Tiedän, että asiani ei kuulu tänne, mutta olen pitkään kamppaillut voimakkaan sisäisen alilämmön kanssa jota on hyvin vaikea pitää kurissa ja hallita. En ole koskaan osannut yhdistää sitä mihinkään elimelliseen sairauteen, mutta hiukseni ovat lähteneet jo liki kymmenen vuotta ja kymmenen vuotta sitten koin ensimmäisen kerran että pitkä ja vaikeana jatkunut alilämpöisyyteni johti myös henkiseen lamaan sekä totaaliseen elämänhalun puutteeseen. Paranin alkamalla harrastaa liikuntaa hyvin intensiivisesti, mutta todennäköisesti rytmihäiriöistä johtuva pahanolon tunne liikunnan jälkeen johti siihen että en treenannut vain tarpeeksi paljon (3-4 kertaa viikossa noin tunti kerrallaan). Lopetettuani liikunnan kylmyys on palannut, ja parin vuoden ajan olen varsinkin öisin kokennut makaavani kuin jääkylmä lieriö kehoni sisällä. Voiko tällainen vaikuttaa myös ihmissuhteisiin? Mieheni sanoo että olen kummallinen, enkä tarpeeksi ahkera tai liikunnallinen hänen mielestään. En halua olla. Toisaalta kun en liiku, kylmyys palaa ja minun on syötävä ja syötävä koko ajan, tunteakseni olevani elossa. Ajatukseni ovat poissa, ja vaikka olenkin työelämässä tunnen usein olevani kuin Alppien huipulla ilman happilaitteita ajatusteni kanssa, niin vähän niitä on.
Tiedän, että näin ei voi jatkua mutta jatkuu niin kauan kuin aika minusta jättää.
Tiedän, että näin ei voi jatkua mutta jatkuu niin kauan kuin aika minusta jättää.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.