Luottamuksesta ihmisiin...

Miten jaksat palata luoksensa hymyillen kokemasi jälkeen?

Luottamus syntyy vaikeuden kautta.itse olin menettänyt kaiken luottamuksen ihmisiin ja omaisuuden.lähdin pois elämäänl kyllästyneenä. Majoitun yhteen parakkiin..Siellä ei ollut muuta muka vuutta kuin huono lämmitys ja olin jo valmistautunut päättämään kurjan elämäni.Minut huomasi
yksi ihminen ja kyseli tarvitsekko apua,ensin sanoin ,että arkku riittää.illalla jutellessamme hän kävi hakemassa meille ruokaa.söimme ja hän lähti.Aamulla hän tuli ja ehdotti olisiko jos kerra aiot päättää tarinasi,niin silloin et menetä mitään jos tulet hänen luokseen asumaan ja jos tuntuu jonkun ajan kuluttua. siltä,että elämä vois jatkua .Voisimme laittaa elämän asiat järjestykseen.Siitä syntyi jonkun ajan kuluttua merkillinen ystävyys ja suhdeSillä en ikinä unohda häntä joka tuli ja auttoi minua.Suhteemme on erikoinen,sillä en ikinä itse jätä ja olen hänen rinnallaan elämäni loppuun saakka,sopimus on molemmin puolinenSuhteemme rehellisellä ja luottamus pohjalla.Lopputulos olemme olleet avio pari jo 12vuotta..nyt reissaamme ja meillä on koti ja asuntovaunu.Aloittajalle toivottavast sinä kohtaat sen auttavan ja luotettavan ihmisen.Mutta varmista ensi,että mies tai nainen ei ole hyväksi käyttäjä.Nyt on asiat hyvin olen Perheen emäntä ja kaikki asiat on kunnossa.Se ainoa ihminen joka minut auttoi elämään on nykyään luotettava ,mieheni,

Vaikea on siinä vaiheessa enää uskoa luottamuksen mihinkään ja keneenkään palaavan kun kaiken elämässä koetun paskan jälkeen se joka sai toivon onnellisesta elämästä heräämään osoittautuukin kaikkein valheellisimmaksi ja julmimmaksi ihmiseksi mitä koskaan on eteen tullut. Elämä on nyt nähty ja kyynisyyden ja tunteettomuuden merkeissä mennään loppuelämä.

Älä anna periksi!!!! En minä ainakaan. Kyynisyydellä ja tunteettomuudella et voita mitään ja silloin vain osoitat hänen voittaneen!!!!!

Niin.. Jotenkin noin voisin itsekin kirjoittaa.. Mutta varmaankin monikossa koska on kyse kiusaajista (olivat suunnitelleet koko homman.. miten sairasta.. no on siinä yksi hyväkin puoli enkä kerro mikä.. mutta kiitos hänelle.. eikä muuten kuulu kiusaajasakkiin hän.. paremminkin on ilmeisesti minun puolella..).
Toivon vaan etten kadottaisi uskoa hyvään ja hyvyyteen kaiken tuon myötä.. Sen vaan voin todeta etten ole enää valmis kohtaamaan tiettyjä tyyppejä koskaan. Masokisti en sentään ole..

Toivotaan että valoa vielä näkyy joskus tunnelin päässä, epätoivoon vaipuminen on kuitenkin huonoin vaihtoehto vaikka usko parempaan ei kovin vahva olekaan. Sanotaan että kaikesta oppii ja pitää ottaa opikseen mutta kyllä joskus nuo oppirahat tuntuu liian kovilta. Mutta yritetään sitkeillä eteenpäin. Hyvää Joulua kaikille ihmissuhteissa kovia kokeneille.