Olen aika nuori ihminen (en kerro ikää, sillä haluan tulla otetuksi vakavasti) ja tunnen oloni miltein jatkuvasti yksinäiseksi. Jossain vaihein oli minullakin kavereita, todella hyviäkin, mutta viimeisimmän suhteeni päätyttyä toinen osapuoli alkoi levittää olemattomia (jotkut jopa aika pahoja) huhuja kaikille, mukaanlukien ystävilleni ja samassa alkoi jopa uskottelemaan minulle tekaistuja asioita. Lapsellista kyllä, mutta he uskoivat, tai sitten vain valitsivat vahvemman osapuolen... Mietin vain, kuinka tämän jatkuvan yksinäisyyden saa lopetettua, olen terapiassa masennuksen takia, ja olen kertonut tästä, ja kaikesta tapahtuneesta. Puhuminen ei auta tähän ja olen huomannut sressaavani aivan älyttömästi kaikesta ja ollut uupunut jo todella pitkään. Pidän vieläkin ystävistäni, vaikka he ovat kääntyneet minua vastaan ja en vain pysty olemaan syyttämättä itseäni, täten inhoan itseäni eniten kuin mitään tässä maailmassa. Aika ei ole auttanut asiaan, vaikka tapahtumasta on jo yli puoli vuotta.
Tarvitsen apua yksinäisyyteen
TarvitsisinNeuvontaa
3<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kerroit tapahtumasta, ilmeisesti ero?! Syytät itseäsi, miksi? Kaipaat entisiä kavereita. Ei ollut reilua menettää heitä. Puoli vuotta on tosi lyhyt aika. Aika näyttää saatko kavereiltasi hyväksynnän... Ajan myötä voi olla ettet kaipaa heitä enää, vaan otat järjen päähäsi ja huomaat etteivät tosi ystävät hylkää tyhjästä. Älä yritä väkisin vanhojen perään vaan katso eteenpäin.
En ole puhunut heille kellekää siitä tapahtuneesta saakka, yritin heistä yhdelle, kuka oli läheisin heistä kaikista, mutta hän sanoi ettei minun enää tarvitse puhua heille. En vain voi olla syyttämättä itseäni kaikesta mitä on tapahtunut, vaikka en ole mielestäni tehnyt mitään väärin, johtuu kai tähän masennukseen? En yritä enään saada vanhoja ystäviäni takaisin, tahtoisin vain jatkaa eteenpäin, mutta aika on vain ollut hyvin rankkaa, sillä kaikkea muutakin on tapahtunut, enkä tiedä vain kuinka saisin tätä lievitettyä. Kiitos kommentista kuitenkin ja neuvoista!
Voisi olla hyvä juttu ottaa asia puheeksi entisten ystäviesi kanssa, ja silloin ainakin väärinkäsitykset oikenisivat. Voit myös sanoa, että olet toiminut ehkä oudosti masennuksesi vuoksi. Kyllä nämä kaverisikin ovat vain ihmisiä ja myös heille sattuu elämässä kaikkea. Ei sitä kukaan aina ole vahvoilla. Mitenkäpä sitä voi saada avoimuutta ihmissuhteisiin ja asenteisiin, jos ei itse ole halukas osaltaan siihen.
Masennus tulee salavihkaa ja siitä poispääseminen ei käy ilman aikaa. Pyri positiivisuuteen ja älä jätä toivoa.