Metsästin sutta, vuosia hiihdin ja hiihdin, saamatta koskaan kiinni. Viimein viritin loukun tuntureille, susi oli jäänyt kiinni vasemmasta etukäpälästään. Kun menin aamulla katsomaan rautoja, eläin oli järsinyt käpälänsä irti ja jatkanut pakoaan. En saanut mielestäni haavoittunutta eläintä, kärsiikö se, pitäisikö sen tuskat lopettaa? Kaivoin maahan kuopan, peittelin sen metsästä tuoduilla männynoksilla ja lumella. Aamulla eläin oli pudonnut kuoppaan, ja heitin häkin sen päälle. Vein sen kotiin, ja jätin yöksi odottamaan aamua ja nylkemistä, armokuolemaa, metsästäjänä niin ajattelen. Aamulla kun menin katsomaan, susi oli järsinyt sydämensä irti rinnastaan ja lepäsi hengettömänä häkissään. Avasin häkin ja lähdin hakemaan sisältä nylkemisvälineitä. Kun palasin, susi oli jälleen kadonnut, ja metsään johtivat kolmen tassun ja yhden tynkätassun jäljet.
Mietin joskus, miksi se pakeni? Mitä parempaa voisi olla kuin loppuelämä taljana metsästäjän talon seinällä? Takkatuli, ihmisten ihailu. Pelko ja muistot. Oma sankaruuteni. Ikiaikaisen metsästyksen ja saaliin pelon välinen hienon hieno jännite ja kontrasti, tappamisen hienous. Miksi se ei halunnut moista kunniaa kädestäni? Vanhojen sankaritarinoidenkin mukaan voitettujen vihollisten henki tuo kunniaa ja kulkee metsästäjän mukana. Miksi se ei halunnut sankarina jatkaa elämäänsä ikuisuuksista ikuisuuksiin, vaan kulkee nyt mielipuolena ja hengettömänä, herättäen pelkoa ja kauhua tarinoissa kaikkien sankarimetsästäjien nuotiotulien loisteessa?
Mietin joskus, miksi se pakeni? Mitä parempaa voisi olla kuin loppuelämä taljana metsästäjän talon seinällä? Takkatuli, ihmisten ihailu. Pelko ja muistot. Oma sankaruuteni. Ikiaikaisen metsästyksen ja saaliin pelon välinen hienon hieno jännite ja kontrasti, tappamisen hienous. Miksi se ei halunnut moista kunniaa kädestäni? Vanhojen sankaritarinoidenkin mukaan voitettujen vihollisten henki tuo kunniaa ja kulkee metsästäjän mukana. Miksi se ei halunnut sankarina jatkaa elämäänsä ikuisuuksista ikuisuuksiin, vaan kulkee nyt mielipuolena ja hengettömänä, herättäen pelkoa ja kauhua tarinoissa kaikkien sankarimetsästäjien nuotiotulien loisteessa?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Lääkkeet olis tärkeät näin kaamosaikana!
Kiitos, kaikki palaute on tärkeää. Yritän kovasti kehittyä kirjoittajana, ja jokainen palaute tulee olemaan tärkeää. Hyvää Joulun Odotusta sinullekin!
Juupajuujanauhapäättyyaina15kohdassablaablaakirjoitin7122015.
Hyvä kirjoitus jatka vaan samaan malliin ja anna mielikuvituksen laukata.
...kolmen tassun ja yhden tynkätassun jäljet...että mitä? Huonona kirjoittajana, mutta hyvin lukemani elävöittävänä mieleeni nousee kuva sudesta, rinta auki revittynä, sydäntään hampaissaan kantaen, joka ei kipeästi mutta ylpeästi ja varmasti linkuta kolmella jalalla kohti metsän pimentoa..vaan kävelee epätasaisesti aina välillä pompsahtaen, koska neljäskin jalka koettaa ottaa painoa vastaan ja toimia askeltajana, vaikka siinä ei ole tassua. Tämä osio saa tarinallesi koomisen käänteen, mikä ei varmaankaan ollut tarkoitus? Kiroaako susi hampaidensa välistä tyngän askelluksen jälkeen? Ehkä pysähtyy kohta ja puhahtaa, että pitikin mennä järsimään se riivatun tassu? Istahtaa puun juurelle ja polttaa tupakan?
Vielä muutama kirjoituskurssi, voi auttaa.