltä, että viimeisimmät FG:t olivat isoftaalihartsilla tehtyjä ja väliaineena vaahto. Jonnekin 2000-luvun puoliväliin saakka väliaineena oli balsa ja hartsina ortoftaali, myös Kamun malleissa.
>>Valurautakölit peitettiin kauttaaltaan lasikuidulla.
Minä en tätä näkisi mitenkään laaturatkaisuna. Lyijyköli on mielestäni joka suhteessa parempi: ei koskaan ruostu ja joustaa karille ajettaessa. Säästäminen tällaisessa kohdassa ei ole kalliin laatumerkkin toimintaa.
Ei sen kölipainon metallilla tai lyijyn joustamisella ole merkitystä silloin kun se on lasikuidun sisässä, eli köli on osa runkoa.
Kölihän on aina osa runkoa. Varmasti sillä on merkitystä kovemmassa karilleajossa. Lasikuitu on aika joustavaa ja murenevaa umpirautaan nähden. Joustamaton umpirauta aiheuttaa suuremmat voimat kuin lommoutuva lyijy.
Ei köli ole osa runkoa jos se on pultattu runkoon kiinni, yhtä hyvin sitten potkurikin olisi osa runkoa. Laikuituköli on samaa yhtenäistä laminaattia kuin runkokin. Tuo on kyllä kaukaa haettua jos sanot että lasikuiturungon sisällä oleva kölipaino pitäisi olla lyijyä siksi että se antaa periksi törmäyksessä :-)
Köli on kiinni rungossa ja muodostaa yhtenäisen rakenteen rungon kanssa oli se sitten kiinnitetty ympäröivällä lasikuitukuorella tai pulteilla.
Kunnon karilleajossa kölin päällä oleva lasikuitu on aika heikkoa tavaraa ja antaa iskukohdasta periksi. Silloin on vasta 10-20 mm joustoa ollut ja seuraavaksi vastassa on sitten se rauta/lyijy. Lyjyköliin tulee usein 10-20 cm lommo pahemmassa karilleajossa ja sillä on melko suuri vaikutus siihen mitä tapahtuu rungolle ja kölipalkeille. Rautaköliin ei juuri lommoa saa aikaiseksi eli sopivaan kiveen/kallioon ajettaessa jarrutusmatka on lyijykölillä huomattavasti suurempi ja siten voimat pienempiä.
Eroa tietysti ei ole, jos karilleajo on niin lievä, ettei lasikuutu hajoa iskukohdasta tai vene ei pysähdy.
Jos sinun mielestäsi sekä köli että ne muut kiinni pultatut osat kuten peräsin ovat osa runkoa, niin mihin ne sitten on pultattu kiinni?
Pitkäkölinen rakenne on muutenkin niin kestävä karilleajoissa, ettei lasikuiturungon sisään laminoituun pitkään köliin lyijyä laiteta iskunvaimentimeksi muuta kuin sinun mielestäsi. Lasikuituun tulee pieniä pintavaurioita ainoastaan siihen iskukohtaan, ja on hyvä vaan ettei lasikuiturunko kölipainoineen mene lommolle, on tästä omakohtaista kokemusta ja pitkältä ajalta.
Noiden vanhojen HR:ien ongelma on juuri tuo omistajien asenne. Karilleajoa vähätellään ja välttämättömät korjaukset jätetään tekemättä. Ainoana korjauksena tehdään näön vuoksi kölin alareunan paikkaus. Tärkeämpää on kuitenkin kosteusmitata kölin ja skegin välinen alue, johon tulee helposti hiushalkeamia. Vaikka alueella on paksulti lasikuitua, se on kuitenkin melko höhhöä ruiskulaminaattia. Lisäksi päälaipion laminointiin tulleet vauriot on syytä korjata. Äkkipysähdyksessä repeää myös helposti jokin moottorin kumityynyistä. Jos valuraudan tilalla olisi lyijyä, olisivat kaikki vauriot vähäisempiä.
Sisään laminoiduilla köleillä varustetut kestävät karilleajoa paremmin muista syistä kuin lasikuidun tarjoamasta iskunvaimennuksesta. Rakenteeseen liittyy kiinnityskohdan suuremmat kulmapyöristykset. Kun pulttaus tehdään tasaiseen pohjaan ei rungon pultatulla alueella ole mitään pyöristystä. Lasikuidun sisään leivotut kölit on veneissä joissa on syvä pilssievä. Pilssievä on rakenteena vahva juuri kulmapyöristysten vuoksi. Tätä rakennetta tehtiin paljon 70 luvulla, esim albin ballad, kaikki rassyt, ss swanit ym. Rakenne on rungon osalta hyvinkin paljon vahvempi kuin tasapohjaan pultattu köli. Oma veneeni on pilssievällä ja tukeva on. Ongelmia voi tulla kun isku on niin kova että rungon puoliskot irtoavat kölin takaosassa.
”Rakenne on rungon osalta hyvinkin paljon vahvempi kuin tasapohjaan pultattu köli.”
Tuo on vanhentunutta tietoa. Se perustuu aikaan, jolloin tasapohjan vahvistukset olivat täysin alimitoitetut. Palkkeja oli harvassa ja ne olivat matalat, jotta veneeseen saatiin seisomakorkeus. Tällaisessa veneessä saattoi kölin takareuna iskeytyä jopa rungon läpi.
Jos pohjapalkistot tehdään kunnolla, kuten monissa nykyveneissä, saadaan hyvin vahva rakenne. Karilleajon isku jakautuu laajalle alueelle veneen pohjaa, aivan kuten vanhoissa veneissä, joissa oli pilssi ja reilut pyöristykset. Lyijyköli tässäkin tapauksessa parantaa oleellisesti törmäyskestävyyttä.
Käy lukaisemassa ruotsin bavapurjehtijoiden sivut. Löydät kauhukertomuksia pohjien hajoamisesta jo pienissä tärskyissä. Ja bavoissa on minun silmääni ainakin jykevän näköiset pohjapalkistot. Edes teräskehikko ei tee autuaaksi, kun se kovassa törmäyksessä vääntyy. Veneestä tulee silloin energiajätettä, koska ahtaissa sisätiloissa on turha kuvitella korjaavansa kehikkoa hitsaamalla. Fyysikan lait eivät muutu kun tekniikka kehittyy.
http://www.batbesiktning.se/Artiklar/Pdf/Bm_nr-4_10.pdf
Siinä vähän kuvamateriaalia kivillä käyneestä bavasta. Samoin mainittu että useimmissa 80 luvun homeskandeissa, joissa kunnon pilssi köli heiluu kölitukkien puutteen vuoksi. Omaani rakensin kölitukit viime keväänä. Ei edes tainnut heilua ennenkään kun ei gelkkarissa näkynyt halkeamia ulkopuolella. Onpahan nyt tukit kun ruotsalaiset niistä innoissaan meuhkaavat
Kuvassa olevan Bavarian v. 2002 pohjapalkisto on alamitoitettu, eikä vastaa nykyveneiden konstruktioita. Kymmenisen senttiä korkeat palkit ovat liian matalia ja ne ovat liian harvassa. Nuo prikat ovat lähinnä naurettavat.
Nykyisin jopa Bavarian palkisto on eri luokkaa. Kohta 4:15
https://www.youtube.com/watch?v=2Vm7a4gX0cY
Monissa vähän arvokkaammissa veneissä oli kunnolliset palkistot jo 2000 luvun alussa.
https://www.hisse-et-oh.com/system/assets/000/059/644/original/Hallberg_Rassy_37_constructieproblemen.pdf?1345991315
Tässä viittaamasi hr 37 ja omistajan luettelo muista vioista.
Tästä käy selvästi ilmi, mikä on HR:n mielestä "hyväksyttävä ja normaali" laatutaso laminoinnissa, sisustuksessa, moottori- ja sähköasennuksissa jne. Tehtaan asenne ja vastaukset ovat kyllä aika uskomattomia.
HR:n lasikuitutyön heikko laatu on tunnettu juttu, mutta olen pitänyt verstaan sisustustyötä laaadukkaana, mitä määrettä ainakaan tämän veneen sisustus ei oikein ansaitse.
Juttu kannattaa lukea ja HR:n vastaukset huolella.
Nuo Rassyn vastaukset olivat kieltämättä luokattomia. Mutta "lasikuitutyön tunnettu heikko laatu" ei ole kuitenkaan saavuttanut minua. Päinvastoin, kokemusteni perusteella lasikuiturakenteet Rassyissa ovat vahvoja, enkä ole törmännyt niissä huonoon tekemiseen. Paksuja ja sen myötä painavia ne vanhemmat ovat, mutta kestäviä.
HR:ltä hyvää lasikuitutyötä siis, vaikka vene asetettiin käyttökieltoon juuri lasikuitutyön virheiden vuoksi?
Eli tuo sinun "verstaanoudotvastaukset" yhteenvetosi "tunnettu heikko lasikuitutyön laatu" perustuu täysin case MiaMariaan? Vai onko sinulla muita kokemuksia?
Tässä kuvassa on innovatiivinen, kaikissa kallistuskulmissa toimiva radioasennus :)
http://www.ljb-marine.com/tl_files/hallberg-rassy/hr372/En construction/Hallberg-Rassy 372 92869.jpg
Samassa kuvassa näkyy vähän sitä laatuakin: Kaappien ja selkänojien taakse jäävään kylkeen on tehty puu-gardeeraus vaikka jääkin näkymättömiin. Ei halpaa mattoa tms.
Kun ostaa käytettyä venettä, olisikin siinä tuollaisia helposti poistettavia asennuksia! Tavallisempaa on, että edelliset omistajat ovat kotinikkarin taidoillaan ruuvailleet jos jonkinlaista rihkamaa jopa päälaipioon. Jokainen puupintaan kiinnitetty härpäke jättää paitsi asennusreikänsä myös värimuutoksen.
Oooo kyllä! Jo tuosta detaljista maksakin ainakin 100K€
Rungon delaminoitumisen lisäksi mainitut muut viat ovat mielestäni uuden veneen lapsentauteja. Parempi hankkia sisäänajettu vene mieluummin vaikka itserakentajalta. Voi olla varma, että kaikki oleelliset osat toimii. Toki saa varautua uusimaan kaiken elektroniikan koska tahansa.
Hyvinhän nuo vanhatkin HR veneet ovat säilyneet, ja paljon niillä seilaillaan maailman merillä. Ollaan käyty Etelämantereellakin. Luulisi, että ääriolosuhteissa seilaavat vaativat veneiltänsä normaalia enemmän.
Vanhoista HR-veneistä kuuluisa esimerkki on Monsun 31 "Golden Lady", jolla ruotsalainen eläkkeellä oleva merimies Kurt Björklund purjehti yksinään kolme kertaa maapallon ympäri. Kaksi ekaa kierrosta oli Panaman kanavan, Australian pohjoispuolen ja Kapkaupungin kautta. Kolmas kierros oli vastakkaiseen suuntaan Kap Hornin ja Tasmanian kautta. Neljäs valtameriretki oli Barbadokselle ja takaisin. Vene kesti aika hyvin, samoin iäkäs kippari (joka oli nuoruudessaan osallistunut Murmaskin saattueeseen ja Normandian maihinnousuun).
Jos joku on kiinnostunut, voi lukea kirjan: "Kurt Björklund - En annorlunda världsomseglare".