En jaksa enää edes ikävöidä kun sairastelen taas. Siinä on yksi iso este kun kaikki voimat pyörii sairastamisessa, en pysty edes muuttamaan elämääni paremmaksi kun en nyt juuri pysty. Ei tämä syöpä tms. ole vaan paskamainen vaiva. Mitä tekisin? En tiedä muutanko itseni tiibetiläiseksi munkiksi (vaikka olen nainen) ja alan elää askeettista elämää ja meditoin. Parannan itseni leijumalla. Juu, minussa on tällaisiakin ajatuksia. Pöpi mikä pöpi. Nuorena harkitsin nunnaksi ryhtymistä mutta onneksi en mennyt. Ja nyt kun tiedän että hän mies on olemassa haluaisin vain kainaloon. Mutta en tällaisena, ei minusta ole mitään iloa kenellekkään. Arghh olen vihainen. Ja väsynyt. Mutta siitä huolimatta, hänelle joka ei irl tiedä että kaipaan, hyvää yötä sinne missä hän. Voi hyvin.
saat*nan saat*na
vittukuvituttaa
583
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Voitko sanoa mikä vaiva?
Vissiin vatsahaava kun olen stressannut (työt ja tunne-elämän asiat painaa) niin paljon. Kylkiäisenä tulee kaikkea ikävää vaivaa. Taas pitää mennä tähystykseenkin, se on tympeä kokemus. Olen kiukkuinen. ;P
peräpukamat. Ei oo kivaa. Eikä saa nauraa.
Syö paljon kuituja ja juo paljon vettä. Ja käytä peräpukamavoidetta.
Mitä hittoa joidenkin rättien syöminen auttaa.