Anno Domini 165?
Kemp's Bayn satama, Bahama
Tuntiessaan Bakerin jalkojensa välissä Nina räväyttää silmänsä auki:"Sullekos noi lupas eka? Vaikka ehkä niin on paras, kuulemma kookas kalu olisi paljon tuskallisempi neitsyyden viemisessä... tuossa tuskin on vaaraa", Nina toteaa suunnitelmaansa takertuen ja toivoen, että pojat eivät todellakaan halua hakata kauppatavaraansa muusiksi.
Baker jättää Nineten piikin aluksi omaan arvoonsa ja virnuilee irstaasti saatuaan vehkeensä esiin, mutta juuri kun mies alkaa asettaa sitä hollille Ruud ja Johnson tarttuvat Bakeria kauluksesta ja tempaisevat tämän pois Ninan päältä. "Ootas hetki", Pieter ärähtää Bakerille:"Mikä saa sut kuvittelemaan et sä saisit muka olla eka?"
"Koska tää koko homma oli mun idea ja mä ton nartun teille näytin", Baker huutaa vihaisena takaisin ja keskeytyksestä suuttuneena reagoi lopulta Ninan piikittelyyn ja ärähtää tälle mahdollisimman myrkyllisesti:"Pidä sinä saatanan huora nyt jo lopultakin se turpas tukossa tai mä muotoilen sen uuteen uskoon".
"Etkä muotoile", Ruud ärähtää ja heittää Bakerin Johnsonin avustamana huoneen nurkkaan.
"Sä saat viimeseks, jos saat", Pieter julistaa halveksivasti Bakerin temperamenttia selvästi inhoten.
Osallistuttuaan kuin ulkopuolisena keskusteluun omasta neitsyydestään, Nina yhtäkkiä muistaa, että se, kuka on ekana jonossa saattaa hyvinkin huomata että mitään etua ensimmäisenä olemisesta ei olekaan. Tietenkin, jos hän sittenkin alkaisi vastustelemaan kriittisellä hetkellä, se ehkä saattaisi mennä yleisessä tohinassa huomaamatta, että vastusta sisäänmennessä ei ollut... pohdittuaan hetken asiaa Nina suorastaan nauraa... Hei nämä on rikollisia, mitä oikeutta niillä on vaatia multa neitsyyttä? Oikein niille, että eivät saa... Mutta ikävää jos se johtaa enempään raivoon miesten osalta... verta hän ei tähän hätään saisi millään.
Miehet katsovat Ninan naurua yllättyneina, mutta jättävät sen pian omaan arvoonsa. "Me voitais vaikka vetää pitkää tikkua järjestyksestä", Pieter ehdottaa, "Se joka saa pisimmän, saa ekana pimppaa, toisiks pisimmän saanut saa valita haluuko pimppaa vai peppua ekana ja niin edelleen".
Muut nyökyttelevät hyväksyvästi idealle, ja Ruud kaivelee taskuistaan ja pöydältä tikkuja. Kun kolme eripituista tikkua on valmiina, Ruud sekoittaa ne selkänsä takana ja tarjoaa niitä nyrkissään Pieterille ja Johnsonille valittavaksi.
Nina havahtuu ajatuksistaan kuullessaan miesten puheet pimpasta ja pepusta:"Hei, mitään puhetta ei ollut muusta.. ette sanoneet, että tunkisitte inhoja kalujanne muualle kuin..." Nyt Nina alkaa olla jo totaalisen järkyttynyt, Willin kanssa hän on aina tiennyt, että muu touhu on sitä irstaampaa, heidän oma erikoinen juttunsa, ja nyt nuo ovat ehdottamassa samaa.
"Ole sinä hiljaa", miehet kivahtavat kuin yhdestä suusta keskittyessään vetämään pitkää tikkua. Kun tikut ovat vedetty, niitten pituutta aletaan vertailla suunnattoman kiinnostuksen vallassa.
Lopulta järjestys on selvillä ja Pieter kertaa tuloksen ääneen jotta Nina olisi varmasti perillä tuloksesta:"Siis, ensin saan minä pimppaa, sitten Johnson peppua ja sitten sinä Ruud mitä sitten haluatkin".
"Oh shit", Nina toteaa niin ajatuksissaan kuin ääneenkin, mutta ei tee elettäkään rynnätäkseen tiehensä, kunniasana on aina kunniasana.
Tuloksen ollessa nyt lopulta selvillä Pieter marssii itsetietoisena Ninan viereen ja painaa tytön makuulle ja levittää Nineten reidet levälleen. Hetken mies ihailee Ninan vartaloa ja huomaa samalla, että kaikessa kiiressään Baker oli unohtanut ottaa Nineten silkkipöksyt pois. Siispä Pieter repäisee ne pois yhdellä kädenliikkeellä.
Nina sulkee silmänsä ja terästäytyy olemaan liikkumatta tapahtui mitä tahansa.
Saatuaan Ninan näin omasta mielestään valmiiksi, Pieter polvistuu Ninan reisien väliin ja alkaa avata housujaan. Saatuaan kalunsa esiin, Pieter on laskeutumassa Ninan päälle ja asettelemassa kaluaan Ninan reiän kohdalle kun yhtäkkiä huoneen täyttää pirstoutuvan puun ryske ja ovi lennähtää säpäleinä lattialle.
Oviaukosta ryntää sisään ensimmäisenä sir William miekka kädessä, aivan hänen takanaan Jean-Luc katse leimuten ja hänen takanaan kaksi Buccaneerin merimiestä.
Nina avaa silmänsä kuullessaan melun eikä ensin tunnu tajuavan mistä on kyse. Will, elävänä! Seuraavaksi hän tajuaa, että alastomuus, jolla ei ole väliä silloin kun olettaa kaiken olevan mennyttä on yhtäkkiä noloista noloin asia kun pelastusretkikunta saapuu paikalle. Nina konttaa pois sängyltä päästäkseen vaatteidensa riekaleiden luo, ja pois miekkojen tieltä... Niitä näyttääkin olevan liikkeellä paljon tänä iltana.
Sir Williamin katse skannaa huoneen sotilaallisen nopeasti ja tottuneesti. Nähdessään Ninan ja tämän päältä yllättyneenä nousemassa olevan Pieterin, Williamin katseessa leimahtaa viha. Will nyökkää pikaisesti vieressään olevalle Jean-Lucille, ja kahdella mahtavalla loikalla Will laskeutuu Pieterin viereen ja ennen kuin hollantilainen ennättää sen kummemmin reagoida Will on kalauttanut tätä kaikin voimin miekankahvalla päähän.
Jean-Luc suojaa Willin selustaa nurkasta hurjasti syöksyvää Bakeria vastaan, ensin Jean-Luc on aikeissa sivaltaa Bakeria sapelillaan, mutta huomatessaan pöydällä lojuvan Pieterin katanan hän heittääkin Buccaneerilta saamansa ylijäämämiekan menemään, ostaa itselleen aikaa potkaisemalla Bakeria jollakin oudolla itämaisella tyylillä ja tarttuu vailla isäntää olevaan katanaan.
Päästyään mekonriekaleidensa luo Nina vetää niitä peitokseen miten kuten. Tajutessaan miltä asetelma joukon rynnätessä sisään on mahtanut näyttää, hän, Nina, ilman köysiä alistumassa, Ninette on yhtäkkiä kiitollinen siitä, että Baker pilasi puvun. Ehkä sen avulla Will uskoo, ettei kyseessä ollut hänen suunnittelemansa salainen romanttinen kohtaaminen.
Muistaen Willin epäilevän suhtautumisen viimeksi, Nina ei voisi syyttää tätä jos väärinkäsitystä olisi taas ilmassa, onhan hän kaameaa sotkuaan lukuunottamatta täysin vahingoittumaton ja vailla ruhjeita tai muita väkivallanmerkkejä, jopa köysien jättämät painumat alkavat olla tiessään. Pukuunsa kääriytyen Nina peruuttaa nurkkaan pois taistelun tieltä edelleen polvillaan.
Saatuaan katanan käsiinsä Jean-Luc käännähtää nopeasti ja sivaltaa potkusta toipumassa olevaa Bakeria miekalla jalkaan, jolloin Baker huutaa tuskasta ja romahtaa lattialle. Heti saatuaan iskun perille Jean-Luc käännähtää valmiusasennossa ja katsahtaa Sir Williamiin.
Will on jatkanut Pieterin käsittelyä potkaisemalla tätä haaroväliin jonka seurauksena hollantilainen putoaa Bakerin tavoin lattialle. Nähdessään Jean-Lucin hoidelleen Bakerin, Will vilkaisee tilannetta muualla huoneessa. Havaitessaan Johnsonin ja Ruudin taistelevan tasaväkisesti kahden Buccaneerin miehen kanssa Will nyökkää merkitsevästi Jean-Lucille joka ponnahtaa kärppänä taistoon. Will itse kiinnittää huomionsa nurkkaan pukunsa riekaleisiin verhoutuneena kontanneeseen Ninaan. Parilla ripeällä askeleella Will on Ninan luona. Viha sammuu Williamin silmistä ja hänen kasvoilleen laskeutuu lempeä ilme. Will kumartuu halaamaan Ninaa, ja puristaa tyttöä ehkä hieman tarpeettomankin kovaa rintaansa vasten. "Ninette kulta, oletko kunnossa?"
"Kyllä kai...", Ninette toteaa hiljaa, ja jatkaa:"mutta kuinka sinä pääsit karkuun heiltä?"
Taistelun äänien keskeltä Willin on vaikea kuulla Ninan sanoja. Kysymyksen kuultuaan Will katsahtaa kysyvästi Ninaan:"Mitä tarkoitat, pääsin karkuun keneltä?"
Nina arvelee kohta saavansa saarnan ajattelemattomasta kulkemisesta vaarallisella alueella ja vaivan aiheuttamisesta miehistölle, joten hän yllättyy kysymyksestä.
"Sitä että kuinka pääsit karkuun? He näyttivät sormustasi ja kertoivat ottaneensa sen sinulta vangittuaan sinut", Nina sopertaa hiljaa.
"Sormustani?", Will kysyy entistä yllättyneempänä ja vilkaiseen vaistomaisesi kättään. Vasta nyt hän huomaa sormuksen puuttuvan.
"Niin, se sinun arvokas sinettisormuksesi, joka sinulla on aina.. se on nyt kai Pieterillä, tuolla hollantilaisella, joka makaa tuossa. Siksi annoin kunniasanani että en karkaisi vaikka he irrottivat köydet", Nina jatkaa selitystä nyt kun Will kerrankin tuntuu kuuntelevan selityksiä.
"Kunniasanasi??", Will kysyy entistä yllättyneempänä ja typertyneempänä.
"Niin, kunniasanan että en vastustele, jotta he eivät sitten vahingoita sinua".
Will vilkaisee olkansa yli lattialla makaavaa hollantilaista ja huomaa samalla taiston olevan päättymässä kaappaajien häviöön. Kääntyessään takaisin Ninan puoleen Will rekisteröi ensimmäistä kertaa Ninan kasvojen tahmaisuuden. Will kaivaa taskustaan silkkisen nenäliinan ja alkaa hellästi puhdistaa Ninan kasvoja.
"Heistä oli kai mukavampaa häpäistä sellaista, joka ei ole sidottuna avuttomaksi. Kai he voivat silloin edes kuvitella, että he saavat jotain muuten kuin pakosta... Siat!!!", Nina tuiskahtaa, mutta antaa Willin putsata itseään.
Hetken hiljaisen putsailun jälkeen Nina avaa jälleen suunsa:"Tuo ei taida auttaa, ei se lähde kun se on kuivunut noin. Pestään se vedellä kun päästään laivaan", Nina toteaa käytännöllisesti, vielä hieman epäuskoisena asioiden saamasta käänteestä.
Will on huomaamassa saman, mutta jatkaa silti päättäväisen tarmokkaasti puhdistusoperaatiotaan samalla kun sihisee suuttumusta tihkuvan kysymyksen:"Kuinka pitkälle ne menivät?"
"No te tulitte juuri kun Pieter, joka voitti arvonnan oli valmistautumassa palkintoonsa... Sisään ei kukaan, mutta ne tekivät ensin jonkinlaisen ällöttävän rituaalin... Tuo mitä putsaat on peräisin heistä... Jokainen ruiskutti siemenensä päälleni kun olin avuttomana köysissä. Jälkeenpäin he aikoivat kuulemma myydä minut ilotaloon, tai tappaa, riippuen yhteistyöhaluistani". Vasta sanoessaan nuo asiat Nina tajuaa, että ne olivat tapahtumassa hänelle, ei kellekään asiaan viileästi suhtautuvalle ulkopuoliselle, ja hän murtuu äänettömään itkuun.
Williamin silmissä välähtää ja hän lopettaa lopulta suhteellisen turhan puhdistusoperaation. Will ojentaa nenäliinan Ninalle, nousee seisomaan ja astuu sängyn viereen ja vetäisee vähäiset vuodevaatteet käsiinsä. Löydettyään mytystä kutakuinkin puhtaalta vaikuttavan lakanan Will palaa Ninan luo ja asettelee lakanan Ninan hartioille peittämään mahdollisimman paljon tytöstä.
Saatuaan lakanan mielestään riittävän hyvin paikoilleen William havaitsee kyynelien virtaavan pitkin Ninan poskia. Will kumartuu jälleen Ninan eteen ja ottaa tytön pään syliinsä. Will silittää hellästi Ninan hiuksia ja keinuttaa tyttöä kuin pientä lasta. "Shhhhh, kaikki on nyt kunnossa, enää ei oo mitään hätää" Will kuiskaa hiljaa Ninan korvaan.
Hetken kuluttua Nina rauhoittuu ja sanoo niiskuttaen:"Mä oon ihan kunnossa, ihan totta".
Ninan rauhoituttua Will nouse pystyyn ja nostaa Ninan syliinsä ja kantaa tämän sängylle. Will asettaa Ninan sängyn reunalle istumaan ja vinkkaa Jean-Lucin huolehtimaan tytöstä.
"Mutta kylpy tekis hyvää.. haluaisin saada itseni puhtaaksi tästä saastasta", Nina toteaa Willin kantaessa hänet takaisin sängylle.
Saatuaan Ninan sängylle Jean-Lucin huostaan Will marssii määrätietoisesti huoneen toiseen reunaan jossa Buccaneerin matruusit Turner ja Walker vartioivat kaappaajia.
Will katselee vangittuja miehiä vihaisen halveksivasti, ja kumartuu sitten penkomaan kädet ja jalat sidottuina seinää vasten nojaavan Pieterin taskuja. Löydettyään lopulta etsimänsä, Will tarkastelee sormusta hetken ennen kuin pyyhkäisee sitä hihaansa. Hän näyttää sormusta hollantilaiselle ja kysyy:"Mistä sä oot tämän saanut?"
Pieter vilkaisee Williamia kulmiensa alta, mutta ei vastaa mitään ja tyytyy tuijottamaan eteensä. Odotettuaan vastausta hetken aikaa ilmeisen turhaan, Will potkaisee hollantilaista kylkeen. Pieter huutaa kylkiluiden rusahtaessa ilkeästi.
Nähdessään Williamin aikeet Jean-Luc on vaivihkaa siirtynyt blokkaamaan Ninan näköyhteyden peräseinan luo. Huolehtivasti kotiopettaja asettelee Ninaa verhoavaa lakanaa paremmin paikoilleen ja kaivaa sitten taskumattinsa esiin:"Mä en koskaan kuvitellut että tarjoaisin sulle tätä, mutta kun tilanne on mikä on niin tää varmaan rauhottais sua vähän".
Nina on tähän mennessä tajunnut, että kaappareiden käsissä olikin pelkkä sormus, ei Williä, ja hän seuraa tapahtumia kiinnostuneena, vaikka ei kunnolla näekään mitä tapahtuu.
Ninaa ei Pieterin huuto hätkäytä, oikeastaan se saa vain toivomaan, että olisi itse mies ja voisi käydä opettamaan noille paskiaisille onko sopivaa kiusata naisia. Nina ottaa Jean-Lucin taskumatin vastaan ja ottaa siitä pitkän rommihuikan.
Pieterin toivuttua jossain määrin potkusta, William kysyy uudelleen jäätävän uhkaavalla äänellä:"Mistä sä olet saanut tämän?". Hollantilainen katsahtaa Williin pelokkaasti, mutta uhmakkaasti ja vaikenee edelleen. William odottaa lyhyemmän aikaa kuin edellisellä kerralla ja potkaisee Pieteriä tämän toiseen kylkeen aikaansaaden jälleen tuskanhuudon ja ilkeän rusahduksen.
"Ja sinä kun aina pelkäsit, että olisin vaarassa orjien keskellä... Tässä nyt nähdään onko vapaat miehet sen parempia", Nina toteaa muistelevaan sävyyn Jean-Lucille ja ottaa uuden hörpyn... "Ja siitä, mitä opetit lyömisestä kriittisiin paikkoihin ei ollut apua koska he käyttivät hyväkseen heikkouttani uskoa petokseen... Tosin opetuksesi siitä, että epätoivoisimmassakin tilanteessa pitää olla suunnitelma ja sitä pitää pyrkiä toteuttamaan auttoi hieman, sain ostettua aikaa heidän kinastellessaan keskenään... Että ehkä olin silti kohtuullinen oppilas", Nina toteaa ja jää katsomaan Jean-Lucia kuin oppilas opettajaansa.
"Sinä olit poikkeuksellinen oppilas, etkä voi kuvitellakaan kuinka ylpeä olen sinusta", Jean-Luc vastaa lempeän katseen saattelemana samalla kun Pieter alkaa toipua viimeisimmästä potkusta. Hieman huohottaen hollantilainen saa sähistyä:"Jane sen antoi, Jane Jeffords".
Sir William värähtää vastauksen kuullessan, ja raivo syttyy hänen silmiinsä:"Alä valehtele tai mä leikkaan sulta pallit pois ja syötän ne sulle!!!"
Pieterin katse on nyt täynnä pelkoa:"Ihan totta, kyllä se oli Jane Jeffords, vannon sen".
Nina havahtuu kuullessaan Janen nimen. Ei kai? Mutta miksi? Hän pohtii yrittäessään kuunnella tarkasti mitä toisaalla tapahtuu.
Will katsoo Pieteriä hyisesti ja pohtii uskoako vaiko eikö. Lopulta Will tulee vastahakoisesti siihen tulokseen, että ainakin periaatteessa se olisi mahdollista. Pohdinnan loputtua Will käännähtää Turnerin ja Walkerin puoleen:"Hankkikaa jostakin rattaat joilla saatte kuskattua nämä rotat Buccaneerille. Huomenna meillä on hirttäjäiset".
"Mitä Willin pojan äidillä voi olla minua vastaan", Nina alkaa miettiä, kunnes purskahtaa melkein nauruun tajutessaan kysymyksen mielettömyyden... "Paitsi se, että minä saan viettää aikaa Willin kanssa kaiket päivät ja Jane ei saa muuta kuin rahaa pojan elatukseen... Minäkin pitäisin sitä surkeana kauppana, Willin kanssa oleminen joka päivä on tärkeintä mitä voin keksiä", Nina ajattelee ja samantien pelästyy ajatustaan.
"Minähän käyttäydyn niinkuin en olisi vanki... Minä olen vanki Buccaneerilla aivan samoin kuin olin tässä vankina... Vangitsija vain vaihtui, tilanne ei, ja Buccaneerillakaan köysiä ei näy, mutta lupaus on olemassa ja vasta kun pääsen lähtemään Buccaneerilta olen oikeasti vapaa tai pelastettu", Nina päättää vakuuttaa itselleen hiljaa mielessään jatkossakin.
Vangitut kaappaajat värähtävät "hirttäjäiset"-sanan kuullessaan ja lysähtävät selvästi kasaan. Turnerin lähtiessä hakemaan rattaita Will huutaa miehen perään:"Ja hanki myös kunnon vaunut joilla saadaan Lady Nina kuljetettua laivalle". Saatuaan päällimmäisen käskytyksen hoidettua Will astelee Ninan ja Jean-Lucin luo ja sanoo Jean-Lucille:"Vie sinä Nina vaunuilla laivalle niin mikä käyn tapaamassa Janea".
Lopulta Will katsahtaa jälleen hellästi Ninaan:"Olethan nyt varmasti kunnossa?"
"Olen aivan kunnossa, älä pelkää. Isäni maksaa minusta aivan yhtä hyvin kuin ilman tätä episodia", Nina toteaa viileästi saatuaan ajatuksensa taas järjestettyä ja tunteensa ojennukseen.
"Paskat niistä rahoista", Williltä lipsahtaa ennen kuin hän saa ajatuksensa hallintaan, "Anteeksi, sanankäyttöni".
Nina jää tuijottamaan Williä suu auki. Tämä on tainnut olla rankka päivä kaikille, Nina toteaa päätään puistaen... "Tähän asti olen luullut, että sinulla on edes se syy olla myymättä minua halvalla ilotaloon kun voit myydä minut kalliilla isälleni... Mutta siinäpä meni sekin turva", Nina toteaa entistäkin viileämmin ja kääntyy katsomaan seinää.
Will on hetkisen aivan hiljaa ja yrittää epätoivoisesti keksiä jotain sanottavaa. Hän tajuaa puhuneensa pahasti ohi suunsa. Lopulta Will tajuaa että jotakin hänen on sanottava:"Voi kulta pieni, sä olet niin arvokas että ei sitä voi rahalla mitata. Mikään mahti maailmassa ei sais mua myymään sua johonkin ilotaloon".
Niin tai näin, mutta sitä iloa ei Will tule saamaan, että Nina tunnustaisi alkaneensa pitää vangitsijastaan liikaakin... Tai ehkä se on pelkoa, se tunne joka saa hänet värisemään aina kun Will katsookin häntä... Nina vastaa Willin katseeseen:"No hyvä.. tuo huojensi mieltäni".
Will on helpottunut Ninan vastauksesta, hän ei olisi halunnut joutua selittämään enempää, ainakaan näin julkisesti. Enää Will ei ole ollenkaan varma haluaako hän Ninasta lunnaita, alunperinhän juuri se oli tarkoitus, muttä enää Will ei tiedä ollenkaan mitä tekisi.
Kiusaantuneen hiljaisuuden katkaisee ulkoa kuuluva pyörien rätina soraa vasten ja Turner lampsii sisään. "Sir, sain hankittua rattaat ja kunnon umpivaunut neidille".
Nina nousee ylös reipastuneena, "Kiitos" ja suunnistaa ovelle.
Turner selittää Ninalle:"Sain hankittua sulle hameen ja puseronkin, ne on ehkä vähän isot, mutta parempi kuin ei mitään, löytyvät vaunuista".
"Hyvä, kiitos siitäkin, Nina jatkaa ja astuu vaunuihin".
Jean-Luc harppoo Ninan perässä huolehtivana kuin kanaemo. Will jää yksin seisomaan sängyn viereen katsellen poistuvaa Ninaa kuin transsissa. Vasta Ninan häivyttyä näkyvistä Will herää unelmoinnistaan ja valpastuu hoitamaan hommia. "Lastatkaa nuo sontaläjät rattaille ja kärrätkää ne Buccaneerille. Minä menen käymään... käyn hoitamassa erään asian", Will ohjeistaa walkeria ja lähtee harppomaan ulos.
Vaunuissa Nina pukeutuu ja istuu sen jälkeen mietteissään lakanamytyn vieressä koko matkan laivalle.
Ulos päästyään Will haukkaa syvään viilentyvän illan ilmaa ja setvii ajatuksiaan hetken aikaa. Saatuaan päänsä jonkinlaiseen järjestykseen hän alkaa marssia vauhdikkaasti kohti satama-aluetta jättäen Turnerin ja Walkerin lastaamaan vankeja rattaisiin.
En sitten hennonnut tehdä Ninalle liikaa pahaa, jotenka tämä osa jäi sitten täysin seksittömäksi. Mutta jatkossa sitä kyllä on luvassa ennen kuin Ninan ja Willin satamaseikkailu loppuu... sikäli kun kukaan jaksaa sinne asti tätä lukea.
Kemp's Bayn satama, Bahama
Tuntiessaan Bakerin jalkojensa välissä Nina räväyttää silmänsä auki:"Sullekos noi lupas eka? Vaikka ehkä niin on paras, kuulemma kookas kalu olisi paljon tuskallisempi neitsyyden viemisessä... tuossa tuskin on vaaraa", Nina toteaa suunnitelmaansa takertuen ja toivoen, että pojat eivät todellakaan halua hakata kauppatavaraansa muusiksi.
Baker jättää Nineten piikin aluksi omaan arvoonsa ja virnuilee irstaasti saatuaan vehkeensä esiin, mutta juuri kun mies alkaa asettaa sitä hollille Ruud ja Johnson tarttuvat Bakeria kauluksesta ja tempaisevat tämän pois Ninan päältä. "Ootas hetki", Pieter ärähtää Bakerille:"Mikä saa sut kuvittelemaan et sä saisit muka olla eka?"
"Koska tää koko homma oli mun idea ja mä ton nartun teille näytin", Baker huutaa vihaisena takaisin ja keskeytyksestä suuttuneena reagoi lopulta Ninan piikittelyyn ja ärähtää tälle mahdollisimman myrkyllisesti:"Pidä sinä saatanan huora nyt jo lopultakin se turpas tukossa tai mä muotoilen sen uuteen uskoon".
"Etkä muotoile", Ruud ärähtää ja heittää Bakerin Johnsonin avustamana huoneen nurkkaan.
"Sä saat viimeseks, jos saat", Pieter julistaa halveksivasti Bakerin temperamenttia selvästi inhoten.
Osallistuttuaan kuin ulkopuolisena keskusteluun omasta neitsyydestään, Nina yhtäkkiä muistaa, että se, kuka on ekana jonossa saattaa hyvinkin huomata että mitään etua ensimmäisenä olemisesta ei olekaan. Tietenkin, jos hän sittenkin alkaisi vastustelemaan kriittisellä hetkellä, se ehkä saattaisi mennä yleisessä tohinassa huomaamatta, että vastusta sisäänmennessä ei ollut... pohdittuaan hetken asiaa Nina suorastaan nauraa... Hei nämä on rikollisia, mitä oikeutta niillä on vaatia multa neitsyyttä? Oikein niille, että eivät saa... Mutta ikävää jos se johtaa enempään raivoon miesten osalta... verta hän ei tähän hätään saisi millään.
Miehet katsovat Ninan naurua yllättyneina, mutta jättävät sen pian omaan arvoonsa. "Me voitais vaikka vetää pitkää tikkua järjestyksestä", Pieter ehdottaa, "Se joka saa pisimmän, saa ekana pimppaa, toisiks pisimmän saanut saa valita haluuko pimppaa vai peppua ekana ja niin edelleen".
Muut nyökyttelevät hyväksyvästi idealle, ja Ruud kaivelee taskuistaan ja pöydältä tikkuja. Kun kolme eripituista tikkua on valmiina, Ruud sekoittaa ne selkänsä takana ja tarjoaa niitä nyrkissään Pieterille ja Johnsonille valittavaksi.
Nina havahtuu ajatuksistaan kuullessaan miesten puheet pimpasta ja pepusta:"Hei, mitään puhetta ei ollut muusta.. ette sanoneet, että tunkisitte inhoja kalujanne muualle kuin..." Nyt Nina alkaa olla jo totaalisen järkyttynyt, Willin kanssa hän on aina tiennyt, että muu touhu on sitä irstaampaa, heidän oma erikoinen juttunsa, ja nyt nuo ovat ehdottamassa samaa.
"Ole sinä hiljaa", miehet kivahtavat kuin yhdestä suusta keskittyessään vetämään pitkää tikkua. Kun tikut ovat vedetty, niitten pituutta aletaan vertailla suunnattoman kiinnostuksen vallassa.
Lopulta järjestys on selvillä ja Pieter kertaa tuloksen ääneen jotta Nina olisi varmasti perillä tuloksesta:"Siis, ensin saan minä pimppaa, sitten Johnson peppua ja sitten sinä Ruud mitä sitten haluatkin".
"Oh shit", Nina toteaa niin ajatuksissaan kuin ääneenkin, mutta ei tee elettäkään rynnätäkseen tiehensä, kunniasana on aina kunniasana.
Tuloksen ollessa nyt lopulta selvillä Pieter marssii itsetietoisena Ninan viereen ja painaa tytön makuulle ja levittää Nineten reidet levälleen. Hetken mies ihailee Ninan vartaloa ja huomaa samalla, että kaikessa kiiressään Baker oli unohtanut ottaa Nineten silkkipöksyt pois. Siispä Pieter repäisee ne pois yhdellä kädenliikkeellä.
Nina sulkee silmänsä ja terästäytyy olemaan liikkumatta tapahtui mitä tahansa.
Saatuaan Ninan näin omasta mielestään valmiiksi, Pieter polvistuu Ninan reisien väliin ja alkaa avata housujaan. Saatuaan kalunsa esiin, Pieter on laskeutumassa Ninan päälle ja asettelemassa kaluaan Ninan reiän kohdalle kun yhtäkkiä huoneen täyttää pirstoutuvan puun ryske ja ovi lennähtää säpäleinä lattialle.
Oviaukosta ryntää sisään ensimmäisenä sir William miekka kädessä, aivan hänen takanaan Jean-Luc katse leimuten ja hänen takanaan kaksi Buccaneerin merimiestä.
Nina avaa silmänsä kuullessaan melun eikä ensin tunnu tajuavan mistä on kyse. Will, elävänä! Seuraavaksi hän tajuaa, että alastomuus, jolla ei ole väliä silloin kun olettaa kaiken olevan mennyttä on yhtäkkiä noloista noloin asia kun pelastusretkikunta saapuu paikalle. Nina konttaa pois sängyltä päästäkseen vaatteidensa riekaleiden luo, ja pois miekkojen tieltä... Niitä näyttääkin olevan liikkeellä paljon tänä iltana.
Sir Williamin katse skannaa huoneen sotilaallisen nopeasti ja tottuneesti. Nähdessään Ninan ja tämän päältä yllättyneenä nousemassa olevan Pieterin, Williamin katseessa leimahtaa viha. Will nyökkää pikaisesti vieressään olevalle Jean-Lucille, ja kahdella mahtavalla loikalla Will laskeutuu Pieterin viereen ja ennen kuin hollantilainen ennättää sen kummemmin reagoida Will on kalauttanut tätä kaikin voimin miekankahvalla päähän.
Jean-Luc suojaa Willin selustaa nurkasta hurjasti syöksyvää Bakeria vastaan, ensin Jean-Luc on aikeissa sivaltaa Bakeria sapelillaan, mutta huomatessaan pöydällä lojuvan Pieterin katanan hän heittääkin Buccaneerilta saamansa ylijäämämiekan menemään, ostaa itselleen aikaa potkaisemalla Bakeria jollakin oudolla itämaisella tyylillä ja tarttuu vailla isäntää olevaan katanaan.
Päästyään mekonriekaleidensa luo Nina vetää niitä peitokseen miten kuten. Tajutessaan miltä asetelma joukon rynnätessä sisään on mahtanut näyttää, hän, Nina, ilman köysiä alistumassa, Ninette on yhtäkkiä kiitollinen siitä, että Baker pilasi puvun. Ehkä sen avulla Will uskoo, ettei kyseessä ollut hänen suunnittelemansa salainen romanttinen kohtaaminen.
Muistaen Willin epäilevän suhtautumisen viimeksi, Nina ei voisi syyttää tätä jos väärinkäsitystä olisi taas ilmassa, onhan hän kaameaa sotkuaan lukuunottamatta täysin vahingoittumaton ja vailla ruhjeita tai muita väkivallanmerkkejä, jopa köysien jättämät painumat alkavat olla tiessään. Pukuunsa kääriytyen Nina peruuttaa nurkkaan pois taistelun tieltä edelleen polvillaan.
Saatuaan katanan käsiinsä Jean-Luc käännähtää nopeasti ja sivaltaa potkusta toipumassa olevaa Bakeria miekalla jalkaan, jolloin Baker huutaa tuskasta ja romahtaa lattialle. Heti saatuaan iskun perille Jean-Luc käännähtää valmiusasennossa ja katsahtaa Sir Williamiin.
Will on jatkanut Pieterin käsittelyä potkaisemalla tätä haaroväliin jonka seurauksena hollantilainen putoaa Bakerin tavoin lattialle. Nähdessään Jean-Lucin hoidelleen Bakerin, Will vilkaisee tilannetta muualla huoneessa. Havaitessaan Johnsonin ja Ruudin taistelevan tasaväkisesti kahden Buccaneerin miehen kanssa Will nyökkää merkitsevästi Jean-Lucille joka ponnahtaa kärppänä taistoon. Will itse kiinnittää huomionsa nurkkaan pukunsa riekaleisiin verhoutuneena kontanneeseen Ninaan. Parilla ripeällä askeleella Will on Ninan luona. Viha sammuu Williamin silmistä ja hänen kasvoilleen laskeutuu lempeä ilme. Will kumartuu halaamaan Ninaa, ja puristaa tyttöä ehkä hieman tarpeettomankin kovaa rintaansa vasten. "Ninette kulta, oletko kunnossa?"
"Kyllä kai...", Ninette toteaa hiljaa, ja jatkaa:"mutta kuinka sinä pääsit karkuun heiltä?"
Taistelun äänien keskeltä Willin on vaikea kuulla Ninan sanoja. Kysymyksen kuultuaan Will katsahtaa kysyvästi Ninaan:"Mitä tarkoitat, pääsin karkuun keneltä?"
Nina arvelee kohta saavansa saarnan ajattelemattomasta kulkemisesta vaarallisella alueella ja vaivan aiheuttamisesta miehistölle, joten hän yllättyy kysymyksestä.
"Sitä että kuinka pääsit karkuun? He näyttivät sormustasi ja kertoivat ottaneensa sen sinulta vangittuaan sinut", Nina sopertaa hiljaa.
"Sormustani?", Will kysyy entistä yllättyneempänä ja vilkaiseen vaistomaisesi kättään. Vasta nyt hän huomaa sormuksen puuttuvan.
"Niin, se sinun arvokas sinettisormuksesi, joka sinulla on aina.. se on nyt kai Pieterillä, tuolla hollantilaisella, joka makaa tuossa. Siksi annoin kunniasanani että en karkaisi vaikka he irrottivat köydet", Nina jatkaa selitystä nyt kun Will kerrankin tuntuu kuuntelevan selityksiä.
"Kunniasanasi??", Will kysyy entistä yllättyneempänä ja typertyneempänä.
"Niin, kunniasanan että en vastustele, jotta he eivät sitten vahingoita sinua".
Will vilkaisee olkansa yli lattialla makaavaa hollantilaista ja huomaa samalla taiston olevan päättymässä kaappaajien häviöön. Kääntyessään takaisin Ninan puoleen Will rekisteröi ensimmäistä kertaa Ninan kasvojen tahmaisuuden. Will kaivaa taskustaan silkkisen nenäliinan ja alkaa hellästi puhdistaa Ninan kasvoja.
"Heistä oli kai mukavampaa häpäistä sellaista, joka ei ole sidottuna avuttomaksi. Kai he voivat silloin edes kuvitella, että he saavat jotain muuten kuin pakosta... Siat!!!", Nina tuiskahtaa, mutta antaa Willin putsata itseään.
Hetken hiljaisen putsailun jälkeen Nina avaa jälleen suunsa:"Tuo ei taida auttaa, ei se lähde kun se on kuivunut noin. Pestään se vedellä kun päästään laivaan", Nina toteaa käytännöllisesti, vielä hieman epäuskoisena asioiden saamasta käänteestä.
Will on huomaamassa saman, mutta jatkaa silti päättäväisen tarmokkaasti puhdistusoperaatiotaan samalla kun sihisee suuttumusta tihkuvan kysymyksen:"Kuinka pitkälle ne menivät?"
"No te tulitte juuri kun Pieter, joka voitti arvonnan oli valmistautumassa palkintoonsa... Sisään ei kukaan, mutta ne tekivät ensin jonkinlaisen ällöttävän rituaalin... Tuo mitä putsaat on peräisin heistä... Jokainen ruiskutti siemenensä päälleni kun olin avuttomana köysissä. Jälkeenpäin he aikoivat kuulemma myydä minut ilotaloon, tai tappaa, riippuen yhteistyöhaluistani". Vasta sanoessaan nuo asiat Nina tajuaa, että ne olivat tapahtumassa hänelle, ei kellekään asiaan viileästi suhtautuvalle ulkopuoliselle, ja hän murtuu äänettömään itkuun.
Williamin silmissä välähtää ja hän lopettaa lopulta suhteellisen turhan puhdistusoperaation. Will ojentaa nenäliinan Ninalle, nousee seisomaan ja astuu sängyn viereen ja vetäisee vähäiset vuodevaatteet käsiinsä. Löydettyään mytystä kutakuinkin puhtaalta vaikuttavan lakanan Will palaa Ninan luo ja asettelee lakanan Ninan hartioille peittämään mahdollisimman paljon tytöstä.
Saatuaan lakanan mielestään riittävän hyvin paikoilleen William havaitsee kyynelien virtaavan pitkin Ninan poskia. Will kumartuu jälleen Ninan eteen ja ottaa tytön pään syliinsä. Will silittää hellästi Ninan hiuksia ja keinuttaa tyttöä kuin pientä lasta. "Shhhhh, kaikki on nyt kunnossa, enää ei oo mitään hätää" Will kuiskaa hiljaa Ninan korvaan.
Hetken kuluttua Nina rauhoittuu ja sanoo niiskuttaen:"Mä oon ihan kunnossa, ihan totta".
Ninan rauhoituttua Will nouse pystyyn ja nostaa Ninan syliinsä ja kantaa tämän sängylle. Will asettaa Ninan sängyn reunalle istumaan ja vinkkaa Jean-Lucin huolehtimaan tytöstä.
"Mutta kylpy tekis hyvää.. haluaisin saada itseni puhtaaksi tästä saastasta", Nina toteaa Willin kantaessa hänet takaisin sängylle.
Saatuaan Ninan sängylle Jean-Lucin huostaan Will marssii määrätietoisesti huoneen toiseen reunaan jossa Buccaneerin matruusit Turner ja Walker vartioivat kaappaajia.
Will katselee vangittuja miehiä vihaisen halveksivasti, ja kumartuu sitten penkomaan kädet ja jalat sidottuina seinää vasten nojaavan Pieterin taskuja. Löydettyään lopulta etsimänsä, Will tarkastelee sormusta hetken ennen kuin pyyhkäisee sitä hihaansa. Hän näyttää sormusta hollantilaiselle ja kysyy:"Mistä sä oot tämän saanut?"
Pieter vilkaisee Williamia kulmiensa alta, mutta ei vastaa mitään ja tyytyy tuijottamaan eteensä. Odotettuaan vastausta hetken aikaa ilmeisen turhaan, Will potkaisee hollantilaista kylkeen. Pieter huutaa kylkiluiden rusahtaessa ilkeästi.
Nähdessään Williamin aikeet Jean-Luc on vaivihkaa siirtynyt blokkaamaan Ninan näköyhteyden peräseinan luo. Huolehtivasti kotiopettaja asettelee Ninaa verhoavaa lakanaa paremmin paikoilleen ja kaivaa sitten taskumattinsa esiin:"Mä en koskaan kuvitellut että tarjoaisin sulle tätä, mutta kun tilanne on mikä on niin tää varmaan rauhottais sua vähän".
Nina on tähän mennessä tajunnut, että kaappareiden käsissä olikin pelkkä sormus, ei Williä, ja hän seuraa tapahtumia kiinnostuneena, vaikka ei kunnolla näekään mitä tapahtuu.
Ninaa ei Pieterin huuto hätkäytä, oikeastaan se saa vain toivomaan, että olisi itse mies ja voisi käydä opettamaan noille paskiaisille onko sopivaa kiusata naisia. Nina ottaa Jean-Lucin taskumatin vastaan ja ottaa siitä pitkän rommihuikan.
Pieterin toivuttua jossain määrin potkusta, William kysyy uudelleen jäätävän uhkaavalla äänellä:"Mistä sä olet saanut tämän?". Hollantilainen katsahtaa Williin pelokkaasti, mutta uhmakkaasti ja vaikenee edelleen. William odottaa lyhyemmän aikaa kuin edellisellä kerralla ja potkaisee Pieteriä tämän toiseen kylkeen aikaansaaden jälleen tuskanhuudon ja ilkeän rusahduksen.
"Ja sinä kun aina pelkäsit, että olisin vaarassa orjien keskellä... Tässä nyt nähdään onko vapaat miehet sen parempia", Nina toteaa muistelevaan sävyyn Jean-Lucille ja ottaa uuden hörpyn... "Ja siitä, mitä opetit lyömisestä kriittisiin paikkoihin ei ollut apua koska he käyttivät hyväkseen heikkouttani uskoa petokseen... Tosin opetuksesi siitä, että epätoivoisimmassakin tilanteessa pitää olla suunnitelma ja sitä pitää pyrkiä toteuttamaan auttoi hieman, sain ostettua aikaa heidän kinastellessaan keskenään... Että ehkä olin silti kohtuullinen oppilas", Nina toteaa ja jää katsomaan Jean-Lucia kuin oppilas opettajaansa.
"Sinä olit poikkeuksellinen oppilas, etkä voi kuvitellakaan kuinka ylpeä olen sinusta", Jean-Luc vastaa lempeän katseen saattelemana samalla kun Pieter alkaa toipua viimeisimmästä potkusta. Hieman huohottaen hollantilainen saa sähistyä:"Jane sen antoi, Jane Jeffords".
Sir William värähtää vastauksen kuullessan, ja raivo syttyy hänen silmiinsä:"Alä valehtele tai mä leikkaan sulta pallit pois ja syötän ne sulle!!!"
Pieterin katse on nyt täynnä pelkoa:"Ihan totta, kyllä se oli Jane Jeffords, vannon sen".
Nina havahtuu kuullessaan Janen nimen. Ei kai? Mutta miksi? Hän pohtii yrittäessään kuunnella tarkasti mitä toisaalla tapahtuu.
Will katsoo Pieteriä hyisesti ja pohtii uskoako vaiko eikö. Lopulta Will tulee vastahakoisesti siihen tulokseen, että ainakin periaatteessa se olisi mahdollista. Pohdinnan loputtua Will käännähtää Turnerin ja Walkerin puoleen:"Hankkikaa jostakin rattaat joilla saatte kuskattua nämä rotat Buccaneerille. Huomenna meillä on hirttäjäiset".
"Mitä Willin pojan äidillä voi olla minua vastaan", Nina alkaa miettiä, kunnes purskahtaa melkein nauruun tajutessaan kysymyksen mielettömyyden... "Paitsi se, että minä saan viettää aikaa Willin kanssa kaiket päivät ja Jane ei saa muuta kuin rahaa pojan elatukseen... Minäkin pitäisin sitä surkeana kauppana, Willin kanssa oleminen joka päivä on tärkeintä mitä voin keksiä", Nina ajattelee ja samantien pelästyy ajatustaan.
"Minähän käyttäydyn niinkuin en olisi vanki... Minä olen vanki Buccaneerilla aivan samoin kuin olin tässä vankina... Vangitsija vain vaihtui, tilanne ei, ja Buccaneerillakaan köysiä ei näy, mutta lupaus on olemassa ja vasta kun pääsen lähtemään Buccaneerilta olen oikeasti vapaa tai pelastettu", Nina päättää vakuuttaa itselleen hiljaa mielessään jatkossakin.
Vangitut kaappaajat värähtävät "hirttäjäiset"-sanan kuullessaan ja lysähtävät selvästi kasaan. Turnerin lähtiessä hakemaan rattaita Will huutaa miehen perään:"Ja hanki myös kunnon vaunut joilla saadaan Lady Nina kuljetettua laivalle". Saatuaan päällimmäisen käskytyksen hoidettua Will astelee Ninan ja Jean-Lucin luo ja sanoo Jean-Lucille:"Vie sinä Nina vaunuilla laivalle niin mikä käyn tapaamassa Janea".
Lopulta Will katsahtaa jälleen hellästi Ninaan:"Olethan nyt varmasti kunnossa?"
"Olen aivan kunnossa, älä pelkää. Isäni maksaa minusta aivan yhtä hyvin kuin ilman tätä episodia", Nina toteaa viileästi saatuaan ajatuksensa taas järjestettyä ja tunteensa ojennukseen.
"Paskat niistä rahoista", Williltä lipsahtaa ennen kuin hän saa ajatuksensa hallintaan, "Anteeksi, sanankäyttöni".
Nina jää tuijottamaan Williä suu auki. Tämä on tainnut olla rankka päivä kaikille, Nina toteaa päätään puistaen... "Tähän asti olen luullut, että sinulla on edes se syy olla myymättä minua halvalla ilotaloon kun voit myydä minut kalliilla isälleni... Mutta siinäpä meni sekin turva", Nina toteaa entistäkin viileämmin ja kääntyy katsomaan seinää.
Will on hetkisen aivan hiljaa ja yrittää epätoivoisesti keksiä jotain sanottavaa. Hän tajuaa puhuneensa pahasti ohi suunsa. Lopulta Will tajuaa että jotakin hänen on sanottava:"Voi kulta pieni, sä olet niin arvokas että ei sitä voi rahalla mitata. Mikään mahti maailmassa ei sais mua myymään sua johonkin ilotaloon".
Niin tai näin, mutta sitä iloa ei Will tule saamaan, että Nina tunnustaisi alkaneensa pitää vangitsijastaan liikaakin... Tai ehkä se on pelkoa, se tunne joka saa hänet värisemään aina kun Will katsookin häntä... Nina vastaa Willin katseeseen:"No hyvä.. tuo huojensi mieltäni".
Will on helpottunut Ninan vastauksesta, hän ei olisi halunnut joutua selittämään enempää, ainakaan näin julkisesti. Enää Will ei ole ollenkaan varma haluaako hän Ninasta lunnaita, alunperinhän juuri se oli tarkoitus, muttä enää Will ei tiedä ollenkaan mitä tekisi.
Kiusaantuneen hiljaisuuden katkaisee ulkoa kuuluva pyörien rätina soraa vasten ja Turner lampsii sisään. "Sir, sain hankittua rattaat ja kunnon umpivaunut neidille".
Nina nousee ylös reipastuneena, "Kiitos" ja suunnistaa ovelle.
Turner selittää Ninalle:"Sain hankittua sulle hameen ja puseronkin, ne on ehkä vähän isot, mutta parempi kuin ei mitään, löytyvät vaunuista".
"Hyvä, kiitos siitäkin, Nina jatkaa ja astuu vaunuihin".
Jean-Luc harppoo Ninan perässä huolehtivana kuin kanaemo. Will jää yksin seisomaan sängyn viereen katsellen poistuvaa Ninaa kuin transsissa. Vasta Ninan häivyttyä näkyvistä Will herää unelmoinnistaan ja valpastuu hoitamaan hommia. "Lastatkaa nuo sontaläjät rattaille ja kärrätkää ne Buccaneerille. Minä menen käymään... käyn hoitamassa erään asian", Will ohjeistaa walkeria ja lähtee harppomaan ulos.
Vaunuissa Nina pukeutuu ja istuu sen jälkeen mietteissään lakanamytyn vieressä koko matkan laivalle.
Ulos päästyään Will haukkaa syvään viilentyvän illan ilmaa ja setvii ajatuksiaan hetken aikaa. Saatuaan päänsä jonkinlaiseen järjestykseen hän alkaa marssia vauhdikkaasti kohti satama-aluetta jättäen Turnerin ja Walkerin lastaamaan vankeja rattaisiin.
En sitten hennonnut tehdä Ninalle liikaa pahaa, jotenka tämä osa jäi sitten täysin seksittömäksi. Mutta jatkossa sitä kyllä on luvassa ennen kuin Ninan ja Willin satamaseikkailu loppuu... sikäli kun kukaan jaksaa sinne asti tätä lukea.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Pariin vuoteen en oo tavan kirjoja lukenut kun netistä löytyy aina välillä juuri tällaisia helmiä!
Kerrassaan härskiä ja rivoa pornoa, melkein punastutti lukea
Armotonta panoa tippadi tippadi ti tuu
Jatka hyviä juttujasi!
Joopa, meilläkin on pian hirttäjäiset, jollet jo pian jatka, tuun hulluks!
Sun tarinat on ylivoimaisesti parhaita, kohta ollaan niin koukussa (mä oon jo) ettei anneta sun ollenkaa lopettaa......... xD
Jatko.
... Tai pistetään Narn Bat Squad asialle