Vaikuttaako vanhollislestoihin tämä Aasian katastrofi? Noinniinkuin ylipäätään?
Matkustavatko uskovat yleensä lomillaan ulkomaille? Tai jos matkustavat, ovatko tyypilliset massojen pakettimatkat käytössä? Vai käytetäänkö kalliimpia reittimatkoja?
Vaikuttako tuho välillesesti tai jopa suoraan johonkin seurakuntalaieen?
Välillisesti varmaankin, jonkun kautta.
Mutta tuntuuuko se hätä ja tuhoutuminen muuten miltään? Onko joku matkaillut ylipäätään Aasiassa, lomana tai työn tai bisneksen kautta?
Matkustavatko uskovat yleensä lomillaan ulkomaille? Tai jos matkustavat, ovatko tyypilliset massojen pakettimatkat käytössä? Vai käytetäänkö kalliimpia reittimatkoja?
Vaikuttako tuho välillesesti tai jopa suoraan johonkin seurakuntalaieen?
Välillisesti varmaankin, jonkun kautta.
Mutta tuntuuuko se hätä ja tuhoutuminen muuten miltään? Onko joku matkaillut ylipäätään Aasiassa, lomana tai työn tai bisneksen kautta?
Vastaukset 7
Vanhimmat
kun toisetkin ihmiset tuntee surua, todella!
Et kai kysy tosissaan tällasta???
Elin lapsuudessani alueella, jossa eli ja vaikutti paljonkin vanhoillislestadiolaisia. Muutin pois alueelta ja Suomesta ja nyt muistelen ja ihmettelen ko. yhteisön arvoja ja kulttuuria.
Muistaakseni heillä oli erittäin arrogantti ja itseensäkeskittynyt yhteisö, johon ei esimerkiksi ulkomaanmatkailua mitenkään pidetty "hyväksyttävänä". Toistaiseksi ei kyllä tämänkään vastauksen perusteellaa saa tietoa, käyvätkö uskovat ylipäätään matkoilla? Muuta kuin seuroissa kerran vuodessa.
Liittyyköhän sekin jotenkin siihen fundamentilaiseen lahkoon ja asenteeseen?
Vaikka ollaan mukamas huoelestuneita ja järkyttyneitä kun tuhansia ihmisiä kuolee, niin on se vaan kuitenki niin, että ne on jossain kaukanapoissa eikä meikäläiset muutenkaan matkustele eikä liikuta. Se sisäinen arroganssi nimittäin.
Nimimerkki "Kicki1"-llä ei erittäin todennäiköisesti ole vielä edes ikää niin paljon, että saisi oman passin, vaikka siihen seurakunnan vanhat, viisaat ja erittäin konsevatiiviset vanhat ehkä luvan antaisivatkin.
Itse matkustan niin reittilennoilla kuin matkatoimistojen pakettimatkoilla aina tilanteen mukaan enkä ole ennen sinun kommenttiasi kuullut, että matkailu olisi jollekin uskovaiselle ongelma (ainoa negatiivinen asia matkustamisessa mielestäni on, että kasvava lentoliikenne ei ole ekologisesti kovin hyvä juttu).
Aasiassa on myös tullut reissattua, lähellä tuhoalueitakin. Kyllä se kovasti puhuttelee tämmöinen katastrofi ja pahalta tuntuu. Suomessa lähinnä arvuutellaan, montako suomalaista kuoli, mutta kaikki uhrit ovat tietysti samanarvoisia...valtavaa määrää köyhiä ei edes evakuoida minnekään, vaan jäävät sinne tuhon ja tautien keskelle...pitäisi auttaa jotenkin...
Tässä yksi mielipide. Nyt nukkuma-aika (aamulla työt)
Pistää tosi hiljaiseksi, eikä sillä mitään tekemistä onko uskossa ja mihin. Kyttäsin äkkilähtöjä jonnekin, mutta niitä ei oikein ollut. Meinasin sitten lähteä Turkkiin ja mietti, josko siellä vaihteeksi järisee, mutta rahapula ja matkakaverin puute estivät lähtemästä, rahapula esti lähtemästä kauemmas paratiisisaarille. Nyt ei tee mieli minnekään. Oon herkkänä ihmisenä tosi järkyttynyt, vaikka en tunne henk.koht. ketään tuolla ollutta...
Tuota kysymyksen asettelusi on outo. Miten vl-lestadioliasten tunne-elämä ylipäätään sinun mielestäsi poikkeaa normaali-ihmisen tunne-elämästä? Tai onko sinulla kokemusta miten poikkeaisi?
En tiedä mistä päin olet kotoisin, mutta en tunnista havaintojasi. Siellä missä itse asuin, lestadioliaset reissasisvat siinä missä muutkin. Tietenkin suurperheiset kokonaisina perheinä vähemmän, mutta kyllä hekin auttoivat ja kannustivat lapsiaan pienemmissä erissä ulkomaille. Matkailuun, kielten ja kulttuurien oppimiseen ja maailmankuvan avartamiseen suhtauduttiin kyllä minun havaintojeni mukaan kannustavasti.
Olen itse lestadioliaskodin kasvatti ja matkustellut ulkomailla jo nuoresta pitäen, yleensä yksin, joskus lapsena tietysti perheen kanssa. Olen opiskellut ja ollut töissä ulkomailla ja taas lähdössä muutaman vuoden komennukselle.
Kyllä ne katastrofit koskettavat ketä tahansa. Maailmalla matkaileelle joukossa on usein omiakin tuttujakin. Ahdistaa kun ei tiedä missä omat entiset työkaverit ovat. Onko tutuilla lapsilla ruokaa, ovatko vanhemmat hengissä. Miten käy tuttavaperheelle, jonka äiti kuoli katastrofissa.
Lestadiolaisia on nykyään hyvin paljon kansainvälisissä tehtävissä. Ulkomailla uskonnollinen ilmapiiri ylipäätään on paljon vapaampi kuin kotosuomessa. Minua kohdellaan kristittynä ja uskovaisena ulkomailla huomattavasti paremmin ja kunnioittavammin kuin kotimaassa. Minua ei kohdella vinksahtaneena tai vähemmän sivistyneenä vain sen vuoksi että uskon jumalaan.
minä asun myös ulkomailla, Ruotsissa ja olen huomannut saman asian. Oiskohan se toisinpäin,
että nämä ulkopuolella vl-olsi vähän erikoisia
käytökseltään. Ei täällä Ruotsissa tapaa näin hirveää käytöstä jos on vl. Ihan kunnoituksella suhtautuu asiaan ja tähän vakaumukseen.
Jotakin siellä Suomessa on erikoista kuitenkin,
koska tilastojen mukaan siellä tehdään eniten itsemurhia.
Onkohan tälle asialle yritetty tehdä mitään koskaan. Eiköhän pitäisi kuitenkin aloittaa omista asioista, vaikka en vähättele näitäkään
asioita mitä on Aasiassa tapahtunut viime pävinä.
vaikuttaako?
Minä ainakin olen aivan järkytyksen vallassa.
Tämä on aivan hirveää.:(((((