Meillä on novascotiannoutaja, tuo kaikkien koirakirjojen mukaan aktiivinen ja kaikin puolin virkeä toveri... Olen ruvennut miettimään onko koirakirjat ja rotuesitteet väärässä, vai onko meidän koira vaan laiska vai mikä on...? Onkohan muilla vastaavia kokemuksia rodusta? Olenko itse liian aktiivinen koiralle?
Koira on 2,5 vuotias isokokoinen narttu. Terve, B-lonkat, kirkkaat silmät, siistit korvat, muhkea turkki jne... Ainoastaan vehnälle allerginen ja roteva rakenteinen, leveä selkäinen, muttei lihava. Harrastamme agilityä, isäntä käy metsällä muutamia kertoja vuoteen, tokossa olemme avoimessa luokassa.
Mutta kun koira ei tunnu jaksavan... Eilen esimerkiksi. Aamulla vain pihapiirissä pissalla, myöhemmin sitten kävimme keskustassa, jonne matkaa tulee noin 9 kilometriä kävellen. Asumme siis maalla ja koira on jatkuvasti irti kun liikumme (tietysti ei taajamissa). Monen tunnin tauko kuitenkin oli ja koira nukkui sen, ja sitten lähdimme lenkille. Juoksen 8 kilometrin lenkin, jonka matkalla noin 3 kilometrin päässä on polku josta pääsisi lyhyttä reittiä meille kotiin, no koira oli jälleen jo siitä käääntymässä kotio, sitten "raahautui" perässä vasten mielisenä loppumatkan, kun ei olisi halunnut enää. Olen aloittanut juoksun koiran kanssa joten luulisi sen jaksavan enemmän kuin minä, sillä yhdessä olemme matkan tähän nostaneet. Ja huom. minä en ole mikään himoliikkuja, teen epäsäännöllistä vuorotyötä, joten emme juokse joka ilta, ehkä 3 kertaa viikossa, joten myös koiralla on lepopäiviä. Kävelemme kuitenkin paljon, vähintään kuusi kilometriä päivässä. Jotankin minusta on tuntunut jo pidemmän aikaa että meidän koira ei jaksa touhuta. Lenkille se lähtee mielellään, ei siitä ole kiinni ja sisällä on koko ajan kyttäämässä oven lähistöllä josko joku olisi lähdössä ulos, mutta ei se mikään energia läjäys ole. Emme tietenkään käy juoksemassa jos samana päivänä on toko tai agility harjoitukset.
Agilityssa koira on aivan eri maata. Vetää menemään kuin salama, loivista liikkeistä ei jälkeäkään, pidämme molemmat lajista kovasti. Pidämme talven taukoa, ettei rupea maistumaan puulta, agilityssa siis.
Muutenkin koira on erittäin rauhallinen, ei ollenkaan rotuesitteiden lupaama energiapakkaus. Olen yön töissä ja koira nukkuu isännän kanssa yön, kun tulen aamulla kotiin rupeaa koira nukkumaan kanssani vielä 4-5 tunniksi, eikä tee edes vaikeaa vielä... Pentukoiria se ei voi sietää, koska ovat niin eloisia, eivätkä pysy paikallaan että neiti voisi haistella. Koirakavereita on muutama joiden kanssa innostuu riehumaan, yleensä leikkii toisten koirien kanssa sellaista rauhallista, saman pissin haistelua jne...
Koira on muuten varsin mahtava ja täydellinen nuorenparin lapsen korvike. Olemme pikkuhiljaa miettineet toisen koiran ottamista, neidille kaveriksi ja onhan meillä muutenkin mahdollisuus. Koira kulkee mukanamme joka paikassa joten aikaa on tarjota koirille. Olemme töissä käyviä, mutta meillä harvoin tulee päiviä jolloin koira joutuu olemaan yksin kahdeksaa tuntia, sillä teen vuorotyötä. Nyt sitten mietityttää rotu... Tarvitsen siis aktiivisen koiran, kuitenkaan ei hirveää höselöä, ettei neidin hermot pala (on muuten sosiaalinen ja tottuu varmaan suht helposti), mutta omienkin hermojen kannalta... Isännälle tärkeää on että koira on metsästäjä. Olen harkinnut Englannin setteriä, onko kellään kokemusta?
En olisi uskonut että yksi ihminen voisi lenkkeilyttää koiran uuvuksiin. Luulisin että ihminen hyytyy ennen, mutta näin ei siis meillä.
Koira on 2,5 vuotias isokokoinen narttu. Terve, B-lonkat, kirkkaat silmät, siistit korvat, muhkea turkki jne... Ainoastaan vehnälle allerginen ja roteva rakenteinen, leveä selkäinen, muttei lihava. Harrastamme agilityä, isäntä käy metsällä muutamia kertoja vuoteen, tokossa olemme avoimessa luokassa.
Mutta kun koira ei tunnu jaksavan... Eilen esimerkiksi. Aamulla vain pihapiirissä pissalla, myöhemmin sitten kävimme keskustassa, jonne matkaa tulee noin 9 kilometriä kävellen. Asumme siis maalla ja koira on jatkuvasti irti kun liikumme (tietysti ei taajamissa). Monen tunnin tauko kuitenkin oli ja koira nukkui sen, ja sitten lähdimme lenkille. Juoksen 8 kilometrin lenkin, jonka matkalla noin 3 kilometrin päässä on polku josta pääsisi lyhyttä reittiä meille kotiin, no koira oli jälleen jo siitä käääntymässä kotio, sitten "raahautui" perässä vasten mielisenä loppumatkan, kun ei olisi halunnut enää. Olen aloittanut juoksun koiran kanssa joten luulisi sen jaksavan enemmän kuin minä, sillä yhdessä olemme matkan tähän nostaneet. Ja huom. minä en ole mikään himoliikkuja, teen epäsäännöllistä vuorotyötä, joten emme juokse joka ilta, ehkä 3 kertaa viikossa, joten myös koiralla on lepopäiviä. Kävelemme kuitenkin paljon, vähintään kuusi kilometriä päivässä. Jotankin minusta on tuntunut jo pidemmän aikaa että meidän koira ei jaksa touhuta. Lenkille se lähtee mielellään, ei siitä ole kiinni ja sisällä on koko ajan kyttäämässä oven lähistöllä josko joku olisi lähdössä ulos, mutta ei se mikään energia läjäys ole. Emme tietenkään käy juoksemassa jos samana päivänä on toko tai agility harjoitukset.
Agilityssa koira on aivan eri maata. Vetää menemään kuin salama, loivista liikkeistä ei jälkeäkään, pidämme molemmat lajista kovasti. Pidämme talven taukoa, ettei rupea maistumaan puulta, agilityssa siis.
Muutenkin koira on erittäin rauhallinen, ei ollenkaan rotuesitteiden lupaama energiapakkaus. Olen yön töissä ja koira nukkuu isännän kanssa yön, kun tulen aamulla kotiin rupeaa koira nukkumaan kanssani vielä 4-5 tunniksi, eikä tee edes vaikeaa vielä... Pentukoiria se ei voi sietää, koska ovat niin eloisia, eivätkä pysy paikallaan että neiti voisi haistella. Koirakavereita on muutama joiden kanssa innostuu riehumaan, yleensä leikkii toisten koirien kanssa sellaista rauhallista, saman pissin haistelua jne...
Koira on muuten varsin mahtava ja täydellinen nuorenparin lapsen korvike. Olemme pikkuhiljaa miettineet toisen koiran ottamista, neidille kaveriksi ja onhan meillä muutenkin mahdollisuus. Koira kulkee mukanamme joka paikassa joten aikaa on tarjota koirille. Olemme töissä käyviä, mutta meillä harvoin tulee päiviä jolloin koira joutuu olemaan yksin kahdeksaa tuntia, sillä teen vuorotyötä. Nyt sitten mietityttää rotu... Tarvitsen siis aktiivisen koiran, kuitenkaan ei hirveää höselöä, ettei neidin hermot pala (on muuten sosiaalinen ja tottuu varmaan suht helposti), mutta omienkin hermojen kannalta... Isännälle tärkeää on että koira on metsästäjä. Olen harkinnut Englannin setteriä, onko kellään kokemusta?
En olisi uskonut että yksi ihminen voisi lenkkeilyttää koiran uuvuksiin. Luulisin että ihminen hyytyy ennen, mutta näin ei siis meillä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
nuo kirjatkaan ihan oikeassa. esim dogin pitäisi olla rauhallinen ja ystävällinen. mut omani haukkuu toisille koirille totutteleminen toiseen vie tovin jos tutun koira.. ja se jahtaa rusakoita:) et koiriakin on niin eri persoonallisuuksia.
Itselläni on lapinkoira, joka on ihan samanlainen.
Löntystelee perässä lenkillä, ei innostu agilityssä ja tokossa paikalla maassa liike on varmin, jos siitä viitsii sitten nousta lainkaan. Terve on, otettiin mahdoton määrä verikokeitakin ja kuvattiin koko luusto, ei mitään vikaa missään. Ei ole paino ongelmia, sutjakassa 13 kg:n painossa on. Pentuna vähän liikkui vauhdikkammin, vuoden vanhasta on ollut lepsukka, nyt on neljä vuotias. Harrastaa ja liikkua tekisi mieli koiran kanssa kovasti, vaan ei ole koirasta seuraksi. Eiköhän ole enemmän koira, kuin rotukohtaista tuo aktiivisuus koirissa. Varmaan kannattaa koiraa hankkiessaan tarkastella pennun vanhempien liikunnallisuutta vähän kauemmaksi isovanhempiinkin niin voisi saada virkeämmän koiran. Oman koirani suvusta olen nyt jälkikäteen löytänyt samanlaisia lepsuluonteenpiirteitä.
Teettekö te aina samanlaisen lenkin, eli siis samat tienpätkät, polut jne.? Entäs jos koira on kyllästynyt aina samoihin lenkkeihin? Oma pappani on vanhemmiten tullut jääräpäiseksi lenkkien suhteen - haluaa useimmiten itse päättää minne suuntaan lähdetään. Jos yritän pakottaa kulkemaan sinne minne minä haluan (kun osoittaa oman haluttomuutensa), takuulla tulee jarrut päälle, ja koko lenkin kävelee haluttomasti, ja valmiina kääntymään kotiin siitä kohtaa mistä on lyhyin matka kotiin. On muuten kyllä hyvin energinen, ja suunnat mitkä itse valitsee, kävelee hyvin - tosin joskus pitää pistää kapuloita rattaisiin, kun ei itse ymmärrä, ettei kroppa ole niin nuori, että jaksaisi kävellä ihan loputtomiin.
Tuttua on. Koira vaan yksinkertaisesti on laiska. Itsellä samanlaisia kokemuksia. Kaksi SPK urosta, toinen ei viitsi mitään tehdä ja toinen touhottaa senkin edesta.
Suosittelen saksanseisojaa tai pientämünsterinseisojaa teille toiseksi koiraksi (metsästävät ainakin lintuja ja ovat aktiivisia). Itselläni on seropi, jossa on saksanseisojaa ja tokossamme käy muutama puhdas seisoja. Seisojat ovat nopeita oppimaan kaikenlaista ja ihan hurjia juoksemaan sekä metsästämään =).
Äidilläni oli aikoinaan tuollainen pienimünsterinseisoja. Se oli päivät vapaana pihalla (maalla), se ajeli lintuja ylös ja ui itsekseen omaksi huvikseen ympyrää järvessä =). Tuttumme kasvattaa münstereita ja kaikk tietämäni münsterit ovat ihmisystävällisiä ja touhukkaita =).