Mikä äitiä nykyään vaivaa?
Se on kamalan vihainen ja huutaa meille lapsille ja ku kukaan ei muka tee talossa yhtään mitään,vaikka mä isompana siivoan joka päivä ennenkö äiti tulee töistä.Yks päivä äitini kävi kaverillaan kylässä ja jutelleet jotain.Äiti on luvannut että poikaystäväni saa olla joka viikko yötä meillä ja viikonloput myös.Mutta nyt yhtäkkiä se sanokin että se ei viikolla enää meillä yötä oo ku äiti herää siihen ku poikaystäväni menee kolmen aikaan yöllä töihin ja sit ku mä joskus kysyn että heräskö se yöllä niin se sano vaan ett ei hän oo heränny.Mutta nyt se sanokin että heräs se ku se yks lähti yöllä töihin ja ei saanu enää sit nukuttua,mutta äiti sit vaa sano että mä aattelin että te tajuatte,vaikka äitikin herää jo 4-5 aikaan aamulla töihin.Tänä aamuna kun heräsin keittiöön juomaan vettä,äiti valitti ja sano että koira kuseksinu olohuoneen matolle,mä sanoin että mä en oo laittanu tai jättäny olohuoneen mattoa lattiaan,ja siitä sit äiti jotai sano (huusi) ja mä sit sanoin sille ett miks sä huudat heti aamusta...Sit se sano jotai että "sä isompi penikka vallotat tätä mökkiä että me muutetaan pois täältä nii jää sä tänne"... Siis tää on mun mielestä jotenki niin omituista äitiltä...Ei se ennen oo ollu tollanen että se valittaa ja ei jaksa mitään tehä ja huutaa(suuttuu)niin pienistä asioista ym...Kerranki se sano ettei jaksa enää että vois jättää lapset kotiin ja lähtee vähän ajelee jos rekka sattuis tulee vastaan!!!inhottavaa kuulla äitiltä tollasta!Tänäki aamuna mä vaan itkin ja itkin,ku tuntuu että me lapset ollaan äitille niin haitaks tai jotai sinne päin...Siis kysymys että miks äiti on nyt nykyään niin kärtyinen? Suuttuu pienistä asioista ja ei oo oma ittensä!?
Se on kamalan vihainen ja huutaa meille lapsille ja ku kukaan ei muka tee talossa yhtään mitään,vaikka mä isompana siivoan joka päivä ennenkö äiti tulee töistä.Yks päivä äitini kävi kaverillaan kylässä ja jutelleet jotain.Äiti on luvannut että poikaystäväni saa olla joka viikko yötä meillä ja viikonloput myös.Mutta nyt yhtäkkiä se sanokin että se ei viikolla enää meillä yötä oo ku äiti herää siihen ku poikaystäväni menee kolmen aikaan yöllä töihin ja sit ku mä joskus kysyn että heräskö se yöllä niin se sano vaan ett ei hän oo heränny.Mutta nyt se sanokin että heräs se ku se yks lähti yöllä töihin ja ei saanu enää sit nukuttua,mutta äiti sit vaa sano että mä aattelin että te tajuatte,vaikka äitikin herää jo 4-5 aikaan aamulla töihin.Tänä aamuna kun heräsin keittiöön juomaan vettä,äiti valitti ja sano että koira kuseksinu olohuoneen matolle,mä sanoin että mä en oo laittanu tai jättäny olohuoneen mattoa lattiaan,ja siitä sit äiti jotai sano (huusi) ja mä sit sanoin sille ett miks sä huudat heti aamusta...Sit se sano jotai että "sä isompi penikka vallotat tätä mökkiä että me muutetaan pois täältä nii jää sä tänne"... Siis tää on mun mielestä jotenki niin omituista äitiltä...Ei se ennen oo ollu tollanen että se valittaa ja ei jaksa mitään tehä ja huutaa(suuttuu)niin pienistä asioista ym...Kerranki se sano ettei jaksa enää että vois jättää lapset kotiin ja lähtee vähän ajelee jos rekka sattuis tulee vastaan!!!inhottavaa kuulla äitiltä tollasta!Tänäki aamuna mä vaan itkin ja itkin,ku tuntuu että me lapset ollaan äitille niin haitaks tai jotai sinne päin...Siis kysymys että miks äiti on nyt nykyään niin kärtyinen? Suuttuu pienistä asioista ja ei oo oma ittensä!?
Vastaukset 8
Vanhimmat
se saa ihmiset sanomaan ja tekemään kaikenlaista.
kannattaa ehottaa jollain lääkärillä/kallon kutistajalla käyntiä. ihan et voipi puhua nuo "ongelmansa pois"
tai sit voit kysyäkkin et mikä on tai kertoa kuinka huolissanne olette.
vaihdevuodet vaihdevuodet....selvääkin selvempää
No empä usko että äitillä mitkään vaihdevuodet on,ei se ny niin vanha sentään ole...36v!
...inhimmillisiä ihmisiä.Minkä ikäinen sinä olet? Kerrot siivoavasi kotia ennen äidin tuloa - onko teillä sama näkemys siitä, mikä on siistiä? Kuullostaa vaan niin kamalan tutulta - ehkäpä tuota lausetta on meidänkin kotona ("Se on kamalan vihainen ja huutaa meille lapsille ja ku kukaan ei muka tee talossa yhtään mitään...")käytetty välillä aika tiuhaan.Lasten ja äidin näkemys siisteydestä saattaa olla hyvinkin erilainen - voi olla että pelkästään tiskipöydällä olevat tiskit saa rähjäämään, lattialla olevat roskat (joita ei näe kukaan muu kuin äidin silmä), nojatuoliin jätetty lehti, jota kukaan muu ei raivaa pois kuin äiti, vessaan jätetyt tyhjät wc-paperirullat jne. - esimerkkejä kaikki.
Kokemuksesta sanon että äitisi on jostain syystä hyvin väsynyt elämään. Luulen että hän kokee joutuvansa vastaamaan yksin arjen sujuvuudesta - se ei ole helppoa. Varsinkin kun asuu murrosikäisten / nuorten kanssa saman katon alla - anteeksi vain mutta en tarkoita pahalla (kuuluu aivan normaaliin nuorten käyttäytymiseen, jota nuoret eivät itse huomaa, eivätkä ymmärrä)- nuori on aika itsekäs, eikä aina huomaa sitä, että vanhemmatkin tarvitsevat noin sanotusti huomiota. Se huomio voi olla pieniä ystävällisiä eleitä, kuten kahvin keittoa, koiran ulkoiluttamista (ilman että äiti käskee), sanoa että oletpa kivan näköinen tänään, oliko raskas päivä töissä jne. Voi olla hirveän vähästä kiinni, mistä ilostuu todella paljon, ja jaksaa paremmin sitä arkea vastaan ottaa(=eli vähemmän rähjää lapsille).
Arjella tarkoitan koko elämää, kuten ruokataloudesta,kaupalla käynneistä,virastoissa asioinnista, pyykeistä, siivouksesta, laskujen maksuista,kotieläimistä, jokaisen aikatauluista,isommista ostoksista,kodin kunnon huolehtimisesta.
Voi olla myös että äitisi kokee poikakaverisi teillä olon siten, että tuotakin pitää passata, tai tuokin tuossa lorvii jaloissa. Tosin se sinun ikäsi edelleenkin kiinnostaa, asiahan voi olla siihen yhteydessä.
Nämä olivat tällaisia arvailuja - itselleni tuttuja asioita. Ei niihin ammattiapua aina tarvita, me vanhemmat vaan olemme joskus pirun väsyneitä tähän elämään - eikä se helpota lainkaan jos meidän täytyy vielä kiistellä kotona murrosikäisten lasten kanssa, jotka osaavat välistä olla todella jyrkkiä, ja nähdä asiat musta valkoisena.
Toivon äidillesi voimia jaksaa - toivon että, ehkä tämä kirjoitus saisi sinut ajattelemaan sitä kotitilannettasi tarkempaan, ja löytäisit itse vastauksen siihen, että mikä äitiä vaivaa.
Meillä on 3vuotias poika ja sillä ei pinna kestä yhtään,joten se haluaa saada kaikki periksi mitä se haluaa.Ja se yrittää pompottaa meidän äitiä tekemään ja antamaan sitä mitä se ite haluaa.Mutta ei tietenkään saa antaa pienemmälle periksi mikä on väärin tai ei saa mitä haluaa.
Aina kun käymme äitin kanssa kaupassa ja tämä pienempi on mukana,tämä pistää lattialle maate ja alkaa huutamaan,pätkii ihmisiä ja puhuu rumia!
Se on niin tyhmän kuuloista kun joku pikkupoika kiroilee niinku isommatki!Ei usko vaikka kaatais suolapurkista suolaa suuhun,EI AUTA!Se alottaa sen uudestaan!Äitillä menee sen kans kaikista eniten hermot..Ja äiti ei koskaan saa olla rauhassa,jos äiti istuu sohvalle kattomaan tv:tä,tämä pikkupoika tulee äitille sanomaan että tee mulle leipä,anna mehua jne...Ei äitillä oo niinku omaa rauhaa ollenkaan.Aina äitin pitäis leikkiä sen kans.Ja tuon pikkupojan hermot ei kyllä kestä yhtään,se suuttuu niin pienestä,mutta äiti ja tämä meidän pikkupoika olivat käyneet Oulussa tutkimuksissa,ja siel ne oli sanonu ne naiset että Roni on hyvin viisas ja tietää asioita paljon enemmän ku jotku muut 3vuotiaat.Niin tämän takia meidän Roni yrittää pompottaa ja puhua äitin ympäri ku se on niin viisas,se kuuntelee kaikki meidän asiat mitä me äidinkin kanssa puhutaan.Ja äiti on varmaan hyvin väsynyt kun tulee töistä.Ei äidin mielestä mun poikaystävässä oo mitään vikaa,sen mielestä se on mukava poika ja on auttanutkin meidän äitiä monesti,esimerkiksi autoa laittaessa.Itse olen 15v ja poikaystäväni kohta 20v.Äiti hyväksyy tämän poikaystävän ja ei oo siitä mitään vastaan.
Kun ollaan äidin kans tavallaan niinku riidoissa,se ei puhu mulle mitään enkä mä puhu sille,ja tätä voi kestää viikonkin.En voi mennä syömään keittiöön jos äiti on siellä.Eilenkin kun kävin juomassa niin ei se edes kattonutkaan mua!Puhu vaan meidän Ronille jotain...Mä en niinku tykkää yhtään tollasesta mököttämisestä.
Kyllähän se on äidistä hyvinkin väsyttävää, jos pieni lapsi jatkuvasti kiukuttelee, ja vaatii jatkuvaa huomiota. Et ole kirjoituksissasi maininnut isästä mitään, joten olettaisin, että äitisi on yksin.Joskus se vastuun kantaminen siitä arjestakin on sitten hyvin raskasta yksinäisellä aikuisella, joten ei äidilläsi taida ihan helppoa olla.Onko pikkuveljessäsi kenties epäilty ylivilkkautta (ADHD)? Kerroit että pikkuveli kuuntelee kaikki teidän jutut - ehkäpä ei olisi hyvä kuunnella. Toisaaltaan lapsi joka kasvaa yksin aikuisen seurassa, on kehittyneempi ajatusmaailmaltaan, että se on ihan luonnollista.
Mutta ei se äitisi väsymys nyt taida ihan johtua pelkästään pikkuveljestäsi - kerroit että teillä on äidin kanssa riitaa, ja jostainhan se riita tulee. Itselläni on ihan samanikäinen murkku kotona, ja taidan pitkälti arvata mistä ne riidat tulee. Minä en antaisi meidän murkun kaverin olla meillä yötä - ainoastaan vain siten, että itse nukkuisin keskellä - olen nääs tiukkapipo. Ja kaverisikin on 20 vuotias - iältään aikuinen - sinä olet sinne päin vasta menossa.
Mutta jos tunnet olevasi jo "aikuisen kypsä", niin annappas sille äidillesi silloin tällöin vapaa-aikaa siltä pikkuveljestäsi. Vie vaikka ulos pariksi tunniksi (halusi tai ei)silloin kun äitisi on vapaalla. Ja säännöllisesti jonkin aikaa - sopikaa äitinne kanssa päivä milloin se tapahtuu. Ei se sinun elämääsi kaada, jos näin tapahtuu muutamankin viikon ajan. Onhan äitisikin sitoutunut sinuun ja pikkuveljeesi "koko elämän kestäväksi ajaksi" (henkisellä tasolla).
Olettaisin myös että olet poikakaverisi kanssa aika tiiviisti, mutta ei pitäisi unohtaa sitä säännöllistä perheiltaakin, missä ei ole ulkopuolisia mukana. Se voisi lähentää niitä välejä äitiin, ja tuoda sopua kotiin, jolloin vältyttäisiin liioilta rähinöiltä.
Ei aikuisuus ole helppoa, se tuo mukanaan vastuuta, ja vastuuta myös lähimmäisistä - ja joskus on tehtävä uhrauksiakin.
Kyllähän äiditkin väsyvät. Olisko äidilläsi jotain isompia murheita? Vai sairautta? vai vain masennusta.
Mielestäni sinun pitäisi jutella äidin kanssasi kahden kesken. Sanoa hänelle, miltä sinusta tuntuu jne.
Äitisi tarvitsee aivan selvästi apua.
Jos saisitte tukiperheen? Missä lapset voisivat yöpyä joskus, että äitisi saisi levätä.
Suositteleppa sille äidille rasvahappoja niin jospa auttaisi.