Aamulla ei syödä mitään, tai syödään yksipuolisesti. Aika säästetään nukkumiselle. Töissä menee pitkä aika syömättä. Sitten näin pysähtyneelle aineenvaihdunnalle mähkitään lounas työstettäväksi, ja sitä kun saa usein lapata lautaselle niin paljon kuin haluaa, niin tottakai säästetään rahaa ja otetaan mahdollisimman paljon. Lounas on huomattavan usein epäterveelliinen. Uunimakkaraa ja perunamuussia, tai vaihtoehtoisesti suuri määrä viljatuotteita ja rasvaa, tuskin lainkaan proteiinia. Lounasmättö ei sula, tulee ruoansulatusvaikeuksia. Jos sulaa, niin otetaan iltapäiväkahveella pullaa. Illasta ei ehditä eikä jakseta harrastaa liikuntaa ja toki vaikka ehtisikin, ajankohtana ilta on liikunnalle joka tapauksessa huono.
Lopputulos on, että työssä käyvä lihavoituu ikään kuin automaattisesti, ei tarvitse kuin mennä mukaan tähän työelämän rytmiin ja ihan tavalliseen ruokailurutiiniin, joka päällisin puolin näyttää kohtuullisen terveelliselle ja monipuoliselle. Kuitenkin tasaisen tappavasti kertyy ylikaloria, paksusuolen kanssa ongelmia, vatsan happamoitumista ja yleiskunnon rappeutumista. Mainitsinko viikonloput, silloin on täytettävä sosiaaliset velvollisuutensa ja osallistuttava monenlaisiin pippaloihin, juotava olutta, syötävä kakkua, mutta liikkumaan ei ehdi ja toisaalta viikonloppu onkin käytettävä töistä palautumiseen henkisesti ja fyysisesti, jolloin liikunta koetaan kohtuuttomaksi lisäkuormaksi ja se jää väliin.
Pätkätyöläisen onni on terveys. Terveyttä on helppo vaalia tekemällä vaikkapa 24 tuntia/viikko vrt 40 tuntia/viikko. Tässä on juuri se ratkaiseva ero, onko mahdollisuuksia ja voimavaroja käytettävissä terveydellisiin harrastuksiin ja ruokavalion tarkkailuun. Tilastot vääristävät tätä seikkaa työläisten eduksi, koska monet pitkäaikais ja monisairaat ihmiset ovat työelämän ulkopuolella. Ihan tavalliselle perusterveelle tyypille pätkätyössä on kuitenkin mahdollisuus ansaita terveys, jota rahalla ei voi ostaa, ja joka viime kädessä on ainoa asia joka ratkaisee ihmisen onnellisuuden pitkällä tähtäimellä.
Lopputulos on, että työssä käyvä lihavoituu ikään kuin automaattisesti, ei tarvitse kuin mennä mukaan tähän työelämän rytmiin ja ihan tavalliseen ruokailurutiiniin, joka päällisin puolin näyttää kohtuullisen terveelliselle ja monipuoliselle. Kuitenkin tasaisen tappavasti kertyy ylikaloria, paksusuolen kanssa ongelmia, vatsan happamoitumista ja yleiskunnon rappeutumista. Mainitsinko viikonloput, silloin on täytettävä sosiaaliset velvollisuutensa ja osallistuttava monenlaisiin pippaloihin, juotava olutta, syötävä kakkua, mutta liikkumaan ei ehdi ja toisaalta viikonloppu onkin käytettävä töistä palautumiseen henkisesti ja fyysisesti, jolloin liikunta koetaan kohtuuttomaksi lisäkuormaksi ja se jää väliin.
Pätkätyöläisen onni on terveys. Terveyttä on helppo vaalia tekemällä vaikkapa 24 tuntia/viikko vrt 40 tuntia/viikko. Tässä on juuri se ratkaiseva ero, onko mahdollisuuksia ja voimavaroja käytettävissä terveydellisiin harrastuksiin ja ruokavalion tarkkailuun. Tilastot vääristävät tätä seikkaa työläisten eduksi, koska monet pitkäaikais ja monisairaat ihmiset ovat työelämän ulkopuolella. Ihan tavalliselle perusterveelle tyypille pätkätyössä on kuitenkin mahdollisuus ansaita terveys, jota rahalla ei voi ostaa, ja joka viime kädessä on ainoa asia joka ratkaisee ihmisen onnellisuuden pitkällä tähtäimellä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Enkä tietenkään tarkoita, että työssä käyvät olisivat mahtipossuja, vaan heillä on laajalti keskivartalolihavuutta ja miehillä ihan kaljamahaisuutta, joka johtuu juuri siitä, että ei ole mahdollisuuksia eikä tapanakaan syödä tasaisesti, vaan kiskotaan reppua venyttävä jättiläislounas mahaan nopeasti 5 kertaa viikossa ja lauantaina juodaan kaljaa, jo viimeistelee vaikutuksen.
Työelämä, työkulttuuri ja vakituinen 160 tuntia/kk osallistuminen näihin on siis lihavuustekijä nro 1. Siksi suosittelen kaikille elämän leppoistamista ja terveyteen panostamista, josta on suunnattomasti hyötyä viimeistään silloin, kun ikävuosia alkaa olemaan siinä 50 hujakoilla ja työelämässä kartutetut vaivat alkavat poikia hedelmää.
Mainitsinko tupakoinnin? Tupakoinnista ei tahdo päästä eroon sosiaalisissa piireissä. Oletko koskaan kuullut sanottavan, "lopettaisin, mutta ei tässä työssä?". Ei tässä työssä.
Tämä on aivan totta.
Aivan, enkös sanonutkin hyvin asioiden toden laidan.
Mainitsinko jo, että vakityö aiheuttaa huononlaatuista stressiä. Vakityössä altistuu kädet sidottu-stressille, samanlaiselle kuin punaisissa liikennevaloissa seisoessa, sillä vakityössä ihminen on roolinsa sidottu. Yhtiö on alistanut hänet pukeutumaan tietyllä tavalla, liikuttelemaan raajojaan tietyllä tavalla ja sanomaan aina samat sanat. Harvoilla etenemismahdollisuudet ovat niin kouriintuntuvia, että voisi kokea olevansa haastavaa työtehtävää suorittamassa, josta hyvin suoriutuessaan saisi palkkion, vaan on sittenkin vain pelkkää suorittamista, ilman erityistä palkkiota. Vieläpä usein niin yksitoikkoista suorittamista, että ihminen tylsistyy henkisesti ja joutuu jo senkin vuoksi hakemaan suuria tuntemuksia suklaakakun syömisestä.
Ihminen jää vaille kiitosta hyvin suoritetusta työstä, koska hän ei oikeastaan palvele esimiestään, vaan palvelee tehtävälistoja, sääntöjä ja rutiineja, joiden puitteissa tapahtuvassa työssä hyvin tehty työ katoaa, mutta virhe työssä aiheuttaa aina hälytyksen, sillä listat ja säännöt haravoivat vääriä suoritteita, eivät ne suinkaan etsi kiitettäviä suoritteita. Ihminen joutuu siis itse palkitsemaan itsensä, ei kuitenkaan hyvin tehdystä työstä, vaan hyvin kestetystä kärsimyksestä kiittämättömän järjestelmän orjana, siksi hänen kohtalonaan on päätyä syömään iltaisin suklaakakkua.