Heippa!
Kertokaa miten paranitte pakko-oireista, millaisia ne oli ja kuinka kauan kesti jne. Selvisikö teille syitä mistä moinen ahdistus johtui? Valakaa minuun lisää toivoa! (vaikka pahin on onnex ohi)
Mulla niitä on ollut voimakkaasti viimisen vuoden ajan, mutta ovat helpottamaan päin. En niitä turhaan luettele kun tiedätte mitä p..kaa se on.. tarkistaminen.. pelko.. epäily.. and here we go again!
Hoitona minulla citalopram ja terapia sekä ihana aviomieheni! :)
Kertokaa miten paranitte pakko-oireista, millaisia ne oli ja kuinka kauan kesti jne. Selvisikö teille syitä mistä moinen ahdistus johtui? Valakaa minuun lisää toivoa! (vaikka pahin on onnex ohi)
Mulla niitä on ollut voimakkaasti viimisen vuoden ajan, mutta ovat helpottamaan päin. En niitä turhaan luettele kun tiedätte mitä p..kaa se on.. tarkistaminen.. pelko.. epäily.. and here we go again!
Hoitona minulla citalopram ja terapia sekä ihana aviomieheni! :)
Vastaukset 11
Vanhimmat
Mulla on ollu jo 5 vuotta pakko-oireita. Pesemistä, tarkistelua, ja "maagisia" ajatuksia (laskemista ym.). Välillä ei oikein edes pystynyt liikkumaan, kun kokoajan tuli erilaisia laskemisia ym. mieleen; piti laskee askeleita, käden heilautuksia ja ihan kaikkea, joten voitte varmaan arvata miten invalidisoivaa se voi olla.. Mutta kun oli PAKKO. Yksinkertaisesti PAKKO. Mulla ne ajatukset alko jossain vaiheessa tosiaan olee aika sekavia..
Nykyisin on pahimpina liika käsien pesu ja tarkistelu, sekä jotkin ajatuskuviot.
Oon syöny masennuslääkkeitä jo yli 4 vuotta, psyykenlääkkeitä aina välillä, tarvittaessa rauhottavia ja nukahtamislääkkeitä.
Terapiassa myös olen käynyt. Nykyisin kuitenkin oireista huolimatta pystyn olee melkolailla tavallisesti, ja muutos pahimpiin aikoihin verrattuna on VALTAVA!
En oikein tiedä miksi nyt on niin vähän oireita, kun kuitenkin vielä syksyllä esim. tarkistaminen oli pahempaa.
Mie olen tavattoman herkkä ihminen, ja se saa mulle aikaan ainakin näitä. Oireet pahenee heti, jos jotenkin järkytyn tarpeex. Lisäx lääkitys miun täytyy pitää kohillaan.
Masennus kans pahentaa näitä; ilonen mieli taas voi lievittää. Ja unirytmistäkin täytyy huolehtia sen verran, ettei tule yliväsyneeks, sillä mulla paha yliväsymys voi todella sekottaa päätä..
Jotenkin ajattelen, että nää miun pakko-oireet voi olla kolmen tekijän summa:
Herkän mielen, koulukiusaamistaustan ja aivokemian.
Mulla näihin saattaa liittyy voimakkaita itsesyytöksiä ja itteni haukkumista.
On se kummaa, ettei esim. tajua, että ei se levy ole päällä, vaikka olis sen jo esim. 3 kertaa tarkistanu.. ("Entä jo se sittenkin oli päällä, jos katoin jotenki väärin, entä jos syttyy tulipalo ja joku kuolee.." ja blaa blaa blaa. )
Mulla lääkitys ja terapia on auttanu, sekä se että oon pystyny puhuu näistä esim. äitille.
Terapiassakin hyvin avoin puhuminen on tärkeää, ja mulle se oli alussa vaikeeta, mutta nyt kerron varmaan kaiken.. :)
Huumori auttaa mulla myös, se että jos pystyy huumorilla suhtautumaan näihin oireisiin.. Vaikka vittumaisiahan nämä onkin.. :(
Ja kerran sain terapeutiltani lainaan sellasen kirjan ku "Kerrasta poikki", jossa tais olla ihan hyviä ohjeita. (siitä on jo kolmisen vuotta kun luin sen, joten en enää muista oikein kunnolla mitä siinä oli, mut kannattaa tsekata, jos siitä ois hyötyä).
Kiitos kun vastasit! Meillä on paljon yhteläisyyksiä. Mä olen myös tosi herkkä. Ja ymmärrän täysin miltä susta tuntuu nuo oireet. Mulla kahvinkeitin ja hellanlevyt on saaneet osakseen varmaan biljoona silmäystä kosketusta. Nykyään pystyn osaksi rauhottelemaan itteäni puhumalla järkeä levottomalle mielelleni. Ja kun en heti tarkista, ajatukset unohtuu. Ja myöhemmin huomaan ettei mitään pahaa ole tapahtunut. (Näin ei kyllä alussa ollut, siis en voinut unohtaa ajatuksia)
Yksi mahdollinen syy oireisiin minkä tunnistan on lapsena koettu turvattomuus, joka on jäänyt käsittelemättä. Olen huomannut että iltaan mennessä saatan helpommin ahdistua ilman syytä. Lapsena meillä oli silloin tällöin yöt tosi rauhattomia, eli mun hermot on kai jotenkin tottunu tähän jännitykseen. Suurin osa peloistani tuli esiin vasta kun lopetin viinan juonnin.
Mut nyt mä lähen nukkumaan. Sitä ennen tsekkaan levyt... :) Mä pystyn myös onnex jo nauraa näille! (itkut on itketty)
Toivon Sulle Kaikkea Mahdollista Hyvää.
Välillä tosiaan ajattelee, että "eihän mitään pahaa kuitekaan tapahdu", mutta joskus se vaan ei toimi. Mut toisaalta tuntuu, että tuossakin asiassa eräänlainen "siedätyshoito" voi olla hyödyllinen; kun sitä vaan tekee, pakottaa ittesä uskomaan TODELLISUUTEEN, että mitään pahaa ei tosiaankaan tapahdu, niin voi olla että pikkuhiljaa helpottaa.
Ja joskus sekin auttaa, kun miettii vaan, et ne ajatukset on VAIN pakko-oireita.
Harvinaisen kettumainen sairaus tää kylläkin on. :(
Miun yksi uusimmista selviytymiskeinoista on tällä hetkellä, et jos tulee joitain omituisia pakkoajatuksia mieleen, niin mie ajattelen, että EN KOMMENTOI, eli en ala ajatella sitä sen enempää ja yritän olla vaan välittämättä siitä, unohtaa sen. Mutta eihän se tietenkään aina toimi, ja etenkään se ei välttämättä oireita poista. Oireista eroon pääsemisessä lienee oireiden analysointi ja ymmärtäminen tehokkaampia keinoja.
Mie oon muuten huomannu, että alkoholi pahentaa näitä oireita; vaikka humalassa olisikin helpompi olla, niin krapulassa siten taas saattaa viirata entistä enemmän.
Jos tästä joku nyt jotain vinkkiä saikin, niin muistuttasin kuitenkin, et mie en oo mikään psykiatri, vaan nää on iham miun omia ajatuksia ja kokemuksia. Voi olla, että mikä toimii mulla, ei taas toimi jollain toisella.
Kerronpa omista pakko-oireistani...
Ne on mulle jo niin jokapäiväsiä, etten enää edes tajua, että se ei ole normaalia..
Lapsesta asti olen ollut enemmän ja vähemmän pakko-oireinen ja neuroottinen.. Vanhemmat uhkasivat viedä lääkärille, mutta eivät sitä koskaan tehneet.. Pidin omituisia ääniä- kurnutin, kosketin monta kertaa samaa kohtaa, kuvittelin, että olen sairas, pelkäsin sairaalloisesti bakteereja, minun piti tehdä tiettyjä asioita, tai jotain kamalaa tapahtuisi.
Joskus 10-vuotiaana oli lohdullista, että myös ystävälläni oli näitä oireita, mutta pienemmässä määrin. Hän myös pääsi niistä eroon, minä en.
Välillä olen voinut paremmin, mutta aina mukanani liikkuu epämääräinen ahdistus. Nykyisin fyysiset pakko-oireet ovat vaihtuneet psyykkiseksi "hokemiseksi", omituisiksi ajatuksisksi, teoiksi ja ennen kaikkea peloiksi. Olen jatkuvasti peloissani jostain asiasta.. Pelkään sairauksia, kohtaloa ja kaikkea muuta.. Olen hakenut apua, mutta sekin on omalla tavallaan hankalaa..
Oikeastaan nyt vasta tätä juttua kirjoittaessani tajuan, että voin psyykkisesti todella huonosti. Eikä tuollainen ole mistään kotoisin..
Hei, sua varmaan auttaisi terapia ja lääkitys.
Mä oon käynyt terapiassa ja syön Sepram- nimistä masennuslääkettä joka lievittää pakko-oireita. Lääke on tosissaan auttanut. Sitä määrätään (lääkärini mukaan) 40-60 milligrammaa päivää kohti pakko-oireiden hoidossa. Ja sehän ei näy ulospäin. Meinaan että kun mietin itse kerran että huomaako musta että syön lääkkeitä. Se on kuites pieni määrä jota kukaan ei huomaa.
Mulla on nyt 40 mg käytössä ja olo on paljon parempi!
Voi että. Hae ihmeessä itselles lisää apua. Älä turhaan kärsi. Uskon et sä vielä paranet! Ahistus kun helpottaa, oireetkin helpottaa. Ja ahistushan johtuu jostakin, joka voisi hyvinkin selvitä terapiassa. Se tietty vaatii aikaa. :) Pidä itsestäs huolta.
Eli siis Sepram ja citalopram on sama lääke.
En siis olekaan ainut jolla on juuri tällaisia pakko-oireita. Voisin siis kertoa omista oireistani.
Lapsena näitä ei ollut oikeastaan lainkaan. Ehkä jotain pientä asettelua nukkumaanmennessä että peitto olisi varmasti hyvin ja yöpaidan napit piti laskea että ovat kaikki kiinni. Myöhemmin sitten tulivat hieman ärsyttävämmät ongelmat kuten nyt. Tarkistan moneen kertaan onko esimerkiksi vesihana kunnolla kiinni (kaksi sormea kahvan päälle ja lasketaan kuuteen josta saadaan 2*6=12 eli hyvä luku ja hana turvallisesti kiinni eikä synny vesivahinkoja. Naurettavaa eikö totta?) tai että säädinkö uunin lämpötilan varmasti oikein vaikka selvästi näen sen olevan oikein. En millään voi olla koskematta sitä hellan säädintä uudestaan varmistellakseni. Sammutettuani valot saatan pitää hetken kättäni katkaisijalla jotta saisin laskettua johonkin tiettyyn lukuun, että tietäisin varmasti katkaisijan olevan kunnolla kiinni. Pelkään siis katkaisijan olevan huonosti kiinni mistä voisi aiheutua mahdollisesti jonkinlainen häiriö katkaisijassa ja sähkön aiheuttamat kipinät voisivat sytyttää tulipalon (hämmentävää tietää etten ole ainut joka ajattelee noin). Nukkumaanmennessä lasken myös sammuttaessani yölampun katkaisijan. Sen sammutettuani räpsäytän silmäluomiani tietyn luvun verran, koska pelkään näkeväni painajaisia jos en sitä tee.
Nyt kun tätä tässä kirjoitan niin sitä alkaa ajattelemaan että on se elämä vaikeaa... ja sitä se todella on näiden oireiden kanssa. Ei näitä aina esiinny, enkä koskaan muiden ihmisten läsnäollessa käyttäydy pakkomielteisesti tai ainakin pyrin kätkemään pakko-oireet jos on aivan pakko jotain tehdä oudosti tai laskeskella.
Yksi varmasti perin mielenkiintoinen esimerkki on sellainen että mennessäni omaan huoneeseen minun on astuttava oikealle laatalle etten näkisi painajaisia. Jos paikalla sattuu olemaan ihmisiä, niin jätän astumiset sikseen ja perustelen sen itselleni sillä, etten halua näyttää typerältä ja näin saan nukkua yöni rauhassa. Tosin tokkopa siitä painajaisia tulisi vaikken näitä tekisikään. Ainoastaan painajaisten pelko voisi saada nukkumaan aluksi hieman huonosti mutta varmasti ajan kanssa näistäkin pääsisi eroon.
Tällä hetkellä se vain tuntuu vaikealta päästä näistä. Joskus on helpompaa ja joskus vaikeampaa. Eivät nämä erityisemmin häiritse jokapäiväistä elämää enkä tunne itseäni varsinaisesti hulluksi. Sanoisin että nämä ovat vain sellaisia kiusallisia pakko-oireita jotka pitkittävät joitakin jokapäiväisiä toimenpiteitä ja toisinaan myös ahdistavat jos jokin laskeskelu tms pakko-oireen aiheuttama toimenpide menisi väärin.
No jos asiasta pitää repäistä jotakin positiivista niin eipähän ainakaan pitäisi tulla huolimattomuutta hellan tai vesihanan käsittelyssä :-)
Tässä vielä yksi pakko-oireista ja -ajatuksista kärsivä. Luen innolla muiden tekstejä; tiedän että on muitakin jotka kokevat pakkotoimintoja.
Minulla vaikeimpia ovat sähkölaitteet kuten hella, jääkaappi pakastin, kahvinkeitin, valonkatkaisijat sekä tietysti televisiot ja videot pitää olla pois päältä. Lisäksi aivojumppaa aiheuttaa ikkunat ja ovet ja vesihanat. Pelkään, että sähkölaitteista syttyy tulipalo, jos vaikka hipaisenkin niitä. Jos tiedän lähteväni johonkin kotoa päivän aikana, en voi mennä keittiöön puhumattakaan jääkaapin avaamisesta. Voihan se hella mennä päälle ilmavirrasta ;)
Minunkin mielestäni valonkatkaisijat saattavat aiheuttaa oikosulun ja tulipalon. Tai siltä ainakin tuntuu. Ikkunat pitää laittaa lähtiessä kiinni, koska jos tulipalo syttyisi, se saisi lisähappea ja tuho olisi väistämätön.
Vesivahingon pelko on myös jokapäiväinen. Se voi sattua minun poissaollessani tai yöllä. Hanojen tarkistus ja bakteeripelko ovat ikävä yhdistelmä, sillä toisaalta en halua pestä käsiäni koska joudun avaamaan hanan, mutta pakko on koska kädet tuntuvat likaisilta. Merkillistä tässä on se, että jos laitan käteni hanan alle, en tiedä siltikään onko hana päällä vai ei.
Minun onnenlukuni on 4. Se on turvallinen ja parillinen. 4:n sarjat ovat hyvin yleisiä tarkistelussa: 4x4 4x4 4x4 4x4. Tuo hyvin harvoin riittää, esimerkiksi ulko-oven varmistamisessa. Niin siinä usein käy, että yli 64 kertaa tulee tönittyä ulko-ovea ennen kuin uskoo, että se on kiinni. Paitsi silloin, jos tarvitsee palata takaisin :)
Kai muistat varmistaa ulko-oven illalla että se varmasti on lukossa? Minun on pakko renkata ovenkahvaa ylösalas muutaman kerran että tiedän oven varmasti olevan lukossa. En haluaisi että murtovaras pääsisi helposti lukitsemattomasta ovesta sisälle rellestämään :(
Omat oireeni eivät tunnu olevan yhtä huomattavia kuin sinulla. Joskus niitä ei tarvitse tehdä lähes lainkaan ja joskus on taas pakko. Olen siis hieman vaihtelevainen oireideni suhteen. Toisinaan ne eivät haittaa elämää vaan oikeastaan auttavat varmistamaan ettei esimerkiksi sähkölaitteita jää päälle poistuessani kotoa. Toisinaan taas tuntuu että onkohan päässäni jotain vikaa kun painan useaan kertaan valokatkaisijaa mennessäni nukkumaan ja se on todella ärsyttävää kun sitä ei voi olla tekemättä... *huokaus*.
Olisi mukavaa vaihtaa ajatuksia enemmänkin samoista oireista kärsivien kanssa. Liikkuuko tänne kirjoittaneet mahdollisesti jossakin Suomi24:n sätissä?
Kyllä pitää kaikki tarkistaa ulos mennessä ja illalla myöskin. Niin ulko-ovet ja sähkölaitteet, vaikka ei olisi niitä kaikkia edes sinä päivänä käyttänytkään. Kuvittelen myös, että murtovaras helposti heilauttaa itsensä tartsanin lailla parvekkeelle ja sitä kautta kotiini.
kannattaa lukea:
http://www.glaxosmithkline.fi/asiakaspalvelu/potohjeet/pakko_oir.pdf