Jaana Vuorio lähti valmistumisensa jälkeen auttamaan pakolaisia hädän runtelemiin maihin. Nyt, 20 vuoden jälkeen, hän on mukana toteuttamassa Suomen maahanmuuttopolitiikkaa johtajan pöydän takaa.
Kun Somaliassa puhkesi 1990-luvun alussa sisällissota ja ihmiset alkoivat vyöryä pakolaisleireille, paikan päällä oli myös nuori suomalainen juristi.
– Olin kolmekymppinen, ”kuolematon”, enkä osannut pelätä mitään, muistelee Maahanmuuttoviraston uusi ylijohtaja Jaana Vuorio.
– Tilanne oli todellakin päällä ja suojelu tarpeen, mutta me olimme keskittyneet tekemään töitä. Kaiken hädän keskellä tuo aika oli myös hyvin mielenkiintoista ja opettavaista.
Vuorio oli lähtenyt muutamaksi vuodeksi ammentamaan kansainvälistä työ- ja elämänkokemusta pakolaisjärjestö UNHCR:n lakimieheksi Keniaan ja Intiaan.
– Intiassa tilanne oli hieman toinen, koska siellä Afganistanista paenneiden tilanne oli jo vakiintunut ja oma roolini oli puhtaasti juridista.
Pakolaisleirillä Vuorio oppi, mikä on inhimillisesti paras tapa hoitaa ihmisten sijoittaminen.
– Parasta on aina henkilön vapaaehtoinen ja mahdollinen paluu kotimaahan; sen jälkeen vaihtoehtoina ovat joko kotoutuminen turvapaikkamaahan tai kiintiöpakolaisuus kolmanteen maahan. Jälkimmäinen on nyt akuutti Syyriassa, josta on lähtenyt miljoonia kansalaisia. Suomi on heistä luvannut ottaa 500.
Vihapuheita hänen on vaikea ymmärtää.
– En pääse näiden ihmisten pään sisälle. Mielestäni tällainen käytös viittaa historiattomuuteen, täydelliseen näköalattomuuteen sekä solidaarisuuden katoamiseen. Esimerkiksi se, mitä nuoret poliittiset vaikuttajat ovat viime aikoina suustaan päästäneet, on jotain sellaista, mitä en ole koskaan ennen nähnyt.Tulee olemaan mielenkiintoista, kuinka paljon seuraavien vaalien alla maahanmuutto puhuttaa. Ainakin trendi on ollut nouseva koko 2000-luvun.
Maahanmuuttokriittisyyteen ja suvaitsemattomuuden lisääntymiseen Vuorio löytää osasyyllisen mediasta.
Somalian ja Intian jälkeen Vuorio on ollut useissa lyhyemmissä kenttätehtävissä, mutta kuten hän itse mainitsee, Suomestakin käsin voi edistää ihmisoikeuksia.
– Viimeksi olin neljän viikon ulkomaankomennuksella Kreikassa vuonna 2012 auttamassa rakentamaan EU:n säännösten mukaista turvapaikkajärjestelmää.
Kun Somaliassa puhkesi 1990-luvun alussa sisällissota ja ihmiset alkoivat vyöryä pakolaisleireille, paikan päällä oli myös nuori suomalainen juristi.
– Olin kolmekymppinen, ”kuolematon”, enkä osannut pelätä mitään, muistelee Maahanmuuttoviraston uusi ylijohtaja Jaana Vuorio.
– Tilanne oli todellakin päällä ja suojelu tarpeen, mutta me olimme keskittyneet tekemään töitä. Kaiken hädän keskellä tuo aika oli myös hyvin mielenkiintoista ja opettavaista.
Vuorio oli lähtenyt muutamaksi vuodeksi ammentamaan kansainvälistä työ- ja elämänkokemusta pakolaisjärjestö UNHCR:n lakimieheksi Keniaan ja Intiaan.
– Intiassa tilanne oli hieman toinen, koska siellä Afganistanista paenneiden tilanne oli jo vakiintunut ja oma roolini oli puhtaasti juridista.
Pakolaisleirillä Vuorio oppi, mikä on inhimillisesti paras tapa hoitaa ihmisten sijoittaminen.
– Parasta on aina henkilön vapaaehtoinen ja mahdollinen paluu kotimaahan; sen jälkeen vaihtoehtoina ovat joko kotoutuminen turvapaikkamaahan tai kiintiöpakolaisuus kolmanteen maahan. Jälkimmäinen on nyt akuutti Syyriassa, josta on lähtenyt miljoonia kansalaisia. Suomi on heistä luvannut ottaa 500.
Vihapuheita hänen on vaikea ymmärtää.
– En pääse näiden ihmisten pään sisälle. Mielestäni tällainen käytös viittaa historiattomuuteen, täydelliseen näköalattomuuteen sekä solidaarisuuden katoamiseen. Esimerkiksi se, mitä nuoret poliittiset vaikuttajat ovat viime aikoina suustaan päästäneet, on jotain sellaista, mitä en ole koskaan ennen nähnyt.Tulee olemaan mielenkiintoista, kuinka paljon seuraavien vaalien alla maahanmuutto puhuttaa. Ainakin trendi on ollut nouseva koko 2000-luvun.
Maahanmuuttokriittisyyteen ja suvaitsemattomuuden lisääntymiseen Vuorio löytää osasyyllisen mediasta.
Somalian ja Intian jälkeen Vuorio on ollut useissa lyhyemmissä kenttätehtävissä, mutta kuten hän itse mainitsee, Suomestakin käsin voi edistää ihmisoikeuksia.
– Viimeksi olin neljän viikon ulkomaankomennuksella Kreikassa vuonna 2012 auttamassa rakentamaan EU:n säännösten mukaista turvapaikkajärjestelmää.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Enkä minä pääse nenästävedettävien pään sisälle...
Et kai, jos olet tätä mää mää mää sakkia eli ko mää haluun ja mää pelkään jne, teitä voisi kutsua vaikka lammaslaumaksi.
Muutakin kuin omaa napaansa pitää ajatella, että elämänlaatu on parempi.
Maailmassa on satoja miljoonia köyhiä, ja lisää tulee kokoajan kortsuttomasta afrikasta esim.
Kerrohan miten me "pelastamme" heistä ketään romahduttamalla oman valtiomme kun heitä otetaan tänne liikaa? Vaikka ottaisimme kaikki tänne, ei se pelasta ketään.Päinvastoin, tuhoamme samalla itsemme.
Amerikka ottaa MILJOONA köyhää paremman elämän etsijää JOKA VUOSI.Tämä on tuhoamassa amerikan, ja samaan aikaan maailmaan syntyy JOKA VUOSI NOIN 10-15 MILJOONAA KÖYHÄÄ LISÄÄ.
Kerrohan siis, miten pelastamme kaikki tuhoamalla itsemme?
ps. mikään ratkaisu, ei ole ottaa tänne integroitumiskyvytöntä sakkia vaan rahalla jolla saadaan yksi elätti hoidettua täällä voitaisiin ostaa tuhansille telttoja,ruokaa,vettä ja lääkkeitä per vuosi siellä pakolaisleireillä,tiesitkö?
Ei Suomi ole tietenkään aikeissa pelastaa koko maapalloa.
Oma osa EU:hun ja YK:hon kuulumisen takia on suoritettava allekirjoittamiemme sopimusten mukaan.
Ei Suomi ole romahtamassa. Sodan aikana tuollaisista puheista olisi tullut linnareissu.
Ei kannata pistää päätä pensaaseen. Pelko lamaannuttaa tai voi pistää tekemään vahingollisia tekoja.