Universumissa on miljardittain eksoplaneettoja. Olisi mielestäni hyvin epätodennäköistä että v a i n Tellukselle olisi kehittynyt niin monipuolinen elämänkirjo kuin täällä maapallolla on.
Uskon vakaasti että evoluutioksi nimetty elämän kehitys maapallon osalta lajien kehittymisen myötä on pääpiirteissään oikea.
Uskon vakaasti että evoluutioksi nimetty elämän kehitys maapallon osalta lajien kehittymisen myötä on pääpiirteissään oikea.
Vastaukset 35
Vanhimmat
Planeetan leväkasvusto ei vielä täytä monipuolisen elämäkäsitteen kriteereitä. Vielä 700.000 miljoonaa vuotta sitten maapalloltakaan ei olisi löytynyt älyllistä elämää?
No ei varmaan, kun edes universumia ei ole ollut olemassa kuin vajaa 14 000 miljoonaa vuotta.
Eikös 14000 vuotta olekin 1.4 mrd vuotta. Pitkä aika sekin, mutta kuitenkin vain n. 10 % BB:sta lähtien
Ei, vaan miljardi on tuhat miljoonaa... joten 14 000 miljoonaa on 14 mrd.
Kirjoitin 14 000 miljoonaa, en 14 000. Suuruusluokat siis vieläkin hukassa.
Maapallon elämän kehitys on kestänyt noin 3,5 miljardia vuotta. Samaa suuruusluokkaa sen täytyy olla myös muilla maankaltaisilla planeetoilla .
Eli kovin tiuhaa ei suuria asteroideja saisi planeettaan törmätä.
Tämän tapaisi alueita löytyisi vain galaksien reuna-alueilta harvakseen.
Evoluutiolle jää kuitenkin runsaasti elintilaa >>elämää löytyy muualtakin mutta 99% se on alkeellisempaa kuin Telluksella, näin uskoisin .
Totta tuo asteroidijuttu. Aurinkokuntamme vaikuttaa sangen tavalliselta maailmankaikkeudessa, mutta kuinka ainutkertainen on kuumme ja mikä on ollut sen vaikutus elämänsyntyyn?
Käsittääkseni kuumme on poikkeuksellisen suuri, ainakin se on sitä omassa aurinkokunnassamme, ja siten sen vaikutus maan pyörimisliikkeeseen huomattava. Vuorokausivaihtelulla taas on merkitystä sääilmiöiden syntyyn ja niillä taas luultavasti todennäköisyyteen syntyä elämää. Eikös sitä oleteta, että salamoita tarvitaan iskemään sinne alkuliemeen, puhumattakaan tuulen sekoittavista vaikutuksista, että saadaan mikstuuraan tarpeeksi erilaisia aineita...
Juuri näin. Kuun aiheuttama vuorovesi-ilmiö saattaa olla keskeinen tekijä maapallon elämän kehityksessä. Alkumeressä eläneet merieliöt ovat vuoroveden kuivaamalla rannikolla saanet ensimmäiset sopeutumat kuivalla maalla elämiseen.
Aihettahan voi puntaroida vaikka miltä kannata, mutta koska meillä ei ole tietoa, miten elämä (ts. kopioituva kemia) syntyy, eikä meillä ole toista esimerkkiä, kaikki todennäköisyydet ovat silkkaa arvausta. Voi olla niin tai näin.
"...kaikki todennäköisyydet ovat silkkaa arvausta."
Ei aivan. Todennäköisyys poikkeaa nollasta ja se on mielestäni merkittävä tieto; ei siis saivartelua.
Minun mielestäni se ei ole merkittävä tieto. Millä tavalla lasketaan todennäköisyys, ettei kyse ole ainutkertaisesta ilmiöstä, vaan ilmiöstä, jota esiintyy muuallakin?
Ei mitenkään.
On se kuitenkin minun mielestäni merkittävä ero siihen, että todennäköisyys olisi 0. Todennäköisyyttä ei voi laskea, mutta ihan intuitiivisesti ainutkertaisuutta voisi pitää lähes uskonnollisen ihmeen kaltaisena. Vastaavia ympäristöjä elämän synnylle on pakostakin lukemattomia jo omassa galaksissamme saati universumissa. Tiedän (ts. luulen) sinun olevan perfektionisti ja pyrkivän täsmälliseen ilmaisuun. Itse ehkä annan mielikuvituksen lentää vapaammin, mutta ihan äkkiä en keksi luonnontieteissä BB:n lisäksi mitään kertaluonteista tapahtumaa. Mielestäni vaatisi erikoisen selityksen sille, miksi elämän synty olisi kertaluonteinen.
Taidan lipsua kyökkifilosofian puolelle.
"Mielestäni vaatisi erikoisen selityksen sille, miksi elämän synty olisi kertaluonteinen."
Hilkulla se on, ettei jo ollakin kyökkiksen puolella. Tapahtumilla on eri todennäköisyydet. Voi ihan hyvin olla, että jokin asia on kertakaikkiaan niin epätodennäköinen, että se on tapahtunut vain kerran. Seuraava aste olisikin se, että jokin tapahtuma on kyllä mahdollinen, mutta ei ole tapahtunut vielä kertaakaan. Ei kai siihen mitään selitysta tarvita.
En suinkaan pyri sanomaan, ettei elämää olisi muuallakin, vaan sen ettemme tiedä, emmekä pysty arvioimaan tai laskemaan sen todennäköisyyttä. Kun emme tiedä, niin emme kerta kaikkiaan tiedä, vaikka millaisia päättelyitä tekisimme.
Mistä me tiedämme, onko muut miljardit ja miljardit "maankaltaiset" planikset ollenkaan sopivia elämälle? Kunhan kuvittelemme. Entäs jos osa olisi sopivia, mutta ei ole sattunut elämää syntymään?
Joka tapauksessa on ilo lukea kommenttejasi palstoilta. Selvää järkeä täältä löytyy muuten vain miniannoksina. Hyvää Joulua!
Elämää oletettavasti syntyisi, jos sille olisi edellytykset. Planeettojen pitää ensiksi sijaita elämänvyöhykkeillä jossa lämpötila ja kosteus olisi OK.
Elämän kehittymiselle soveltuvien e-planeettojen luku voi olla erittäin lukuisa.
Muute sinulls al-jabr, samoin agnoskepolla on muutakin tietoa evoluutiosta ja tieteistä kuin kansakoulussa opittua tai "Bilteman katalogista" lainattua kuten meillä muilla useimmilla.
Kuten kiinalaiset liikemiehet sanoisivat: kiitos että tuot tietoa palstalle ja pahoitteluni siitä että palaisit vasta Joulun jälkeen tiedepalstoille.
TL
Tieteellinen asennoituminen ei suinkaan usein ole koulutustasosta kiinni. On professoritasoisia henkilöitä, jotka puhuvat ihan puuta heinää, ja kansakoulun käyneitä, jotka ovat löytäneet ihan oikean asenteen. Edes eturintaman tutkijat eivät voi hallita kuin pienen osan luonnontieteistä. Ylivoimaisesti suurinta osaa täytyy arvioida sen mukaan, mikä alan tiedemiesten enemmistön kanta on.
Olen kyllä toivotellut, Hyvää Joulua, vaan ei se estä minua esiintymästä ennen jouluakin, jos tarvetta ilmenee. Joka tapauksessa Joulua sinullekin!
Ei tunneta muunlaista elämää kuin mitä maapallolla on syntynyt. Voi olla että biologinen elämä ja varsinkin älyllinen elämä on hyvin harvinaista tai ehkä jopa ainutlaatuista ja ainutkertaista maapallolla.
Asiaa ei tiedetä vaikka erilaisia arvauksia erilaisten oletusten pohjalta on tehty useita.
"Fermin paradoksi on astrobiologiaan, älyllisen elämän olemassaoloon liittyvä paradoksi ja astrobiologian kulmakivi. Se voidaan muotoilla seuraavasti: jos maailmankaikkeudessa on muuta älyllistä elämää kuin ihmiskunta, niin miksi tätä ei ole havaittu? Pelkästään omassa galaksissamme Linnunradassa pitäisi olla miljardeja ja taas miljardeja planeettoja ja jo suhteellisen alkeellisella tekniikalla koko Linnunradan olisi pitänyt jo olla asutettuna 5-50 miljoonassa vuodessa eli maailmankaikkeuden ikään nähden hyvin lyhyessä ajassa. Paradoksi on saanut nimensä fyysikko Enrico Fermin aikoinaan esittämästä kysymyksestä "Missä kaikki ovat?"."
https://fi.wikipedia.org/wiki/Fermin_paradoksi
Stephen Webbin kirjassa "Missä kaikki ovat" on 50 mahdollista ratkaisua Fermin paradoksiin. Jos aihe kiinnostaa, niin kirja kannattaa lukea.
Johtuu hiukan luonteestakin, mutta minulle on helppo tiedostaa, että jotakin emme tiedä. Suurinta osaa meitä kiinnostavistakaan asioista kun emme tiedä. Mutta siitäkin, mitä tiedämme, voimme jo muodostaa ristiriidattoman maailmankatsomuksen. Filosofisia mietteitähän siihen ei voi lisätä joutumatta harhapolulle.
Varmaan niitä erilaisia mahdollisia ratkaisuja ja skenaarioita Fermin paradiksiin voi kehitellä vaikka kuinka monta kun toistaiseksi ei tiedetä onko muilla taivaankappaleilla elämää.
Oma henkilökohtainen arvaukseni on että elämää on muuallakin kuin tällä planeetalla ja jos ei ole niin sitten olemme ehkä jotenkin ymmärtäneet ilmiön "elämä" jollain tavalla väärin tähän mennessä....
Olennaisin asia kuitenkin on että toistaiseksi ei ole löydetty elämää mistään maapallon ulkopuolelta ja kaikki muu on lähinnä spekulointia.
Kannattaa tieteessäkin aina yrittää erottaa toisistaan todennetut tosiasiat ja sitten niiden ympärille joidenkin oletusten pohjalta tehdyt spekulaatiot ja arvailut.
Ihmisellä on aina tarve ymmärtää asiat jotenkin "täydellisesti" vaikka siihen ei olisi kovinkaan paljon edellytyksiä. Tiede on täynnä loogisesti koherentteja teorioita joissa havaintojen ja kokeellisten mittausten osuus on hyvin suppea ja vastaavasti spekuloinnin osuus hyvin suuri.
Pääsääntöisesti aina yritetään päätellä paljon enemmän kuin varsinainen todistusaineisto (havainnot ja kokeet) antavat aihetta.
Oikeastaan minulle riittää, ettei ole todisteita, eikä niiden saaminenkaan ole kovin todennäköistä. Ikä ja väsymys painaa, joten tuskin jaksan lukea kirjaa.
Fermin paradoksi on kyllä minulle tuttu, mutta enemmän minua kiinnostaa kysymys, saammeko joskus sellaisen teorian, joka sitoo vakiot niihin arvoihinsa, jotka niillä ovat, ja pystyy löytämään yhteyden gravitaation ja muiden voimien välille.
Täältä sivusta. Olen kyllä huomannut, että teoreettiset fyysikot ovat aivan villejä keksimään teorioita, mutta eiväthän ne kovin usein saakaan konseksuksen hyväksyntää.
Hawkingiäkin ylistetään lehdissä, mutta kyllä hänen tuotannossaan on hyvin vähän sellaista, mikä on jäänyt elämään. Hawkingin säteily kyllä tuntuu lupaavalta. Siitä ovat muutkin fyysikot puhuneet myönteisesti.
Villit teoriat kuitenkin karsiutuvat, jos niillä ei ole riittävää empiiristä näyttöä.
Kippomme Universumin merillä on kuitenkin toivottoman pieni. Vielä Linnunradastakin löytyy tutkittavaa tuhansiksi vuosiksi eteenpäin.
Evoluutiomme on maapallolla mahdollistanut useamman aikaisemmin räjähtäneen tähden jäänteet. Erittäin mielenkiintoista!
Vuosikymmeneen en ole lukenut yhtään suomennettua tieteellistä teosta. Vain tiedelehtien artikkeleista olen tiedonmurusia lukenut.
Syyn ja seurauksen laki on universaali luonnon laki joka on rakentuneena, kaiikialee sisäiseti, evoluutio on vain elämän fyysisen elämän kehityksen tutkimista, joten se kyllä on oikeansuuntaista mutta vajavaa
Universumin fundamentaali rakenne on stokastinen.
Kuinka aiot osoittaa, että se stokastisuus on mitään muuta kuin yksityiskohtaisesti havainnoitavaksi liian monimutkaista kausaalisuutta?
Aurinko koostuu vedystä, tarvitaan happea saadaan vettä. Sopiva etäisyys auringosta, tarpeeksi pitkään vakaat olot. Elämää joka paikassa.
Nimimerkki "suurempitotuus" kirjoitti mm: "Aurinko koostuu vedystä, tarvitaan happea saadaan vettä."
Joo. Tuo on hyvä muistaa, kun kaivosta vesi loppuu. Eihän siinä muuta tarvita kuin hiukan pitempi köysi (n. 148 milj. km, vuodenajasta hiukan riippuen), tulenkestävä ämpäri ja kas niin vinttaamaan Aurinko-Jaffaa! Ja sitä riittää:
http://hyperphysics.phy-astr.gsu.edu/hbase/tables/suncomp.html
PS: Varo vajaita
Nyttemmin on tieteellisesti todettu, että kaupunkilaistuminen, internetti ja muu"kulttuuri aiheuttaa kansan älyllisen rappeutumisen.
Keskimääräinen älykkyysosamää siis laskee ja eräs syy siihen on, että internetistä ja kirjallisuudesta etsitään kaikki tieto valmiina tarvitsematta itse ajatella mitään. Kaupunkimainen elämä myös ruokkii turhuudenmarkkinoita, joilla ei ole mitään todellista arvoa elämisen kannalta. Useille uusi kännykkä on elämän suurin kohokohta.
Siinä teille evoluutiota:
https://vaestotiede.wordpress.com/2014/12/23/alykkyys-lahti-laskuun/
Olisiko hyvä vapauttaa tietotekniikka evoluution harteilta. Taikka OK, onhan se osasyyllinen.
Tuleehan se tiedekin sieltä kun ehtii. Itselleni tuo on ollut ainakin jo kymmenen vuotta aivan selvää. Ensin ihmettelin nettisisältöjen typeryyttä ja keskustelupalstojen lapsellisuutta. Sitten totesin, että kaikki muukin media alkaa muuttua samanlaiseksi kuraksi.
Joku linkkasi tässä eräälle foorumille jonkun Ylen ohjelman, jossa kymmenessä minuutissa käytiin läpi evoluutioteorian historia ja sen kipukohdat, joista sitä arvostellaan. Palstan lukijat äimistelivät ohjelmaa, että kuinka noin lyhyeen pätkään oli saatu niin paljon asiaa. Minulle se oli vain lämmin muisto siitä, mitä radio joskus ennen oli. Kun olin pieni, sieltä tuli täyttä asiaa olleita ohjelmia, mutta kukas niitä kuunteli. Nyt niitä sitten ei enää lähetetä, vaan joku yleäksän "huipputoimittaja" tai jotkut politiikkaradion mitäänsanomattomat ja tietämättömät siellä esittelee tyhjiä kliseitä ja puuttuvia tietojaan. Ja tylsiä mutta niin rentoja vitsejään, voi luoja.
Minä en todellakaan käsitä, mitä tämän maan yleissivistykselle on tapahtunut. 30 vuodessa se on kadonnut lähes kokonaan ja korvautunut täydellisellä tyhjäpäisyydellä. Edes pelkän kansakoulun käynyt veteraani-isäni ei olisi vahingossakaan päästänyt suustaan sellaisia typeryyksiä, mitä nykyään maisterit ja jopa korkeamminkin koulutetut änkyttävät aivan vakavissaan, ainakin sen verran vakavissaan, että kuvittelevat kuulijoidensa uskovan juttunsa. Ja vieressä joku puolijauhoinen Ylen toimittaja äimistelee haastateltavansa "asiantuntemusta". Kaukana ovat ne ajat, jolloin Leif Salmenin ja Veikko Neuvosen kaltaiset ihmiset vielä olivat Ylellä. Puhumattakaan Esko Seppäsestä. Siis ihmiset, jotka olivat itsekin perehtyneet asiaan, eivätkä vain tyyliohjeisiin ja pönttöjen blogikavereidensa mitäänsanomattomiin lässytyksiin asioista, joista eivät mitään tiedä.
Nykyisessä tilassaan Ylen voisi vallan hyvin yksityistää. Ei se laatu siitä ainakaan enää laskisi, sen verran surkea se jo on.
Toimitytajilla on melkoisen vähän sanottavaa mihinkään tieteenalaan. Jopa erikoistuneet tiedetoimittajat ovat usein vaikeuksissa tulkitessaan tiedelehdissä julkaistuja tutkimuksia. Ongelmana on kärjistettynä myös se, etteivät toimittajat ensisijaisesti välitä tietoa, vaan he tekevät uutisia.
Minusta on mielenkiintoista, että amatööriastronomit löytää maan lähellä asteroidit kiitävät asteroidit ennen Nasaa. Ja minusta on myös mielenkiintoista että ei mistään syntyy jotakin, on siinä taitavalla lapiomiehellä pohdiskeltavaa. ;-))
Nykyajan vermeillä monen moinen amatööri voi havannoida tehokkaammin kuin 1600-luvun ammattilainen. Luulenpa, että se ei tule olemaan aivan merkityksetöntä tieteellekään. Ovathan toki amatööriastronomit löytäneet ennenkin kohteita taivaalta, joita ammattilaiset eivät ole havainneet. Tietenkin hyötysuhde on heikko, tuhansista amatööreistä yksi kerran kymmenessä vuodessa... no joo, täysin hihasta vedetty arvaus. Tärkeintä on, että amatööriharrastus on kivaa ja se on vain hienoa bonusta, jos sen seurauksena löytyy jotain uutta.
Kysymys on kuitenkin mielenkiinnosta ja kiinnostuksesta ymmärtää asioita. Se ei katso oppiarvoja eikä se ole mielenkiintoista vain opetellen ulkoa "viisaampien" tankkaamalla takomia "totuuksia", ilman herkullisia spekulaatioita.
Sen verran amatööreistä, että kyllä heidän parhaat laitteensa pesevät 1800 luvunkin ammattilaislaitteetkin. Esimerkiksi Siriuksen Nyrölän 16 tuuman telekooppi on melkoisen tehokas ja tehokkuutta lisää huomattavasti pitkät valotusajat automaattiseurannalla. Visuaalinen seuranta ei anna läheskään yhtä tarkkaa tietoa, vaikka putki olisi isokin.
Isot teleskoopit harvoin tutkivat lähialuetta, mutta kuten kerroit, pieniä on pilvin pimein tähyämässä taivaalle ja niiden kanssa työskentelevät havainnoitsijat eivät siinä hommassa ammattilaisista jää juurikaan jälkeen. Sirius on löytänyt asteroideja ja kyennyt ensimmäisenä harhhastelijakerhona maailmassa seuraamaan eksoplaneetan ylimenon aiheuttamaa tähden himmenemistä. Tällaisesta ei voitu 1800 luvulla edes haveilla.
Parempia nykyajan harrastajien laitteet tosiaan ovat ajoilta, jolloin v.1930 Pluto löydettiin. Nykyajan kameratkin aivan omaa luokkansa silloiseen aikaan verrattuna.
Nasa arvostaa nykyään suomalaisten tähtiharrastajien löytöjä. Tämä kaikki hyvin arvokasta ja tietyllä ylpeydellä kirjattavaa.