Mua on pahoinpidelty viisivuotiaasta asti. Isäni ja joskus myös äitini toimesta. Kerran isäni nosti minut ilmaan hiuksistani ja hiuksia lähti irti tupollinen ja pieni pala päänahkaa mukana. Minun ja siskoni piti hakea itse vitsa metsästä jolla isä löi, joskus myös löi vyöllä ja kerrankin huiski vyön solkipäällä ja silmäni viereen tuli pitkä naarmu.
Kun olin 6 vuotias isä piiskasi minua ja siskoani vitsalla selkään ja kaverit jotka tiesivät tämän, pyysivät myöhemmin näyttämään selkiä ja totesivat, että meillä on sateenkaaret selissä. Piiskaa sai, jos vaikka kävi väärän kaverin luona kylässä. Kerran isäni potkaisi minua lujaa selkään kun istuin lattialla. Tosi usein saatiin rajusti tukkapöllyä ja hiuksia lähti paljon.
Isä haukkui jatkuvasti minua ja siskoani lapsena lihaviksi ja alkoi haukkumaan huoraksi ja huoran aluksi, kun olin teini-ikäinen. Epäili mm. että harrastaisin seksiä kylillä vanhojen juoppojen kanssa viinaa vastaan. (Joka ei todellakaan pitänyt paikkaansa) Kun minulla oli syömishäiriö, isä pilkkasi minua siitä.
15-vuotiaana humalassa yksin ollessani päätin soittaa hätänumeroon ja vihdoin kertoa pahoinpitelemisestä ja sen jälkeen perheemme oli paljon tekemisissä sosiaalityöntekijöiden kanssa. Myöhemmin 9-luokalla sairastuin vakavaan masennukseen ja psykoosiin ja jouduin ensi- ja turvakodista osastohoitoon, jonka jälkeen minut huostaanotettiin 16-vuotiaana ja sijoitettiin kuntoutumiskotiin. Myöhemmin saman ikäisenä jouduin oikeuteen isääni vastaan.
Siitä lähtien olen asunut eri kuntoutumiskodeissa ja laitoksissa, mutta isäni ei ole enää 15-ikävuosieni jälkeen pahoinpidellyt fyysisesti. Haukkumista on ollut edelleen silloin tällöin. Olen silti nykyään isäni kanssa tosi hyvissä väleissä.
Kun olin 6 vuotias isä piiskasi minua ja siskoani vitsalla selkään ja kaverit jotka tiesivät tämän, pyysivät myöhemmin näyttämään selkiä ja totesivat, että meillä on sateenkaaret selissä. Piiskaa sai, jos vaikka kävi väärän kaverin luona kylässä. Kerran isäni potkaisi minua lujaa selkään kun istuin lattialla. Tosi usein saatiin rajusti tukkapöllyä ja hiuksia lähti paljon.
Isä haukkui jatkuvasti minua ja siskoani lapsena lihaviksi ja alkoi haukkumaan huoraksi ja huoran aluksi, kun olin teini-ikäinen. Epäili mm. että harrastaisin seksiä kylillä vanhojen juoppojen kanssa viinaa vastaan. (Joka ei todellakaan pitänyt paikkaansa) Kun minulla oli syömishäiriö, isä pilkkasi minua siitä.
15-vuotiaana humalassa yksin ollessani päätin soittaa hätänumeroon ja vihdoin kertoa pahoinpitelemisestä ja sen jälkeen perheemme oli paljon tekemisissä sosiaalityöntekijöiden kanssa. Myöhemmin 9-luokalla sairastuin vakavaan masennukseen ja psykoosiin ja jouduin ensi- ja turvakodista osastohoitoon, jonka jälkeen minut huostaanotettiin 16-vuotiaana ja sijoitettiin kuntoutumiskotiin. Myöhemmin saman ikäisenä jouduin oikeuteen isääni vastaan.
Siitä lähtien olen asunut eri kuntoutumiskodeissa ja laitoksissa, mutta isäni ei ole enää 15-ikävuosieni jälkeen pahoinpidellyt fyysisesti. Haukkumista on ollut edelleen silloin tällöin. Olen silti nykyään isäni kanssa tosi hyvissä väleissä.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Kerrassaan ihana isukki sulla. Etippä jostain pesäpallomaila ja sano isipapalle että its peipäktaim, jippikaijjee äshool!
että se ei lastaan rakasta, joka vitsaa säästää. Rajansa kaikella ja hyvä niin, että olette tosi hyvissä väleissä nykyään. Mikä sen parempi kaiken tuon jälkeen.
Tuo aloittajan kuvaama kurinpito on ihan selvää pahoinpitelyä ja isää olisi pitänyt rankaista kunnolla. Itse en olisi tyypin kanssa missään tekemisissä koskaan.
Olisin saanut vaatia isältä rahallisia korvauksia, mutta sanoin etten halua mitään, koska sen jälkeen olisi varmasti välit menneet ja isä ei ole mikään maailman rikkain ihminen. Eikä se olisi mitään auttanut.
sellainenkin isä tytär suhde, jossa isää ei ole ollut ollenkaan läsnä hyvässä eikä pahassa ja kun aikuisena haluaisi ottaa yhteyttä isäänsä niin tämä ei halua olla enää tekemisissä. Eli välirikko jatkuu.
Aloittajallahan on nykyään hyvät välit isäänsä. Että paha tilanne voi johtaa hyvään ja ei mikään tilanne voi johtaa ei mihinkään.
Korjaan tekstiäni sen verran, että jouduin siis ensi- ja turvakodista osastolle, josta palasin kotiin ja kävin peruskoulun loppuun. Lukiossa sairastuin ja jouduin taas osastolle ja sen jälkeen minut huostaanotettiin ja sijoitettiin kuntoutumiskotiin.
sun asiat on kuitenki järjestynyt.
Juu, hieno homma että oot päässyt jaloillesi mut sun isäs on ihmisen irvikuva jonka kuuluisi olla yksin koko surkean loppuelämänsä.
Isä on ollut vastapainona myös todella hyvä. On opettanut meille kaikki mahdolliset taidot jo erittäin pienenä ja isä on todella älykäs ja mm. taiteellinen, hyvä piirtämään. Enkä tarkoita, että älykkyys ja taiteellisuus oikeuttaisi nuita tekoja, mainitsin vain huvikseni. Mutta en ole siis enää isälle katkera, koska hänellekin on ollut nuoruudessa vaikeutensa ja on ollut itsekin sairaalassa. Olen viimeaikoina jutellut hänen kanssa näistä asioista. Hän on myös aika vanhanaikainen ja uskovainen ja on pitänyt fyysistä kurittamista normaalina asiana, tosin joskus lähti sitten vähän "mopo käsistä". Ajattelin taas tänne kirjoittaa, koska tämä auttaa minua, kun en vielä ole terapiaan päässyt.
Liiallinen ymmärrys ja hyvyys kostautuu, sen on suomalaiset saaneet kokea karvaasti esim hallituksen taholta.. Sori vaan mutta isäsi ei ansaitse sympatiaasi.
Se mitä isäsi on sulle tehnyt on verrattavissa insestiin.
jos mä toivoisin pahaa niin mikä minä itse sitten olisin? kaikkea hyvää sulle isällesi ja perheelle.
ettet ole katkera eikä sama entinen enää jatku vaan, että asiat on nyt paremmin ja jatkuu parempaan suuntaan kaikkien teidän osalta.
Hienoa että olet saanut onnellisemmasta ja turvallisesta elämästä kiinni. Itse en kuitenkaan pystyisi tai haluaisin olla ihmisen kanssa väleissä jos satuttanut minua noin ja asian muistaisin. Rikollista ja halveksuttavaa toimintaa.
sun ja isäs välit on nyt hyvät eikä ole vihaa eikä katkeruutta. Eihän sitä muuta vois toivoa ja elämäänsä jatkaa, jos jää menneeseen kiinni ja toisen tekoihin, joista sinä et ole vastuussa etkä vastaa eikä kukaan ulkopuolinen vaan isäsi. Et ole tehnyt mitään väärin kun olet antanut anteeksi. Se on vahvuutta, jota sussa on. Heikkoutta olis jäädä vihaan, katkeruuteen muistamaan mennyttä. Hyvä että asiat on nyt hyvin. Eikä enää niinkuin ennen.
Tosi hyvissä väleissä.?... et oo tosissas!
sais olla vai pitäiskö muka saman p....n kaiken ton jälkeen vielä jatkua. Ymmärrän kyllä jos tosi paha tilanne on muuttunut ja muuttuu tosi hyväksi. En käsitä enkä ymmärrä miksi ei sais muuttua. Koska en itse ole pahan tahtoinen.
Minun isäni oli järkyttävän paha suustaan ja myös vähän juoppo mutta ei koskaan lyönyt meitä lapsia. Pelottavin muisto oli kun hän joskus uhkasi meitä selkäsaunalla kun riehuimme, ja otti vyön käteen tehostaakseen uhkaustaan. Juoksimme peloissamme piiloon, emmekä enää riehuneet. Isän vierellä oli turvallista lukea kirjaa ihan pienenä tyttönä, hän luki jotakin lehteä ja minä tokaluokkalaisena kirjaa. Isäni rakasti kulkea yksin metsissä, ja kerran hän melkein hukkui keväiseen lampeen kun heikot jäät pettivät, ja kerran hän kohtasi metsässä karhun joka ryöväsi hänen kalasaaliinsa. Isä kuoli koska hän oli sitä mieltä että hän on huolehtinut lapsistaan mutta lapset eivät hänestä. Hänet haudattiin maahan, mutta ei hän siellä kuitenkaan ole, näin ajattelen, koska kaikki maalliset osammehan maatuvat loppujen lopuksi. Isä ei ehkä ollut kovin hyvä isä mutta ainakin hän oli vapaa kulkiessaan metsissä.