Elikkäs ensimmäinen vakavampi suhde alkanut näin 18v. täyttäneenä, mutta... niin.
Koska suhde on ensimmäinen (eikä parillanikaan ole ennen ollut poikaystävää) en tasan tarkkaan tiedä, miten toimia seuraavaksi. Ollaan paristi käyty ulkona ja ollaan toistemme luona olleet, mutten tiedä, milloin olisi aika siirtyä pidemmälle? Vai tuleeko se hetki ns. luonnostaan? Tällainen ajatus itselläni oli, mutta toiset ovat sanoneet, että miehen tulee aktiivisesti työntää suhdetta eteenpäin.
Ja jos joku keksisi puheenaiheita, niin olisi sekin mukavaa. Olen surkea keskustelun aloittaja, mutta osaan sitä jatkaa sen alettua.
Koska suhde on ensimmäinen (eikä parillanikaan ole ennen ollut poikaystävää) en tasan tarkkaan tiedä, miten toimia seuraavaksi. Ollaan paristi käyty ulkona ja ollaan toistemme luona olleet, mutten tiedä, milloin olisi aika siirtyä pidemmälle? Vai tuleeko se hetki ns. luonnostaan? Tällainen ajatus itselläni oli, mutta toiset ovat sanoneet, että miehen tulee aktiivisesti työntää suhdetta eteenpäin.
Ja jos joku keksisi puheenaiheita, niin olisi sekin mukavaa. Olen surkea keskustelun aloittaja, mutta osaan sitä jatkaa sen alettua.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ensimmäinen vakava suhde...... Ensinnäkin älä ota sitä vakavasti ! Ota rennosti ja älä stressaa puheenaiheista. Ole sellainen kuin olet, jos ei tul mitään uheenaihetta niin älä esitä mitään ja keksi mitään. Jos tämä ei kumanillesi riitä niin sitten se ei ole sulle sopiva.
milloin on aika siirtyä pidemmälle.... Ei kiirettä, mutta voithan laittaa jonkun hyvän leffan pyörimään ja meette sohvalle sylikkäin tsiikaamaan sitä 2 tunnin kestävää pätkää, niin kyllä kait sen aikana jotain pientä vois keksii. Voit silittää sitä ekaks ja sitte katsot mihin homma menee ja pakosti ei tarvii mennä tällä kerralla pidemmälle, vaan ehkäpä seuraavalla kerrralla....
Just näin, oo ihan vaan oma ittes ja mee fiiliksen mukaan :) sillein siitä suhteesta rakentuu mahdollisimman aito. Jos miettii paljon etukäteen mitä aikoo sanoa, kuulostaa se sit lopulta helposti teennäiseltä.
Toki sellasista asioista mitä teillä on yhteistä on ihan helpohko alkaa juttelemaan ja siitä sit vaan jatkaa aina jotenkin luontevasti. Ei kannata aina koulusta puhua, se on aika tylsä aihe pitkän päälle.
Suhteen kannattaa antaa edetä omalla painollaan ainaki mun mielestä. Toki jotaki sen eteen pitää itekin tehä, edellisen ehdottama leffa on ihan kiva idea :) halaa joskus kun meette ommin koteihin illan jälkeen, sydän tai suukko-emoji ja "huomenta" on myös sellanen viesti vaikka whatsappissa et monet tytöt tykkää :)
Teil on jo hyvä alku, jos kerran ootte viettäny aikaa yhdessä. Kato tyttöä silmiin kun juttelette, viettäkää paljon aikaa yhessä - eiköhän se siitä lähde :)
Kysyt vaan et pannaaks.
mikään 18v ei kysele miten suhdetta alotetaan tai jatketaan. joku vitun jonne siellä kirjottelee. suhteet on niin itsestään selviä asioita, et ei niissä mitään apua tarvite
Miksi muka ei? Hän itsekin sanoi, että tämä on hänen ensimmäinen suhde...?
Ihan asiallinen kysymys oli aloittajalla. Noi sun "jonnet" kyselee kysymyksiä, jotka on luokkaa "millon mä voin panna mun tyttö_ystävää".
Fiksu ihminen osaa ja uskaltaa kysyä apua, kun sitä tarvii! :) siitä oon samaa mieltä, että jotakin pitää osata ihan ite tehdä, jotta olis nk. "valmis" seurustelemaan, mutta tänkin keskustelun aloittajalla on jo hyvä pohja suhteella, joten miksipä ei kysyisi :)
Meikä oli just täyttäny 15 kun löysin ensimmäisen tyttöystävän, eikä ollut mitään tarvetta googletella tai kysellä tuntemattomilta, että "mitä me sitte tehtäis?". Vaikea kuvitella, että olisin joku luonnonlahjakkuus, vaan eiköhän se ennemmin meinaa sitä, että siinä suhteessa on oikeasti helppo olla ja edetä ihan omien oivallusten voimin.
En tietysti tunne aloittajaa tai hänen suhteensa laatua, mutta melko erikoista, ettei edes juttu luista, vaikka on suhteessa. Näen sieluni silmin nämä kaksi istuskelemassa huoneessaan ja molempien yläpuolella ajatuskuplat "...ok..hmm...puhuisinko säästä?".
Okei, aloittaja tässä taas. Juttuhan siis luistaa hyvin meillä, vaikka en olekkaan paras keskustelun aloittaja. Osaan sellaisen kuitenkin aloittaa, mutta meinasin vaan, et jos jollain olis jotain uusia ajatuksia, niin otan kyllä vastaan. Väitän osaavani kyllä jatkaa suhdettani ilman apuakin, mutta koska on kuitenkin ensimmäinen suhteeni, niin jännitys on aika korkealla. Vaikkei suhdetta sinäänsä pitäisi jännittää.
Ymmärrän täysin, että pitäisi jotain itsekkin osata ja osaanhan minä, mutta kun muilta ihmisiltä tuli negatiivista palautetta siitä, että en yrittänyt aktiivisesti työntää eteenpäin suhdetta vaan annoin sen kulkea omaa tahtiaan, niin ajattelin että teen jotain väärin. Näin ei ilmeisesti ole. En kehdannut kysyä keneltäkään livenä, koska tuntui jotenkin omituiselta sellainen, joten meinasin täältä anonyymina kysyä.
Ja sinulle, joka aloitti tämän lyhyehkön ketjun... ok? En kyllä nyt täysin ymmärtänyt tätä sinun äkillistä purkaustasi, mutta annan sen olla, sillä tämä on internet.