Oletko koskaan teettänyt sukupuu-tutkimusta?

Omista suvuistani on tehty laajojakin sukutukimuksia ja minulla on näitä sukutauluja.

Itse olen jatkanut sukutukimusta etsimällä netistä lisätietoa, sukutauluista, jotka sivuavat omaa sukuhaaraamme. Esim. siten, että oma sukumme haarautuu mainitusta suvusta jossain esim. 1800-luvun alulla. Olemme siis esim. kaukaisia sisarusten jälkeläisiä.

Olen kerännyt tietoa näistä muista sukututkimuksista. Usein on näyttää olevan niin, että luulemme enemmän kuin tiedämme. Sukututkimuksessa tulee tehtyä paljon virheitä juuri "päätelmien" kautta. Mitään ei pidä "päätellä", olettaa, vaan löytää varmaa tietoa. Sillä päätelmät usein osottautuvat vääriksi. Jo siitäkin syystä, että esim. perheessä, osa tiettyä nimeä kantavista lapsista saattavatkin olla esim. lesken ensimmäisestä avioliitosta, tai olla au-lapsi ja uusi puoliso on ottanut hänet nimelleen. Verisidettä mainittuun sukuun ei siis todellisuudessa olekaan. Vanhoissa kirkonkirjoissa on tällaiset asiat mainittu, eli niihin pitää kunnolla perehtyä.

Olen tutkinut jonkin verran. Talollisia samassa paikassa 1700-luvun alkuun löytyy kirkonkirjoista. Nyt on synnyin koti vieraan omistuksessa. Jostain luin että oli eräs isäntäväki viettänyt paheellista elämää. Nähtävästi asuneet susiparina joskus 1800 luvun alussa.
Mitenkä aloittajan sukupuu, kun kysyy muilta niin kannattaisi kerto omansa myös.

Minä olen harrastanut vain sukupuolisia kontakteja kauniimmanrumaan sukupuoleen ja kovin laajassa mittakaavassa. Harmittavaa, että en ole muistanut merkata niitä mahdollisten sukututkijoiden käyttöön, kuinka monen kanssa, montako kertaa, kauanko kukin akti on kestänyt. Mutta varmasti 10 000 - 20 000 aktia elämän aikana enemmän tosio kuin harha.

Tiedän kyllä, että suvuistani on tehty tutkielmia ja tutkimuksia kronologisessa aikajärjestyksessä. ( On äitien puoleiset suvut ja isien puoleiset suvut kullakin).
Mutta en ole ollut järin kiinnostunut mitä geeninen menneisyyteni on tehnyt? Aivan varmasti sieltä löytyy kokoelma hevosvarkaista hovinarreihin ja on siellä menestyneitäkin 1900 luvulta katsoen, keitä itse tunsin ja tiedän.

Aina jonkun muun pitää tehdä. Tein itse oikeastaan hyvin mielen kiitoinen ja tavallaan helppo kun alkuun pääse koska 1830 noin on kaikki netissä suomen ja ilmainen.

Sukuohjelmia on ostettavissa nekin halpoja voi siirtää kuvia ohjelmaan.

Not

Ei suvut paljoa kiinnosta, toisekseen niistä jo kattavasti historiikkeja. Mulla itellä kaks sukukirjaa ja kaks sukupuuta. Aika kattavasti sukujuuret haaroineen käyty läpi 1500 luvulta. Olen mä niitä joskus katellut. Mitäpä noista, suvusta löytyy potunviljelijöitä, lestaateja ja mustilaisia. Hevosvarkaita ei ole mainittu jostain syystä. Mutta muunkinlaista jengiä, taiteilijoita, politiikkoja, liikemiehiä, pappeja jne. on myös.

Mun mielestä sukututkimuksen suosio perustuu aika pitkälle ihmisten juurettomuuteen ja uskikethan niitä aina on tehneet. Nykypäivänä tutkiminen paljon helpompaa kuin ennen, pikkuhiljaa suuri osa dokumenteista on saatu digitalisoitu. Just kaikenmaailman vakoilukoneet, joita sukutukimuskoneisikin sanotaan perustuu siihen. Nimittäin nämät nykyisin suositut koneet on tietopankkeja, joitten tietoja voidaan käyttää kaupallisiin tarkoituksiin, osa tietenkin uskisten tms vakoilukoneistoa. En kylläkään oikein tajua takoitusperiä sinällään, julkinen tieto aina ollut julkista tietoa, noit hevosvarkaat ois paljon kiinnostavampia :D Hevosvarkaista toki saatavilla tietoja niistäkin, kaikenlaisia oikeudenkäyntipapereita jne, ne vaan jätetään sukututkimuksissa usein mainitsematta, ihmiset koittavat vääristellä sukujensa historioita omaksi edukseen.

Lopuksi pakko mainita yks hupaisa tapaus. Naapurissa jäi aikoinaan potunviljelijä eläkeläiseksi, se kaukaista sukua mullekin. No se oli tohkeissaan ja innoissaa teki sitä. Sillä lopahti into, kun sen esi-isä olikin just se ukkomustilainen. Omituista kyllä koko hikiä oli tiennyt asiasta, paitsi sille ja sen sukuhaaralle asia olikin yllätys :DDD

=DW=

Sen verran on selvitetty etten liikoja kehuskele. Saksasta Venäjän kautta Savoon on äitini pappissuku tullut. Sukunimikin suomennettu vasta 1930-luvulla.
Isän puolelta olen ehtaa karjalaisuutta ja hyvä niin.
Lapsenlapsi vasta juhlasekoitus onkin, nämä edellämainitut lisättynä kymenlaaksolaisuudella, ranskalaisuudella, ruotsalaisuudella ja saamelaisuudella. Lapsraukka.

Ite en ole tutkinut mut suvssa on tutkineita. En pääse kehumaan. Ihan tavallista suomalaiseta perussettiä, ei paljoa herraa jos ei narriakaan ja supisuomalaista verta virtaa suonissa, hyvä niin.

Tehnyt oon tutkimusta vasta 30 vuotta ja aina löytyy uutta. On kuolemaantuomittua pappia, virkansa juonutta pappia, saksalaista, ruåtsalaista, skottia ja löytyipä metsäsaamelaistakin tavallisten renkipoikien ja piikatyttöjen lisäksi esivanhemmista. Muuten sukulaisia joka sorttia aina viime aikojen sarjamurhaajaan asti. Riittävän kaukaa kun sukulaisia listaa, löytyy muitten roistojen lisäksi 4 suomen presidenttiä, muutama kirjailija ynnä muuta. Riittävän kaukaa haettuna melkein kaikki ovat sukulaisia keskenään ja eihän se muuten pysty olemaankaan. Mustilaista ja venäläistä ei ole vielä löytynyt, vaan kuka sitä tietää niistä sota-aikojen lapsista. Osattiin sitä isonvihan aikanakin raiskata vaan pantiinko kirkonkirjaan? Sama muista sodista. Ja ainahan suomalainen nainen on ulkomaalaisen miehen nähdessään lentänyt hämmästyksestä selälleen ja ottanut jaon kahteen...

Tein vuosia sitten, ehkä pitäisi täyttää tuoreita tapahtumia.

Tässä osoite vanhoille, on paljon muitakin eräät tosin tänään haluavat maksua.


http://hiski.genealogia.fi/hiski/gfsayc?fi

Meillä kaikillahan on neljä sukuhaaraa jo isovanhemmistamme. Kun kaikki nämä on tutkittu, isän isän ja äidin puolelta on löytynyt vain uutteria ja kunniallisia viljelijöitä tai pienkauppiaita.
Mutta äidinäidin ja -isän puolelta:
salakuljettajia, huorintekijöitä, paljon isättömiä lapsia, homoseksuaali, huutolaislapsi, juoppoja, huumeenkäyttäjä, itsensä hirttänyt mies, Helsingissä huonoa elämää viettänyt nainen, IKL-kansanliikeläisiä, maanpetturi.
toisaalta myös:
kaksi entistä pressaa, tohtoreita, kirkonrakentajia monessa polvessa, fennomaaneja, taiteilijoita, jotka asuvat Amerikassa, vaattureita, kaksi kansalliskirjailijaa, kirjailijoita.

Onko sitten ihme, että minä olen hiukan kahjo?

Minä teetätin sukututkimukseni alaan vihkiytyneellä naapurillani.
Maksoi vain tonnin.
Kun luin tutkimuksen, annoin naapurille toisen tonnin, että hän pitäisi turpansa kiinni.
(Vanha vitsi) (Mutta niin on avauskin, vanha)