Enteiselle

Hei
Nostin kortteja kysymyksellesi.
Tunnet, että parisuhteen houkutusta voi olla vaikea vastustaa. Saatat kokea huonoa itsetuntoa tai mieltä ja, että tulevaisuudessa ei ole toivoa. Älä kuitenkaan aliarvioi itseäsi ja yritä olla enemmän positiivinen! Ajattele ja voit vaihtaa tulevaisuutesi suunnan. Kuuntele sydämesi ääntä ja vaistojasi, anna niiden ohjata toimiasi.
Olet enemmän kuin kykenevä vaikuttamaan tapahtumiin saavuttaaksesi mitä haluat. Älä myöskään pelkää kysyä neuvoa ystäviltäsi.
Ole varovainen ettet anna egosi tai käytöksesi tehdä takapakkia tavotteillesi. Ole myös varovainen ettei kukaan muukaan hidasta sinua saamasta mitä haluat. Nyt on muutoksen ja toiminnan aika ja ongelmat loppuvat voittoosi.
Avaa mielesi uusille mahdollisuuksille ja tajua sinun koko potentiaalisi. Seuraa vaistojasi tässäkin asiassa. Ole avoin tulevalle ja ole spontaani, mutta älä kuitenkaan liian impulsiivinen. Päätöksesi pitäisi pohjautua kokemukseen ja tietämykseesi.

Niin, yritän olla positiivinen ja jaksaa uskoa, että minulle myös on se rakkaus jossain, mutta kun se on niin vaikeaa ja usein itken iltaisin nukkumaan mennessäni omaa tilannetta. Ja jos joku löytyy niin sitten on vielä yksi este, nimittäin tyttäreni. He ovat kiinni minussa ja varsinkin vanhempi ei hyväksy ketään ja saa minut tuntemaan huonoa omaa tuntoa jos minulla olisi edes joku ja kukapa ei ajattelisi lasten parasta ja niin ovat ihmissuhteeni kaatuneet siihen, että olen itse "keittänyt sopan" ja karkoittanut ihmisen läheltäni koska minulla on ollut huono omatunto. Olen keskustellut lasteni kanssa ja kertonut heille kuinka yksinäinen olen ja yrittänyt selittää, että en jätä heitä vaikka minulla olisi joku. Mutta ei ole ensimmäistäkään ystävää, ei ketään kelle soittaisin tai kuka soittaisi minulle. Olen vain ja ainoastaan lasten kanssa ja olen täysin sulkenut kaiken muun pois elämästäni koska en halua turhia riitoja ja enempää itkun aihetta. Mutta silti haluaisin, että olisi se yksi ihminen. Yksi aikuinen riittää minulle, en pyydä sen enempää aikuisia elämääni.

Vanhempi ajattelee useimmiten lapsiensa parasta. Lapsilla on kuitenkin kyky aistia asioita, jopa sen, kun vanhemmalla ei ole kaikki kunnossa. Siksi olisikin tärkeä pitää myös omasta onnellisuudestaan huolta, koska se heijastuisi myös lapsiin. Eli voit ajatella asiaa myös siltä kantilta, että sinun hyvinvointisi on myös lastesi etujen mukaista pitkällä tähtäimellä.
Lapsien voi olla toisinaan vaikea käsitellä asioita ja tunteita ja uusi ihminen elämässä on todella suuri ja toisinaan äkillinenkin muutos. Kannustaisin sinua vielä keskustelemaan lastesi kanssa ja yrittämään ottaa selvää mitä lapsesi ajattelevat, kokevat ja tuntevat. Asiasta ei kannata keskustella liian syyttävään tai puolustelevaan sävyyn vaan juurikin asenteella, että ottaa vain selvää miltä heistä tuntuu ja miksi. Asiassa voi hyvinkin vielä löytyä ymmärrys tai sopu!
Uusia lähestymistapoja asiaan on hyvä myös kokeilla. Jos tuntuu, että et keksi itse mitään uutta niin et ole asiasi kanssa kuitenkaan yksin. Suomi on täynnä enemmän tai vähemmän vastaavassa tilanteessa olevia, yksinäisiä ihmisiä, äitejä ja isejä ja vertaistukea on saatavilla netissäkin eri muodoissa (foorumit, sosiaalinen media, vertaistukiryhmät, artikkelit ym) mistä voi sitten vinkkiä, apua ja tukea hakea. Ja jos englanti sujuu edes lukemisen tasolla niin eri lähteet vain kasvavat entisestään. Yksin ei kuitenkaan asian kanssa kannata jäädä vaan hakea ratkaisua, tukea ja muutosta asiaan, koska se olisi teille kaikille lopulta hyvästä! Vaikka se tuntuisi hankalalle niin pienillä askelilla alkaa isokin muutos. :)