Vaimoni kuollessa 10 vuotta sitten oli tyttäreni 12 vuotias ja poikani 22.
Tytär sai äitinsä jälkeen perhe-eläkettä yhteensä noin 40000€, jotka säästin kokonaisuudessaan hänelle pesämunaksi esim asunnonostoa varten. Tyttö muutti pian 18 vuotta täytettyään omaan asnutoonsa, toki pankistakin piti lainaa ottaa. Poika ei saanut perhe-eläkettä kun oli 22 vuotias.
Poikaani olen vuosien mittaan tukenut taloudellisesti myös noin 40000 Eurolla.
Nyt askarruttaa kysymys siitä, minkälainen testamentti olisi mahdollisimman tasapuolinen. Onko lasten kannalta "puntit tasan" kun molemmat ovat saaneet saman summan, toinen perhe-eläkkeenä ja toinen minun varoistani?
Vai onko niin, että tytär on saanut "vain" senverran, kuin hänen elatukseensa kului 6 vuoden aikana (ruoka, vaatteet, harrastukset, koulumenot) eli noin 24000€ ja poika siis 40000€. Vai onko niin, että alaikäisen lapsen huoltajana minun oli vastattava lapsen elatuksesta, jolloin voi ajatella, että tytär ei ole saanut minulta mitään ja poika on saanut 40000€. Vai olisiko jokin muu jakoperuste parempi?
Jos päädyn tuohon 24000/40000 ajatukseen, niin periaatteessa voin tehdä testamentin, jossa määrään omistamani sijoitusasunnon omistuksen jakautuvan lasten kesken niin, että tyttären omistusosuuden arvo on noin 16000€ suurempi kuin pojan omistusosuuden arvo. Kaikki muu omaisuus sitten tasan lasten kesken. Onnistuuko tälläinen käytännössä?
Tytär sai äitinsä jälkeen perhe-eläkettä yhteensä noin 40000€, jotka säästin kokonaisuudessaan hänelle pesämunaksi esim asunnonostoa varten. Tyttö muutti pian 18 vuotta täytettyään omaan asnutoonsa, toki pankistakin piti lainaa ottaa. Poika ei saanut perhe-eläkettä kun oli 22 vuotias.
Poikaani olen vuosien mittaan tukenut taloudellisesti myös noin 40000 Eurolla.
Nyt askarruttaa kysymys siitä, minkälainen testamentti olisi mahdollisimman tasapuolinen. Onko lasten kannalta "puntit tasan" kun molemmat ovat saaneet saman summan, toinen perhe-eläkkeenä ja toinen minun varoistani?
Vai onko niin, että tytär on saanut "vain" senverran, kuin hänen elatukseensa kului 6 vuoden aikana (ruoka, vaatteet, harrastukset, koulumenot) eli noin 24000€ ja poika siis 40000€. Vai onko niin, että alaikäisen lapsen huoltajana minun oli vastattava lapsen elatuksesta, jolloin voi ajatella, että tytär ei ole saanut minulta mitään ja poika on saanut 40000€. Vai olisiko jokin muu jakoperuste parempi?
Jos päädyn tuohon 24000/40000 ajatukseen, niin periaatteessa voin tehdä testamentin, jossa määrään omistamani sijoitusasunnon omistuksen jakautuvan lasten kesken niin, että tyttären omistusosuuden arvo on noin 16000€ suurempi kuin pojan omistusosuuden arvo. Kaikki muu omaisuus sitten tasan lasten kesken. Onnistuuko tälläinen käytännössä?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Häh?
No katsotaanpa asiaa lasten kannalta, heillehän sinä haluat reilu olla, eikö niin?
Tyttäresi on siis saanut perhe-eläkettä 40.000 euroa. Sen sinä olet laittanut jemmaan, ja nyt hän sai sen muuttaessaan omaan asuntoonsa. Oletettavasti olet elattanut hänet lisäksi siihen asti, kuten velvollisuutesi vanhempana tietysti on ollut.
Aikanaan olet elattanut myös poikasi, toki tuolloin vaimosi avulla. Hän on siis saanut saman elatuksen suunnilleen saman ajan kuin tyttäresi. Lisäksi olet tukenut häntä taloudellisesti noin 40.000 eurolla.
Eikös silloin lasten näkökulmasta kumpikin ole saanut saman? Kumpikin on elatettu noin suunnilleen aikuisuuden kynnykselle ja omaan pesään muuttoon asti, ja kumpikin on saanut lisäksi tukea noin 40.000 euroa, tytär äidin kuoleman johdosta, ja poika sinun kauttasi.
Ainoa, mitä tämä ei ota huomioon on elatuksen taso. Kenties vaimosi kanssa pystyitte antamaan pojallenne enemmän kuin mitä vaimosi sittemmin kuoltua sinä yksin pystyit antamaan tyttärellenne? Tähän meillä täällä ei tietenkään ole vastausta.
Testamentilla voit toki määrätä lakiosia lukuunottamatta sellaisen jaon kuin haluat. Lakiosa on puolet normaalista perintöosasta, eli kummankin lapsesi tapauksessa neljännes siitä mitä jälkeesi jää. Jos jakotapasi tuon toteuttaa, niin sitten se onnistuu.
Kummatkin lapset ovat saaneet suurinpiirtein saman verran, joskin eri kautta.
Tasajako omaisuutesi suhteen lasten kesken on kaikkein oikeudenmukaisin.
Käytä pankin juristia (kaikkein edullisin) testamentin laadinnassa.'
Hienoa, että havahdut asiaan ajoissa.
Mukulat siis ovat jo saaneet samanmoisen 40ke -kasvatussumman eri teitse ja haluat kaikkiaankin, että heitä kohdellaan tasapuolisesti = saavat perintösikin puoliksi?
Jos noin, niin seuraavaksi älä tee mitään (testamenttia), niin hommahan hoituu ihan automaattisesti!
Njaa, itse kyllä olen sitä mieltä, että testamentti pitäisi tässä vaiheessa tehdä.
Jos ymmärrän oikein, tytär ei ole saanut mitään (0€) isältään, vaan hänen rahat tuli joltain eläkeyhtiöltä tai julkishallinnolta. Poika taas on saanut 40.000 € isältään. Elatuksella mitä lapset ovat saaneet ennen muuttoa pois kodista ei taas pitäisi olla väliä.
Näin olleen poika on saanut ennakkoperintöä, tytär taas ei. Jos ei olisi testamenttia, tuo pojan 40.000 € pitäisi sitten huomioida ennakkoperintönä perinnönjaossa. Laittaisin itse testamenttiin seuraavanlaista:
"Testamenttinani määrän seuraavasti:
Tyttäreni Y on saanut hänen äitinsä A, eli minun vaimoni, kuoleman johdosta noin 40.000 € arvosta perhe-eläkettä. Koska poikani X oli täysikäinen, hän ei voinut saada kyseistä perhe-eläkettä. Poikani X taas on saanut tähän päivään menneessä noin 40.000 € taloudellista tukea minulta täysikäiseksi tultuaan muttei muuta huomioitavaa ennakkoperintöä. Koska poikani X ja tyttäreni Y ovat näin olleen saaneet käytännössä yhtä suuren summan rahaa vanhemmiltaan määrään, että mitkään tähän päivään menneessä minun lapsilleni antamani rahat tai lahjat tule katsoa muodostavan ennakkoperintöä tai suosiolahjaa lapsilleni.
Lisäksi se omaisuus mitä jälkeläiseni saavat jälkeeni tulee olla avio-oikeudesta vapaata omaisuutta."
Ennakkoperintö-näkökanta on huomion arvoinen.
^^Jos ei olisi testamenttia, tuo pojan 40.000 € pitäisi sitten huomioida ennakkoperintönä perinnönjaossa.^^
Pojan saama etuus tulee huomioitavaksi mahdollisena ennakkoperintönä vain, jos tytär sitä vaatii. Sittenkään sen määrittäminen ennakkoperinnöksi ei ole automaatio.
PK 6:1
"Mitä perittävä eläessään on antanut rintaperilliselle, on ennakkona vähennettävä tämän perinnöstä, =>ellei muuta ole määrätty tai olosuhteisiin katsoen otaksuttava tarkoitetun<=."
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1965/19650040#L6P1
Jos olosuhteisiin katsoen (tyttärelle lahjoitettu 40.000) otaksuttaisiin, että perittävä ei ollut tarkoittanut pojalla vähin erin annettua avustusta (40.000) ennakkoperinnöksi, avustusta ei voida katsoa ennakkoperinnöksi. Selvintä tietysti on, että perittävä kertoo, ettei tuo 40.000 ole ennakkoperintöä. Tähän riittää muukin selvitys kuin testamentti.
^^määrään, että mitkään tähän päivään menneessä minun lapsilleni antamani rahat tai lahjat tule katsoa muodostavan ennakkoperintöä tai suosiolahjaa lapsilleni^^
Suosiolahjaksi pojan saamaa avustusta kerrotuissa oloissa ei katsota. Sitä paitsi siihen, katsotaanko vai ei, perittävä ei tuollaisella testamenttimääräyksellä voi vaikuttaa.
Suosiolahja ei muutoinkaan voi tulla jakoon vaikuttavana kysymykseen, kun tytär joka tapauksessa saa(nee) isänperintönään ainakin lakiosaan (½ perintöosasta) riittävän määrän.
PK 7:3.3
"[Lakiosaa määrättäessä] Pesän varoihin on lisättävä perittävän antama ennakkoperintö sekä, jollei erityisiä vastasyitä ole, hänen sellaisissa olosuhteissa tai sellaisin ehdoin eläessään antamansa lahja, että se on tarkoituksensa puolesta rinnastettavissa testamenttiin, niin myös hänen jälkeläiselleen tai ottolapselleen taikka tämän jälkeläiselle tahi näiden puolisoille antamansa sellainen lahja, jolla on ilmeisesti tarkoitettu suosia sen saajaa lakiosaan oikeutetun perillisen vahingoksi. Omaisuuden arvo on määrättävä sen ajankohdan mukaan, mikä sillä vastaanotettaessa oli, jollei asianhaaroista muuta johdu."
1: Mutta kysymys onkin, että onko tyttärelle juriidisesti katsottuna lahjoitettu tai annettu mitään. Kysehän oli perhe-eläkkeestä, mikä ainakin minun ymmärtääkseni tulee muulta taholta kuin perheeltä. Tyttären saamat 40.000 € ei siis voi muodostaa mitään ennakkoperintöä tai suosiolahja hänelle.
2: Se on totta, että lahjan suosimisluonnetta ei voida testamenttimääräyksellä poistaa. Tarkoitukseni olikin kertoa, että mainitsemalla myös ne tyttären saamat rahat niin isä voi todistaa, että pojan saamiilla rahoilla ei ole suosimistarkoitusta. Käytännössä, jos isä elää kauan tai on muuten tarpeeksi rikas, mahdollisella suosiolahjalla ei olisi väliä. Mutta jos hän sattuisi kuolemaan onnettomuudessa huomenna, niin 40.000 € suuruisella summalla voi tavallisessa perheessä olla huomattavakin merkitys.
3: Oli muuten hyvä pointti, että tyttären pitää vaatia, että lahja otetaan huomioon. Toisaalta perintöasioissa riidat syntyvät helposti, etenkin jos (joskus tulevaisuudessa) joko tytär tai poika kuolee ja perijät ovat isän lapsenlapsia. Lisäksi ilman testamenttia lahjat pysyvät ennakkoperintöinä haamaan tulevaisuuteen asti.
^^Tyttären saamat 40.000 € ei siis voi muodostaa mitään ennakkoperintöä tai suosiolahja hänelle.^^
Noinhan se on. Mutta pojan saamaa etuutta ei silti voida katsoa ennakkoperinnöksi, ellei tytär sitä vaadi otettavaksi huomioon ennakkoperintönä. Ja jos vaatiikin, ratkaisevaa tässä suhteessa on isän tahto. Jos isä ei ole nimenomaista tahtoa asiasta ilmaissut, tahtoa voidaan tulkitakin "ellei muuta ole määrätty tai olosuhteisiin katsoen otaksuttava tarkoitetun". Ja tässä tulkinnassa voi painaa se, että isä säästi tyttären lapseneläkkeen, joka oli tarkoitettu lapsen elatukseen (ja maksoi siten elatuksen kokonaan omasta pussista), minkä luovutti tyttärelle.
^^Käytännössä, jos isä elää kauan tai on muuten tarpeeksi rikas, mahdollisella suosiolahjalla ei olisi väliä. Mutta jos hän sattuisi kuolemaan onnettomuudessa huomenna, niin 40.000 € suuruisella summalla voi tavallisessa perheessä olla huomattavakin merkitys.^^
Kuten totesin, suosiolahja voidaan ottaa huomioon vain lakiosalaskelmassa, eikä siten vaikutta jakoon, jos tytär joka tapauksessa saa ainakin lakiosansa verran perintöä.
Esimerkki:
Isän reaalinen jäämistö = 200.000
Jako: tytär 100.000, poika 100.000
a) Isä antanut pojalle suosiolahjan 40.000
Laskennallinen jäämistö 200.000 40.000 = 240.000
Lakiosa 240.000:sta = 60.000
- kun tytär saa puolet 200.000:sta, jako ei loukkaa lakiosaa
b) Isä on antanut pojalle suosiolahjan 200.000
Laskennallinen jäämistö 200.000 200.000 = 400.000
Lakiosa 400.000:sta = 100.000
- kun tytär saa puolet 200.000:sta, jako ei loukkaa lakiosaa
c) Isä on antanut pojalle lahjan 300.000
Laskennallinen jäämistö 200.000 300.000 = 500.000
Lakiosa 500.000:sta = 125.000
- reaalinen jäämistö 200.000 jaetaan siten, että tytär saa 125.000 ja poika 75.000.
^^Tyttären saamat 40.000 € ei siis voi muodostaa mitään ennakkoperintöä tai suosiolahja hänelle.^^
Noinhan se on. Mutta pojan saamaa etuutta ei silti voida katsoa ennakkoperinnöksi, ellei tytär sitä vaadi otettavaksi huomioon ennakkoperintönä. Ja jos vaatiikin, ratkaisevaa tässä suhteessa on isän tahto. Jos isä ei ole nimenomaista tahtoa asiasta ilmaissut, tahtoa voidaan tulkitakin "ellei muuta ole määrätty tai olosuhteisiin katsoen otaksuttava tarkoitetun". Ja tässä tulkinnassa voi painaa se, että isä säästi tyttären lapseneläkkeen, joka oli tarkoitettu lapsen elatukseen (ja maksoi siten elatuksen kokonaan omasta pussista), minkä luovutti tyttärelle.
^^Käytännössä, jos isä elää kauan tai on muuten tarpeeksi rikas, mahdollisella suosiolahjalla ei olisi väliä. Mutta jos hän sattuisi kuolemaan onnettomuudessa huomenna, niin 40.000 € suuruisella summalla voi tavallisessa perheessä olla huomattavakin merkitys.^^
Kuten totesin, suosiolahja voidaan ottaa huomioon vain lakiosalaskelmassa, eikä siten vaikutta jakoon, jos tytär joka tapauksessa saa ainakin lakiosansa verran perintöä.
Esimerkki:
Isän reaalinen jäämistö = 200.000
Jako: tytär 100.000, poika 100.000
a) Isä antanut pojalle suosiolahjan 40.000
Laskennallinen jäämistö 200.000 40.000 = 240.000
Lakiosa 240.000:sta = 60.000
- kun tytär saa puolet 200.000:sta, jako ei loukkaa lakiosaa
b) Isä on antanut pojalle suosiolahjan 200.000
Laskennallinen jäämistö 200.000 200.000 = 400.000
Lakiosa 400.000:sta = 100.000
- kun tytär saa puolet 200.000:sta, jako ei loukkaa lakiosaa
c) Isä on antanut pojalle lahjan 300.000
Laskennallinen jäämistö 200.000 300.000 = 500.000
Lakiosa 500.000:sta = 125.000
- reaalinen jäämistö 200.000 jaetaan siten, että tytär saa 125.000 ja poika 75.000.
^^Tyttären saamat 40.000 € ei siis voi muodostaa mitään ennakkoperintöä tai suosiolahja hänelle.^^
Noinhan se on. Mutta pojan saamaa etuutta ei silti voida katsoa ennakkoperinnöksi, ellei tytär sitä vaadi otettavaksi huomioon ennakkoperintönä. Ja jos vaatiikin, ratkaisevaa tässä suhteessa on isän tahto. Jos isä ei ole nimenomaista tahtoa asiasta ilmaissut, tahtoa voidaan tulkitakin "ellei muuta ole määrätty tai olosuhteisiin katsoen otaksuttava tarkoitetun". Ja tässä tulkinnassa voi painaa se, että isä säästi tyttären lapseneläkkeen, joka oli tarkoitettu lapsen elatukseen (ja maksoi siten elatuksen kokonaan omasta pussista), minkä luovutti tyttärelle.
^^Käytännössä, jos isä elää kauan tai on muuten tarpeeksi rikas, mahdollisella suosiolahjalla ei olisi väliä. Mutta jos hän sattuisi kuolemaan onnettomuudessa huomenna, niin 40.000 € suuruisella summalla voi tavallisessa perheessä olla huomattavakin merkitys.^^
Kuten totesin, suosiolahja voidaan ottaa huomioon vain lakiosalaskelmassa, eikä siten vaikutta jakoon, jos tytär joka tapauksessa saa ainakin lakiosansa verran perintöä.
Esimerkki:
Isän reaalinen jäämistö = 200.000
Jako: tytär 100.000, poika 100.000
a) Isä antanut pojalle suosiolahjan 40.000
Laskennallinen jäämistö 200.000 40.000 = 240.000
Lakiosa 240.000:sta = 60.000
- kun tytär saa puolet 200.000:sta, jako ei loukkaa lakiosaa
b) Isä on antanut pojalle suosiolahjan 200.000
Laskennallinen jäämistö 200.000 200.000 = 400.000
Lakiosa 400.000:sta = 100.000
- kun tytär saa puolet 200.000:sta, jako ei loukkaa lakiosaa
c) Isä on antanut pojalle lahjan 300.000
Laskennallinen jäämistö 200.000 300.000 = 500.000
Lakiosa 500.000:sta = 125.000
- reaalinen jäämistö 200.000 jaetaan siten, että tytär saa 125.000 ja poika 75.000.
Tytär ei ole saanut rahojaan eläkeyhtiöltä vaan isältä, eläkeyhtiö maksoi sen isälle. Vähän sama kun lapsilisät maksetaan vanhemmille, ei lapselle.
Minä laittaisin perinnön puoliksi, mutta onneksi minulla ei ole tuollaisia ongelmia.
Kiitos monipuolisista ja pohdiskelevista vastauksistanne.
Tässä vaiheessa on kysymys siitä, mitä olisi paras tehdä tasapuolisen kohtelun toteuttamiseksi. Kun se on selvä, voin alkaa miettiä sitä, miten sen käytännössä toteutan. Silloin pitää muotoseikat ja verotuskysymykset ottaa pohdintaan (kiitos niistä, Nix-Nax).
Periaatteessa ensimmäisen vastaajan logiikka on hyvä. Kumpikin lapsi on saanut elatuksen 18-vuotiaaksi asti ja sen lisäksi yhtäsuuren "pesämunan". Se, että tyttären pesämuna on peräisin eläkeyhtiöltä ja pojan saama minun taskustani, ei oikeastaan vaikuta asiaan, koska olisin saanut käyttää tyttärelle maksetun perhe-eläkkeen kokonaisuudessaan hänen elatukseensa - siihenhän se on tarkoitettu ja siksi hän on perhe-eläkettä saanut. (kyselin tätä aikoinaan maistraatilta ja vastaus oli, että voin käyttää tyttären perhe-eläkkeen hänen elatukseensa kunhan en kajoa hänen äidin jälkeen saamaansa perintöön).
Käytännössä tyttäreni elatukseen kului 6 vuoden aikana noin 24000 euroa. Kun nyt tytär on saanut perhe-eläkesumman kokonaan itselleen, voi ajatella attä 24000 on tullut minun taskustani ja 16000 eläkeyhtiöltä. Tällä logiikalla siis tytär on saanut minulta 24000 ja poika 40000. Toisaalta, kuten ensimmäinen vastaaja totesi, on poikakin saanut elatuksen 18-vuotiaaksi asti kotoaan.
Voi myöskin ajatella, että olisin ollut velvollinen elättämään tyttäreni 18-vuotiaaksi asti kuten muutkin yksinhuoltajat (jotka tosin saavat elatusmaksuja exältään). Näin ollen tyttäreni ei olisi saanut minulta mitään, ja tuo 40000 olisi suoraan hänen omaisuuttaan. Tämä tosin on kovin teoreettinen tulkinta, jos lähdetään siitä, että alaikäiselle lapselle maksettava perhe-eläke on tarkoitettu hänen elatukseensa käytettäväksi.
Tässä siis kolme erilaista tulkintaa -olisiko vielä jokin muu jotakuinkin järkevä tulkinta esitettävissä ?
Tällä hetkellä olen kallistumassa ensimmäisen vastaajan esittämän yksinkertaisen ja suoraviivaisen logiikan kannalle.
Hmmm.. lapset siis ovat nyt 22 ja 32v - voiskos heitin mielipidettään kysäistä :) ?