Hei! Olen 16-vuotias poika Varsinais-Suomesta ja suoraan sanottuna oloni on aivan perseestä. Jonkin aikaa sitten ihastuin erääseen tyttöön, joka on oma unelmatyttöystäväni. Mutta sainpahan sitten tietää, että hän on varattu. Kaikki sanovat, että pitäisi vain yrittää päästä hänestä yli, mutta vaikka kuinka yritän, niin silti hän aina tulee takaisin mieleeni jotenkin. Tätä on nyt jatkunut n. 3 kk ja oloni on jotenkin ihan helvetin tyhjä ja merkityksetön.
Kysymys kuuluu, että mitä voisin oikeasti asialle tehdä..? Tapasin jo heti koulun alussa erään toisen ihanan tytön, jota en kylläkään ole nähnyt sen jälkeen, koulumme kun on aika järjettömän suuri. Muutaman sanan vaihdoin hänen kanssaan ja vähäsen läppää heitimme, mutta enpä tietenkään nimeä tajunnut kysyä tai mitään yhteystietoja..
Mutta jos kenelläkään on tapoja miten pystyisin parantamaan oloani, pliis auttakaa :3
Kysymys kuuluu, että mitä voisin oikeasti asialle tehdä..? Tapasin jo heti koulun alussa erään toisen ihanan tytön, jota en kylläkään ole nähnyt sen jälkeen, koulumme kun on aika järjettömän suuri. Muutaman sanan vaihdoin hänen kanssaan ja vähäsen läppää heitimme, mutta enpä tietenkään nimeä tajunnut kysyä tai mitään yhteystietoja..
Mutta jos kenelläkään on tapoja miten pystyisin parantamaan oloani, pliis auttakaa :3
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mä voin täysin samaistua tohon tyhjyyden fiilikseen. Mä itse tapasin 5vuotta sitten yhen tytön, johon ihan heti ihastuin. Se tyttö kuitenki alko seurustelemaan yhen toisen kanssa, mikä oli mulle tosi kova pala. Kuitenkin pysyytiin hyvinä kavereina, mut eihän se kivalle tuntunu kun joku itselle tosi tärkee tyyppi suuntas kaiken huomionsa johonkin toiseen.
Siinä jonkun ajan kuluessa mä jotenkin tajusin sen, et meiän seurustelusta tuskin vois loppujen lopuks tulla yhtään mitään - mut jotenki se tyttö on mulle silti tosi rakas. Mä oikeesti välitän hänestä tosi paljon, "ihan vaan" ystävänä.
Alettiin sit taas jossakin vaiheessa juttelemaan paljon enemmän ja käymään yhessä ulkona, ihan niin paljon et joskus joku kysy meiltä et seurustellaanko me.
Nykyään me jutellaan edelleenki tosi paljon, mut mä en oikeen tiiä, mitä se tyttö ajattelee musta. Jossain vaiheessa se seurusteli jonkun eri pojan kanssa, mut siitä huolimatta jutellaan tosi paljon. Se tyttö kuitenki tositosi harvoin lähtee ulos jos mä kysyn.
Ja just se tyhjyyden tunne - kun samalla rakastaa ja välittää jostaki tosi paljon, mut toisaalta ei tiedä mitä se tyttö ajattelee, on tosi inhottavaa... Kuitenki sellanen tyttö jonka kanssa joskus lähetteli viestejä "huomenta :*" ... ei sellasta niin vaa unohdeta...
Jos oikeesti on johonkin ihastunut, ei sitä ihan noin vaan unohdeta. Paras keino siinä on kuitenki se et katkasee kaikki yhteydet siihen tyyppiin - vaikka karua se onkin. Itteäni auttaa se, et on paljon muuta tekemistä ja ei ajattele sitä tyttöä niin paljon. Vaikeetahan se on, mut aika parantaa :)