Myötähäpeää

Taidan ymmärtää nyt tilanteesi...lopultakin

Mun puolesta saa tuntea myötähäpeä vaikka elämän loppuun saakka. Ei haittaa :) . En mä täällä juuri käy, mutta nämä ajatukset poimin itselleni, ne jotenkin vaan istuu minuun kuin punainen pallo nenän päähän. Jep :)

Ps. Oikeesti en usko että kenelläkään on aihetta kirjoitusten perusteella, mutta muuten kyllä.

Myötähäpeä on tunteista turhin. Ja väärin. Sotkeutuu toisen elämään. Ei ole mitään niin kammottavaa kuin vanhempi joka häpeilee oman lapsensa puolesta. Omilla mittapuillaan arvostellen. Jos keskityttäis kaikki siihen omaan pieneen elämään ja annettais muiden elää just sellaisina kuin ne haluaa. Tämän oppinut.

Yhden puolesta.
Surullisena.

On kokemuksia, onneni on, että ehdin tervehtyä ennen kuin ymmärsin koko jutun juonen. Hän pelasi oikein etunimillä 3 vuotta sitten ja lohdutti, että joku puolusti ihan tuntematonta hetkellä, jolloin olin täysin puolustuskyvytön, niin häpeällistä oli silloin kirjoittelu. Myöhemmin, kun sain juonesta kiinni, niin käsitin, että joku kumma siinä oli, kun piti kaikkea tällaiselle foorumille raportoida, kävivät taas nimet ihan yksyhteen. Keksiä tarinoita tarina toisen perään kuin kameleontti kuoren väriä vaihtaen.

Taitaa se vanha sanonta pitää täällä virtuaalimaailmassakin paikkansa eli tyhjät tynnyrit kolisevat eniten. Mitäpä näistä, oikein leppoisaa joulunalus aikaa. Tulkoon se rauha ihmismieleen lopultakin.

Myötähäpeää koetaan vain kollektiivisen kurin ylläpitämiseksi. Ja joskus yksilön. Ei kannata koskaan ajatella ite.