Onpa täällä taas hauskoja juttuja:) Välähdyksiä sieltä ja täältä. Tulinpa tänne kertomaan lukemastani. Ja miksi juuri tänne palstalle, niin siksi, koska monesti sitä itsekkin kyseenalaistaa omaa "täyspäisyyttään", kun hyörii näinkin älykkäällä palstalla:) Mutta elämän ei aina tarvitsekkaan olla älyä ja järkeä, elämän pitää olla myös hauskaa ja hullua, koska siitä yhteensä muodostuu elämisen arvoinen elämä.
Luin Nokian ex- lakiasiainjohtajan kirjaa, jota hän on kirjoittanut sen jälkeen kun hyppäsi "oravanpyörästä" pois ja antoi luvan pysähtyä miettimään omaa elämää, pelkoja, syviä lapsuuden haavoja, joilta oli ummistanut silmänsä ja jota oli torjunut koko elämänsä ajan kunnes yli viisikymppisenä pysähtyi miettimään elämää kokonaisuutena ja alkoi pohtimaan suhdetta itseensä, osaako rakastaa itseään ja muita. Hän kuvaa eräässä kohdassa, että "olin kävelevä aivoteline":) Aika hyvin ilmaistu, mutta onneeksi meillä täällä ei ole sitä vaaraa:) Ja juuri siksi tai ehkä juuri sen takia olemme hitusen lähempänä sitä aitoa ja oikeata itseämme ja elämäämme, kun uskallamme heittäytyä hulluttelemaan palstalla, oli se sitte ikävää, surua, iloa tai rakkautta tai kaikkia näitä yhdessä ja erikseen, mutta lähempänä itseämme ja elämää kuitenkin.
Toki ihmisen pitää ja kuuluukin haastaa itseään myös muilla elämän osa-alueilla, mutta ei elämä voi olla pelkkää puurtamista ja haastamista 24h/vuodesta toiseen.
Olemme ehkä ikävän kyllästäneitä ihmisiä, mutta hulluuden puutteesta meitä ei voi syyttää:) Lapset edustavat monelle meille iloa ja energisyyttä ja toivoa tulevaisuudesta, mihin me kadotamme sen toivon, kun kasvamme isoiksi (lue liian isoiksi), niin että ei mahduta edes omiin pöksyihimme.
Luin Nokian ex- lakiasiainjohtajan kirjaa, jota hän on kirjoittanut sen jälkeen kun hyppäsi "oravanpyörästä" pois ja antoi luvan pysähtyä miettimään omaa elämää, pelkoja, syviä lapsuuden haavoja, joilta oli ummistanut silmänsä ja jota oli torjunut koko elämänsä ajan kunnes yli viisikymppisenä pysähtyi miettimään elämää kokonaisuutena ja alkoi pohtimaan suhdetta itseensä, osaako rakastaa itseään ja muita. Hän kuvaa eräässä kohdassa, että "olin kävelevä aivoteline":) Aika hyvin ilmaistu, mutta onneeksi meillä täällä ei ole sitä vaaraa:) Ja juuri siksi tai ehkä juuri sen takia olemme hitusen lähempänä sitä aitoa ja oikeata itseämme ja elämäämme, kun uskallamme heittäytyä hulluttelemaan palstalla, oli se sitte ikävää, surua, iloa tai rakkautta tai kaikkia näitä yhdessä ja erikseen, mutta lähempänä itseämme ja elämää kuitenkin.
Toki ihmisen pitää ja kuuluukin haastaa itseään myös muilla elämän osa-alueilla, mutta ei elämä voi olla pelkkää puurtamista ja haastamista 24h/vuodesta toiseen.
Olemme ehkä ikävän kyllästäneitä ihmisiä, mutta hulluuden puutteesta meitä ei voi syyttää:) Lapset edustavat monelle meille iloa ja energisyyttä ja toivoa tulevaisuudesta, mihin me kadotamme sen toivon, kun kasvamme isoiksi (lue liian isoiksi), niin että ei mahduta edes omiin pöksyihimme.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Buuuuuuu! Liian älykästä tekstiä :D
Pointtia on tuossa.
Kiitos! Toivon mukaan samoilla jäljillä. Välillä uhkaa mennä kyllä toiseen äärilaitaan - hullua höpsöttelyä tuutin täydeltä jne.