Sukulaisemme (keski ikäinen nainen) on erittäin syyttelevä, ei myönnä omia virheitään ja suuttuu todella helposti olemattomista. Luonteesta ei ole kyse koska ko. oireet on alkanut hiljalleen melko runsaan alkoholinkäytön lomassa. Hän ei myönnä edes virheitään joista on runsain määrin todisteita, ja keksii aina jonkun muun syyn.
Tuo on vielä aika normaalia, suht yleistä kettumaisuutta, eikö?
Mitäpä sitten kun ko. sukulainen käy lastensa päälle (aikuisia jo), ei myönnä niitäkään vaikka moni on tapahtumat nähnyt? Todistettavasti aiheuttanut taloudellista menetystä muutamille ihmisille? Kaikki tämä humalassa. JA on outoa että selvinpäin ollaan puolustuskannalla, keksien kaiken maailman selityksiä tapahtuneelle kuinka JOKU muu on syyllinen, vaikka olisi mitä tapahtunut ja vaikka kuinka todistelisi. Lisäksi hän saa erittäin epämääräisiä, pelottavia raivokohtauksia aivan yllättäen ja voi olla vaarallinen, syyksi hän lähes poikkeuksetta kertoo jonkun omasta mielestään kumpuavan epätoden tarinan, jotka useimmiten ovat vielä moneen kertaan koitettu hänelle oikoa, eli raivokohtaukset perustuu epätoteen, eikä ulkopuoliset pysty hallitsemaan niitä, ei edes poliisi kunnolla.
Ongelma on siinä että hoitoon häntä ei saa, koska ei myönnä virheitänsä eikä juo niin paljoa että maksa-arvotkaan radikaalisti nousisi. Kai sekin jokin sairaus on että uskoo omiin tarinoihinsa eikä kykene myöntämään niitä edes itselleen, siltä hänen käytöksensä vaikuttaa.
Lisäksi hän on erittäin kylmä vihaisena ollessaan. vaikka joku tekisi kuolemaa hänen edessään niin hän voisi vain räkiä päälle...
Hän vastaa kehotuksiin ja kysymyksiin poikkeuksetta syytöksin ja haukkuen (aina ollessaan hiemankin ärsyyntynyt vaikka naapurin käytettyä vääränlaisia housuja). Selvinpäin hän yleensä vain tiuskii ja kertoo (huutaa) kuinka joka päivä joku muu ihminen on hänen päivänsä jollain tavalla pilannut.
Olemme huolissamme, kyseessä on kuitenkin erittäin läheinen sukulainen. Alkaa keinot loppua kun hän ei kuuntele mitään.
Esim. "Sun pitää hakea apua, sä et oo kunnossa, ja tiedät sen itsekin. Ollaan susta tosi huolissaan" Vastaus (aina, selvinpäinkin): "Kukahan tässä on kunnossa ja kuka ei, susta ja siskostas tässä huolissaan pitäs olla".
Ehkä tämä on väärä paikka hakea apua mutta kaikki kortit on katsottava.
Anteeksi sekava teksti, on jo univelkaa niin paljon että kaikki tuntuu vaikealta.
Tuo on vielä aika normaalia, suht yleistä kettumaisuutta, eikö?
Mitäpä sitten kun ko. sukulainen käy lastensa päälle (aikuisia jo), ei myönnä niitäkään vaikka moni on tapahtumat nähnyt? Todistettavasti aiheuttanut taloudellista menetystä muutamille ihmisille? Kaikki tämä humalassa. JA on outoa että selvinpäin ollaan puolustuskannalla, keksien kaiken maailman selityksiä tapahtuneelle kuinka JOKU muu on syyllinen, vaikka olisi mitä tapahtunut ja vaikka kuinka todistelisi. Lisäksi hän saa erittäin epämääräisiä, pelottavia raivokohtauksia aivan yllättäen ja voi olla vaarallinen, syyksi hän lähes poikkeuksetta kertoo jonkun omasta mielestään kumpuavan epätoden tarinan, jotka useimmiten ovat vielä moneen kertaan koitettu hänelle oikoa, eli raivokohtaukset perustuu epätoteen, eikä ulkopuoliset pysty hallitsemaan niitä, ei edes poliisi kunnolla.
Ongelma on siinä että hoitoon häntä ei saa, koska ei myönnä virheitänsä eikä juo niin paljoa että maksa-arvotkaan radikaalisti nousisi. Kai sekin jokin sairaus on että uskoo omiin tarinoihinsa eikä kykene myöntämään niitä edes itselleen, siltä hänen käytöksensä vaikuttaa.
Lisäksi hän on erittäin kylmä vihaisena ollessaan. vaikka joku tekisi kuolemaa hänen edessään niin hän voisi vain räkiä päälle...
Hän vastaa kehotuksiin ja kysymyksiin poikkeuksetta syytöksin ja haukkuen (aina ollessaan hiemankin ärsyyntynyt vaikka naapurin käytettyä vääränlaisia housuja). Selvinpäin hän yleensä vain tiuskii ja kertoo (huutaa) kuinka joka päivä joku muu ihminen on hänen päivänsä jollain tavalla pilannut.
Olemme huolissamme, kyseessä on kuitenkin erittäin läheinen sukulainen. Alkaa keinot loppua kun hän ei kuuntele mitään.
Esim. "Sun pitää hakea apua, sä et oo kunnossa, ja tiedät sen itsekin. Ollaan susta tosi huolissaan" Vastaus (aina, selvinpäinkin): "Kukahan tässä on kunnossa ja kuka ei, susta ja siskostas tässä huolissaan pitäs olla".
Ehkä tämä on väärä paikka hakea apua mutta kaikki kortit on katsottava.
Anteeksi sekava teksti, on jo univelkaa niin paljon että kaikki tuntuu vaikealta.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Onko aina ollut samanlainen? Siinä tapauksessa valuvika tai persoonallisuushäiriö. Ei voi mitään. Jos ei, nin kannattaa tutkituttaa ja koitaa sokerit. Eräällä tapahtui huomattava parannus käytökseen, vaikka alkoholisti nykyään onkin.
Ymmärrettävästi elämä tuollaisen läheisen kanssa on vaikeaa ja uuvuttaa. Mikäli henkilö on aikuinen ja ei halua ottaa vastaan neuvoja ja hakea apua, ei tuota tulosta. Tällä ihmisellä on pallo pahasti hukassa ja näyttää, ettei hän halua tiedostaa tilaansa. Kyllä hän varmasti tajuaa tilansa, mutta kokee ylivoimaiseksi tehtäväksi avun saamisen. Sen vuoksi yrittää ratkaista asiat pakenemalla, kieltämällä, syyttelemällä ulkopuolisia.
Ja painostus ei varmasti tuota tulosta. Rakkaudet köydet voisivat olla parempi keino ja että asianomainen saisi kokea että hänestä välittää joku.
Ainut keino voi olla että henkilö muuttaa pois asumaan lähipiiristänne. Väkisin ei toista voi muuttaa ja omaa elämää ei ole kukaan velvollinen tärvelemään toisen uhrina.
Siinä se onkin kun ei tunnu löytyvän minkäänlaista selitystä niistä sokereistakaan. Hänelle työpaikanpuolesta kun tehdään useemman kerran vuodessa peruskokeet yms. Kuitenkin, uuvuttavaahan tämä on mutta kuten itsekin mietin niin koitan erilaista lähestymistapaa, tiettyyn rajaan asti.. Vaikka ei ongelma korjaantusikaan, niin saa ongelman pidettyä kurissa, vaikka kyllähän se ketuttaa mielistellä moista ihmistä.
Miksi olet hänen kanssaan missään tekemisissä?
Tiedän, että hän on äitisi, mutta silti...