Vaikeaksi menee mutta menköön

No tietenkin vaihtoehdot 1 tai 2.

Jos vaihtoehdot ovat kuolema tai teeskennellä jonkin mielikuvituskaverin palvojana olemista, niin ei kai tuota tarvitse järkevän ihmisen edes miettiä.

Ilmeinen skenaario olisi siis sellainen, että maahamme tulisi jonkinlainen teokratia Iranin tyyliin ja se olisi ota tai jätä, eli ainakin teeskentelet olevasi vallanpitäjien mielikuvituskaverin ystävä ja jos et siihen kykene, henki pois.

Ei hän tuo nyt ole homma eikä mikään teeskennellä uskovaista ja niissä piireissä pyörineet ymmärtävät varmaan aika hyvin sen, että mitä tarkoitan.

Uskonnoton ystäväni joutui oikeastaan tekemään tämän valinnan, tietenkin ilman välitöntä kuoleman uhkaa, muuttaessaan pariksi vuodeksi perheiseen töihin USA:an raamattuvyöhykkeelle.

Naapurustossa suunnilleen joka toinen rakennus oli kirkko ja naapurien ensimmäiset kysymykset muuttaneille olivat, että mihin seurakuntaan kuulut ja missä on kirkkosi yms.

Onneksi luterilaisuus ei ole suosittua jenkkilässä, eikä yksikään naapuri ollut luterilainen, ja koska ystäväni oli tietenkin suomalainen, he valehtelivat naapureilleen olevansa luterilaisia ja käyvänsä luterilaisessa kirkossa ja alueen ainoa luterilainen seurakunta oli vieläpä mukavasti kymmenien kilometrien päässä, niin heidän oli helppo leikkiä uskovaista ja sunnuntaina kauppaan lähtiessä olivat tietenkin menossa kirkkoon jeesusta palvomaan.

Jos he olisivat myöntäneet olevansa uskonnottomia, ateisteja, niin siitä olisi siinä naapurustossa tullut hyvin vaikea pari vuotta, niin he päättivät leikkiä uskovaista niiden tollojen iloksi, jotta naapurisopu säilyi.

Ja ihan täydestä meni, joten jos jokin on helppoa, niin uskovaisen huijaaminen.

Mutta ymmärrän hyvin kyllä sen, että jos on ihan tosissaan jonkin mielikuvituskaverin palvoja, niin sellainen saattaa jopa valita villipedot, kun ottaahan se mielikuvitusystävä sitten vastaan sinne mielikuvitusparatiisiin ja antaa mielikuvituselämän kuoleman jälkeen, jos ei suostu palvomaan väärässä mielikuvitusleirissä.

Typerä lässytykses ei kaipaa vastausta.

Jos nyt tuommoinen kuvitteellinen pakkotilanne olisi niin kai tässä lesdatiolaiseksi pitäisi yrittää ryhtyä. Onhan se nyt edes lähempänä kotoperäisyyttä kuin amerikkalainen tuontiuskonto. Ja vaikkei sitten saisikaan käyttää sellaista pesukonetta, jossa on lasinen luukku niin ei rarvitsis kuitenkaan uskoa Ellenin juttuja siitä, että ensimmäinen ihminen, Adam, oli yli kaksi metriä pitkä. :-)

Liittyminen vanhoillis-lestoihin, sillä se on sentään edes jollain tasolla tuttua luterilaisuutta. Adventismin olen jo nähnyt, sillä ei ole minulle mitään annettavaa hengelliseen elämään ja kuolemanvaaratilanteessa mieluummin siten vanhoillis-lestat.

"...niin he päättivät leikkiä uskovaista niiden tollojen iloksi, jotta naapurisopu säilyi.
Ja ihan täydestä meni, joten jos jokin on helppoa, niin uskovaisen huijaaminen."
Uskovaisille näyttää olevan myös ällistyttävän helppoa huijata itseään. Tästäkin syystä heidän petkuttaminen on varsin helppoa. Tämä koskee siis lähes yksinomaan lahkon rivijäseniä. Lahkojen palkkaa nauttivat tiedostavat kokemuksesta, että huijatuksi ei kannata tulla, koska he näkevät joka viikko niitä, joita ovat itse petkuttaneet seurakuntansa maksaviksi jäseniksi. Lahkojen "päällystön" päätyö on juuri petkuttaminen monin eri tavoin. Raha toimii varsin hyvin motivoivana voimana tässäkin.

Adventtikirkkoon liittyisin mutten osallistuisi seurakunnan toimintaan vaan kävisin katolisessa kirkossa.

No onpa helppo. Tietysti 1) joka minun kohdallani tarkoittaisi lopullista eroa adventtikirkosta.
Liittyminen tai eroaminen jostakin kirkosta on mielestäni yhdentekevä asia, koska oleellista on se kuuluuko Jumalan seurakuntaan, jossa ei ole yhtään kirkkoa.
Hieman vaikeamman valinnan eteen tulevat monet, kun pitää valita joko
a) ottaa merkki otsaan tai oikeaan käteen
b) tulla syötetyksi villipedoille.
Tuollainen valintatilanne muuten kasvattaa kummasti uskoa Raamatun totuudellisuuteen, koska monet eivät nykyään tunnu uskovan tuon pedon merkin tulevan - joten kun sellainen tulee, ihminen tietää että nyt ollaan tosi lähellä loppua.

Jos en olisi adventisti, niin adventtikirkkoon liittyisin, sillä siellä selitetään Raamattu niinkuin se on kirjoitettu,eikä perinnäissääntöjen mukaan.

Anneelina6 kirjoitti:

"Jos en olisi adventisti, niin adventtikirkkoon liittyisin, sillä siellä selitetään Raamattu niinkuin se on kirjoitettu,eikä perinnäissääntöjen mukaan."

Kysyisin, mistä lähtien "siellä" on menetelty niin kuin väität?

Onko EGW jo pois muodista?

Vielä 1900-luvulla EGW:n lausumat kelpasivat Raamatun Sanoma -vihkosiin siinä, missä raamatunjakeetkin,

ja jos syntyi kisa siitä, kumpaa kannatti enemmän uskoa, EGW veti useimmiten pidemmän korren.

Jos joku sanoi sapattikoulussa uskovansa enemmän Raamattuun kuin sisar Whiteen, joutui helposti seurkunnan johtokunnan puhutteluun.

heh no 1 ja 2 on helppoja vaihtoehtoja kun ymmärtää, että pelastus ei ole kirkoissa vaan Jeesuksessa, kuten raamattu ilmoittaa. 3 ei oikein houkuttelisi.

Pitäähän täs ny ylväästi miehistellä, että vaihtoehto 3. ;) En ainakaan haluaisi liittyä a) advettikirkkoon, jolla on joitain omituisia perinnäissääntöjä, enkä b) vanhoillisiin, joka kai omasta mielestään on edelleen maailman ainoa oikea uskonyhteisö.