Missä on läheisriippuvaisuuden raja, olenko läheisriippuvainen kun asun äitini kanssa maalla kotitalossani ja äidilläni ei ole kulkuvälineitä? Minulla on auto ja kaupalle on matkaa 28 km, siis lähimpään ja lähimpään kaupunkiin 37 km. Siskoni syyttivät minua että roikun äidissäni ja olisin läheisriippuvainen. Olen tehnyt taloon kaikki remontit, hankin aina polttopuut talveksi kolaan talvella lumet pihasta käyn kaupalla ostoksilla tai käytän äitiäni siellä, eli teen kaikki mahdolliset työt, oman työni päälle, niin että äitini kykenee siellä elämään, ja samoin minä. Saan sättimistä ja halveksimista varsinkin nuorimmalta siskoltani joka tuntuu oikein katkeralta sen vuoksi että teen noin. Äitini ei kykenisi muuten asumaan tuolla hän tarvitsee siis aidosti apua ja minä autan. Minusta minä teen itse oikein ja jos tämä katsotaan läheisriippuvuudeksi, että auttaa vanhempaansa, ei ole kyllä millään mitään väliä. En minä ole tähän hommaan itse hinkuillut mutta koska tilanne on nyt tälläinen niin hoidan sen.
Läheisriippuvaisuus
Gysymys
1266
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Sinulla on ihan oikea asenne etkä varmaan ole läheisriippuvainen.
Tuollaista sisarkateutta näkee usein. Ehkä kyse on siitä, että sisaret ovat alitajuisesti mustasukkaisia ja kateellisia siitä että saat olla ''turvassa'' äidin luona? Äidin luona on suojassa, ja sinä saat olla suojassa aikuisenakin kun taas he joutuvat tulemaan toimeen ''maailmalla''.
Todellisuudessa jokaisen ihmisen elämässä on haasteensa.
Ja ehkäpä syy on se, että he epäilevät sinun hyötyvän rahallisesti asumisesta äidin luona. Ehkäpä jopa niin, että äiti antaa sinulle rahaa kun he itse jäävät ilman?
Kun tulee asia, joka aiheuttaa häpeäkokemuksen, niin ihminen usein hakee syitä toisista.
Kyse voi olla vaikka siitä, että toinen antaa kerjäläiselle kolikon ja ihminen, joka pitää itseään superhyvänä ihmisenä ei halua antaa rahojaan muille.
On paljompi nähdä kolikon antaja pahana/viallisena ihmisenä kuin käsitellä se, että itse ei antanut kolikkoa.
Teet ihan oikein.Siinä on myös haitta puolensa ei jää aikaa oman parisuhteen muodostamiseen.Äiti on sinusta riippuvainen. Siinä joutuu luovimaan asioiden välillä.Itsellä on aina huoli äidistä jos joutuu menemään jonnekin ja yökylä reissuja joutuu välttämään.Minä otin äitini monesti mukaan messuille ja äitien päivänä käytiin äitien päivä tapahtumassaSitten tulee se hetki että ei ole äitiä ja jonkun aikaa on kotona täysin tyhjä tunne,kun ei ole äitiä kysymässä päivän kuulumisia.Vasta äitini kuoltua solmin pari suhteen ja olin jo 54v.
"Ja ehkäpä syy on se, että he epäilevät sinun hyötyvän rahallisesti asumisesta äidin luona. Ehkäpä jopa niin, että äiti antaa sinulle rahaa kun he itse jäävät ilman?"
Rahasta: äitini maksaa tililleni 120 e joka kuukausi joka kattaa noin puolet talon käyttökustannuksista sen toisen 120 e osuuden maksan minä. Minä maksan laskut. Ehkä 120 e/kk ei saa äitikään kovin laadukasta asuntoa jos vuokralle menisi.
Tietysti siskoillani voi olla kuvitelmat siitä että kuin ryöväisin äitiäni. Äitini on vielä siinä iässä, 65, ettei tässä mitään höpertävästä vanhuksesta ole edes kysymys.
Kertomasi perusteella et vaikuta läheisriippuvalta, vaan elät kuten haluat ja lisäksi mahdollistat tai ainakin teet mukavaksi äitisi asumisen maalla.
Ihmiset ovat kovin herkkiä ja tarkkoja siitä, että jokainen tekisi elämässään samoja valintoja kuin itse tekee. Jo pelkkä sinkkuus on monille allergiaa aiheuttava asia. Jos vielä asuu äitinsä kanssa, huolehtii iäkkäistä vanhemmistaan tai muuta pyyteettömän hyödyllistä, niin saa osakseen oudoksuntaa ja hyvinkin nurinkurista suhtautumista.
"Jo pelkkä sinkkuus on monille allergiaa aiheuttava asia. Jos vielä asuu äitinsä kanssa, huolehtii iäkkäistä vanhemmistaan tai muuta pyyteettömän hyödyllistä, niin saa osakseen oudoksuntaa ja hyvinkin nurinkurista suhtautumista."
Jotain tämänkaltaisia ajatuksia tuli itsellekkin mieleen kun luin aloituksen, että mikä vimma lie ihmisillä pyrkiä survomaan kaikki samaan muottin ja jos joku valitsee elämäntapansa toisin, niin hänessä sitten täytyy olla joku vika. Toki kyse voi olla siitäkin, että omat "viat" nähdään toisessa..
Mutta joo, täällä palstalla on aina aina välillä esitelty narsisti testejä, kriteereitä ja piirrelistoja yms. joten vastavuoroisesti ny tekee mieli laittaa harvemmin täältä esitelty helposti ymmärrettävä läheisriippuvaisen oirelista, jonka pohjalta itsekukin voi miettiä montako oire kohtaa sopii itseen...
http://www.oireet.fi/laheisriippuvuus.html?gclid=CLz9hOmg08kCFSENcwodUv0HSA
Huh olihan lista, aika laaja kirjo. Vähän ehkä liiankin epätarkka monen asian suhteen, pitäisi olla sana toistuvasti tarkoittamaan sitä että reaktiot toistuisivat aina säännöllisesti saman henkilön kohdalla. Kuka tahansa voi vetää herneen nenäänsä jos haukutaan tai arvostellaan onhan normi ihmiselläkin jonkinlainen 'ylpeys' (vaikka ammattiylpeys)jota ei parane mennä loukkaamaan.
"Huh olihan lista, aika laaja kirjo."
Juu olihan se, mutta ihan kaikkia ei esiinny kaikilla, että sen suhteen ollaan yksilöitä kun "kaikki vaikuttaa kaikkeen" elämäntilanne, muut ihmiset yms.mutta ajattelisin, että itselle omat oireet/tapa reagoida läheisriippuvaisen tavalla on suht pysyvä/osin tiedostamatonkin asia jos ei niihin kiinnitä humiota ja sitä kautta pyri muuttamaan niitä...
Tosiaan läheisriippuvaisen kohdallakin voidaan puhua narsistista, eikä sanaa ole tarvitse sen kummemmin kavahtaa ainakaan silloin jos puhutaan ns. ohutnahkaisesta narsistista, jollaisia saattavat useimmatkin narsistin uhritkin olla, mikä ei välttämättä tarkoita samaa kuin täällä enimmäkseen esitelty ilkeä narsisti
"Ohutnahkaisella narsistilla on erilainen sisäinen maailma kuin paksunahkaisella. On hyvin mahdollista, että heillä on ollut jo syntymästä lähtien toisistaan poikkeavat geneettiset lähtökohdat. Sen lisäksi vanhempien heistä luoma mielikuva on vaikuttanut vanhempien suhtautumistapaan heihin. Ohut- ja paksunahkaisten narsistien sisäiset objektit ovat siksi muotoutuneet erilaisiksi ja ne vaikuttavat heidän käsitykseensä itsestään sekä antavat leimansa heidän ihmissuhteilleen.
http://www.psykoterapia-lehti.fi/tekstit/hyrck309.htm
http://www.psykoterapia-lehti.fi/tekstit/hyrck106.htm17
Läheisriippuvainen voi toimia kuten narsisti.
Samaa mieltä, jokseenkin siis turha pitää itseään vain läheisriippuvaisena, mutta ei lainkaan narsistina. Ikäänkuin korottaa itsensä niin hyveelliseen asemaan, kehua omaa empatiaansa ja sympatiaansa. Joidenkin asioiden ja selitysten läpi vain voi nähdä ns. itsensä pönkityksen. Joku täällä kai totesikin, että läheisriippuvainen on todellisuudessa narsisti. Voihan sitä toki itseäänkin huijata, eikä vain tosia.
En ole ap. Mutta nuo läheisriippuvuuden tunnusmerkit kuvaavat täysin oman äitini tavan toimia. Melkein kaikki, kohta kohdalta. Silloin siis tulee ongelmia kun äitini ei saakaan sitä mitä haluaa eli jos vaikka ei saakaan luvan kanssa huolehtia toisen asioista, silloin hänen käytöksensä muuttuu kuin narsistiseksi ja hän alkaa tunkea itseään väkisin asioihin. Vaikka häntä kielsi, hän vain tuli. Jos sanoi kiellon vielä kovemmin, hän vain tuli siitä huolimatta ja oli vain enemmän kuin marttyyri. Peitteli, kielsi ja vähätteli kaikki perheen ongelmat. Sitten kuitenkin oli loukkaantunut jos sanoi että niitä on. Ei hänen perheessään voi olla mitään ongelmaa koska hänet on kuin ristiinnaulittu perheensä edestä jotta perhe pääsisi pahasta...ja oikeasti hänen toimintansa vain edesauttoi sen pahan tulemista. Hän tulkitsi jälkeenpäin omia puheitaan aina, ne eivät tarkoittaneetkaan sitä hän siinä aiemmin tilanteessa sanoi, hän tarkoittikin toista sanoessaan toista.
Läheisriipuva ei ymmärrä, että muut ymmärtävät/näkevät hänen valheensa. Kun hän saa viimeisen sanan, niin hän ihan oikeasti uskoo muiden uskoneen häntä.
Kun todellisuus on vääränlainen, niin läheisriippuva hakee mielikuvitusmaailmastaan avun tilanteen ratkaisemiseksi.
Se on yksi maan päällinen helvetti, mitä läheisriippuvan päässä tapahtuu. Kaikki se pelko, ahdistus, totuuden ja valheen ristiriita...
Itse kuolisin mielummin kuin palaisin siihen helvettiin.