Jos olet saanut narsistisen äidin tai isän tai aviopuolison hän on perheelleen kuin kuori ihmisestä. Vaikka hän olisi perheensä kanssa on hän silti henkisesti muualla. Siksi perhe joutuu pulaan koska yksi heistä ei ole oikeasti missään perheen asioissa mukana, hänelle on täysin yhdentekevää kuinka perheelleen kävisi, hän katselee kaihoisasti muualle ja toivoo että pääsisi itse parempaan. Hän tuntee itse ansaitsevansa paremmat ihmiset joiden kanssa elää. Oma perhe ei saa valittaa, koska silloin narsistin imago täydellisenä ihmisenä likaantuisi. Kaikessa minkä hän omalle perheelleen antaa tai tekee, näkyy ettei narsistin ajattele perhettään, päätökset ovat erityisen lyhytnäköisiä, sellaisia jotka johtavat aina vain ojasta allikkoon. Mitään kestävää narsistinen ei oman perheensä kanssa tee, vaan kaikki on kuin väliaikaista, kunhan kestää sen hetken ja narsisti toivoo että jospa hän jo huomenna pääsisi niiden joukkoon, joista hän oikeasti välittää. Se toive on ainoastaan kestävä. Oma perhe on narsistille vain välietappi nousussa hänen mielestään hänelle kuuluvien ihmisten joukkoon. Siksi narsistin lapsikin joutuu pettymään jos ja kun hän ajattelee että oma vanhempi olisi vain häntä varten, ei, vaan narsistivanhempi on muita varten ja sinä lapsi olet vain askel niissä portaissa jotka johtavat narsistin sinne 'paratiisiin' josta hän itse unelmoi. Ja askelmien päälle täytyy astua päästäkseen niistä yli.
Narsistinen on vain kuori
kuoripoika_conserto
3122
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Täytyisiköhän minun vain itse tehdä johtopäätökset, että minulla on totaalisen tuhoisat vanhemmat ja etsiä tapa irrottautua 100% ja sitten myötätunnosta vanhempiani ja kanssaihmisiä kohtaan opetella valkoinen valehtelu ja sanoa, että mukavat vanhemmat on joo ja sellaiset just hyvät.
Vaikeinta tuossa on valehtelemaan opettelu, muutoin tuntuisi hyvältä idealta.
Tuollalailla voisin koittaa pelastaa itseni ja auttaa vanhempiani poistamalla heiltä edes sosiaalisesti kaikki syyllisyys, jos en mitään muuta heitä pelastaakseni voi tehdä. Niin olisinhan noin tehnyt edes jotain ja ulkopuolisetkin olisivat tyytyväisiä. Ehkä sitten velvollisuuteni olisi täytetty ilman, että minun pitää olla syyllinen.
Mutta tämä edellyttää henkisesti kykyä irrottautua 100 % ja opetella valehtelemaan.
Pystyisinköhän tähän ?
Tai voisinhan sanoa, että tietystä näkökulmasta just kivat vanhemmat, niin kivat, ettei kestä kohdata.
en pysty tuohon, tuli jo havaittua käytännössä.
surullista
Oletteko kokeilleet toiminnallista seksuaaliterapiaa?