tässä muutaman päivän maannut sängyn pohjalla ja miettinyt kaikkea maan ja taivaan väliltä niin kai sitä on havahtunut, että mitenkä sitä on onnistunut ihastumaan ihmiseen, jota nyt ei varmaan enempää voisi kiinnostaakaan mun olemassa olo.
Sitten, kun vielä kelaat, että miten oot varmaan ollut erittäin läpinäkyvä tunteissasi niin, ei voi ristus, kun saa taas hävetä silmät päästään.
Mä en tiedä, mistä ihminen saa sen päähänsä, että se toinen voisi olla myös kiinnostunut, mutta onneksi tulee näitä päiviä, jolloin sä törmäät täysillä siihen seinään ja heräät todellisuuteen. Mahtava tunne...
Ajattelin, jos keskittyisin nyt vain itseeni, laittaisin mun tunteet ja ajatukset järjestykseen.
Mähän oon tällänen tuuliviiri, välillä menee ihan hauskasti, jopa tää elämä hymyilyttää, aurinko paistaa jne. Sitten. No sitten, yleensähän se on tätä mustassa suossa rämpimistä. Alakuloisuuteen on helppo vaipua.
Niin. Ajattelin hetkeksi unohtaa nää kaikki ihastumiset, eihän se tietenkään niin vain onnistu, mutta jotain mun pitää tehdä.
Ajattelin vältellä sua nyt jonkin aikaa.
Mutta ihan ensiksi ajattelin nousta täältä, ajattelin että meen vetään tuonne metsään sellasen kunnon juoksulenkin. Sellasen, että juoksee niin kovaa kuin vain pääsee, juoksee siihen pisteeseen, ettei enää jaksa, eikä saa enää kunnolla henkee, sillälailla että silmissä näkyy pelkkii mustia pisteitä ja sitten on pakko vain hetkeksi lysähtää siihen maahan. Sitä mä nyt kaipaan. Ja joo, kyllä mulla vissiin suakin ikävä on... Jollain tapaa kaipaan myös itseäni
Sitten, kun vielä kelaat, että miten oot varmaan ollut erittäin läpinäkyvä tunteissasi niin, ei voi ristus, kun saa taas hävetä silmät päästään.
Mä en tiedä, mistä ihminen saa sen päähänsä, että se toinen voisi olla myös kiinnostunut, mutta onneksi tulee näitä päiviä, jolloin sä törmäät täysillä siihen seinään ja heräät todellisuuteen. Mahtava tunne...
Ajattelin, jos keskittyisin nyt vain itseeni, laittaisin mun tunteet ja ajatukset järjestykseen.
Mähän oon tällänen tuuliviiri, välillä menee ihan hauskasti, jopa tää elämä hymyilyttää, aurinko paistaa jne. Sitten. No sitten, yleensähän se on tätä mustassa suossa rämpimistä. Alakuloisuuteen on helppo vaipua.
Niin. Ajattelin hetkeksi unohtaa nää kaikki ihastumiset, eihän se tietenkään niin vain onnistu, mutta jotain mun pitää tehdä.
Ajattelin vältellä sua nyt jonkin aikaa.
Mutta ihan ensiksi ajattelin nousta täältä, ajattelin että meen vetään tuonne metsään sellasen kunnon juoksulenkin. Sellasen, että juoksee niin kovaa kuin vain pääsee, juoksee siihen pisteeseen, ettei enää jaksa, eikä saa enää kunnolla henkee, sillälailla että silmissä näkyy pelkkii mustia pisteitä ja sitten on pakko vain hetkeksi lysähtää siihen maahan. Sitä mä nyt kaipaan. Ja joo, kyllä mulla vissiin suakin ikävä on... Jollain tapaa kaipaan myös itseäni
Vastaukset 13
Vanhimmat
Yksi neuvo sulle: miksi sun pitäisi hävetä? Ei kai ihastumisessa ole mitään hävettävää, vaikka se on toisellekin näkynyt? Ihastuminenhan on sinänsä positiivinen tunne. Vaikkei toinen olisikaan kiinnostunut, ei se tee tunteesta vieläkään hävettävää. Aina ei kemiat tai kiinnostus kohtaa, mutta häpeä on silti turhaa, mielestäni. Eikä ihastumista tai sen näkymistä voi kovin helposti edes hallita, olis se kohde sitten "oikea" tai "väärä".
Itse olen ollut ihastunut muutamaankin kertaan, ihan nuorena en edes hiiskahtanut silloiselle kohteelleni siitä, haaveilin vain. Myöhemmin sitä tuli joillekin ilmaistuakin, välillä oli molemminpuolista ja välillä ei, mutta en kyllä mihinkään häpeään vajonnut. Sama toisinpäin: kun sellaiset miehet, joista en itse ollut siinä mielessä kiinnostunut, lähestyivät minua ihastuksensa osoittaen, en ajatellut että "onpa tuo tyhmä ja sietäisi hänen hävetä" - ei, olin pikkuisen otettu siitä, että tykkäsivät minusta ja vieläpä ilmaisivat sen. Minusta he olivat rohkeita lähestyessään, ja toivon mukaan toipuivat siitä, ettei tunteet kohdanneet, ilman häpeää.
Ei tossa ole mitään hävettävää. En suostuis häpeämään vaikka joku käskis. Mee vaan metsään mut mee ilosta, älä häpeästä. Ei ihastuminen ole ikinä pahasta, ei vaikkei se johtais mihinkään ja vaikka se silti kestäis vuosikausia. Enemmän siitä on iloa kuin murhetta.
Hienosti kirjoitettu!
Mulla samanlaiset fiilikset, kaipaan erästä miestä, josta en tiennyt mitään 2 vkoa sitten. Kuinka ollakaan, hän ilmestyi yllättäen näkökenttääni ja olin ihan WAU... Lopulta löysin itseni hänen seurastaan ja menin taas ihastumaan*huokaus*
Pää hajoo, ku miettii haluisiko hän nähdä mua vai pysyä mahdollisimman kaukana.
Voi itku tätä ihmisen tunne-elämää, miten joku voi saada noin vaan pään sekaisin ja sydämen ylikierroksillei... kurjan ihanaa :)
harmi ku se ottaa noin selän päälle kantamus. yritä kultipieni jaksaa.
Go for it! et sä voi mitään siinä menettää tunteet suoraan pöytään ja kato mitä tapahtuu ei se tyyppi siihe kuole korkeintaan vahvistuu ja niin myös SINÄKIN!
Hei ap,
Onko ihastuksesi kohteena n vai m ?
Naisellehan tämä menee.
Niin aina kai tunteensa voisi kertoo, mutta toisaalta, kun tietää, että
pitää jatkossakin sitä toista silloin tällöin nähdä niin jotenkin sitä lyö jarrut pohjaan.
Mähän olen ihminen, joka ajattelee kaiken aina kaikista pahimman skenaarion mukaan. Mä en halua olla mikään yleinen naurunaihe, mitä musta kyllä tällä hetkellä tuntuu, että oon. Ihan sama se kai on.
Ja jos ihan rehellisiä ollaan, en mä koskaan häntä saa. Heterosta on vähän vaikea tehdä jotain muuta, mitä se on.
Mä en oikeasti jaksa just tällä hetkellä näitä tunteita, mä en jaksa, että kerta kerran jälkeen mä 'lankeen' niihin silmiin, siihen nauruun tai pelkkään hänen ääneen. Mä en vain jaksa... Kiitos ja anteeksi.
"Oon tuomittuna kulkemaan....."
https://www.youtube.com/watch?v=N72Gbbq3Esg
En edelleenkään ymmärrä, miksi kokisit olevasi yleinen naurun aihe. Seksuaalinen suuntautuminen ei ole enää nykypäivänä mikään naurettavuuden aihe.
Olen ollut myös useampaan kertaan ihastunut heteroon, ottanut riskin ja mennyt ja kertonut ja nuorempana myös hävennyt jälkeenpäin. Nykyään ei hävetä juurikaan mikään tuollainen. Ei tunteiden kertomisessa ole mitään hävettävää. Toki se vaatii yhtä paljon rohkeutta edelleen. Tsemppiä!
Kuten yllä, ei tunteet toista kohtaan pitäisi normaaleilla aikusiilla olla mikään naurun aihe. Lapset ja teinit saattaa nauraa vielä tunnejutuille, mutta ei aikuisiksi kasvaneet.
Mulla on niinpäin, että olen itse hetero ja minuun on joskus nainen ihastunut. Pidin hänestä kovasti ihmisenä ja kaverina, mutta seksuaalisessa ja parisuhdemielessä olin valitettavasti vain miehistä kiinnostunut. Silti ei olisi tullut mieleenikään nauraa hänelle tai ajatella, että hänen sietäisi hävetä. Ei tunteilleen mitään voi eikä ne ole väärin. Olin kyllä vähän allapäin hänen vuokseen... kun ei minusta ollut enemmäksi hänelle.
Ei se mitenkään mun seksuaalisuuteen liity, ainakaan omalta osalta. Oon onneksi saanut olla aina siinä asemassa, että ei oo tarvinnut koskaan peitellä sitä mitä on.
Mä en vain ymmärrä hänen käytöstään, kun ollaan kahden kesken niin hän on mukava ja juttelee, ja muutenkin meillä on silloin hauskaa, huumori osuu kohdilleen. Mutta seurassa muuttuu aivan täysin toiseksi. Hyvä, että edes tervehtii. Tuntuu erittäin "mukavalta" kun suljetaan pois.
Jotenkin sitä onnistuu aina ihastumaan näihin mahdottomiin tapauksiin...
No hyvä jos noin mitä ekassa kappaleessa sanot. Mutta tuo hänen käytöksensä oli kurjaa kuultavaa. Ehkä hän ei itse ole ihan sinut kokonaisuuden kanssa, vaikuttaisi siltä. Jos olisi, niin silloin ei seura vaikuttaisi hänen käytökseensä. Jonkinlaista keskenkasvuisuutta tai varautuneisuutta tai toisten mielipiteiden ajattelua tuohon taitaa kätkeytyä.
Tai voi olla todella syvällä kaapissa myös itselleen. Jotain epävarmuutta tuossa on. Muuten ei olisi tarvetta tehdä tuollaista poissulkemista. Ikävää käytöstä.