Olen ihastunut erään ravintolan työntekijään. Olen asioinut ravintolassa jo pidemmän aikaa, mutta tunteeni leimahtivat vasta äskettäin ja ilman erityistä syytä. Käyn siellä päivittäin.
Tunteeni ovat TODELLA voimakkaat. Polveni tutisee, en meinaa saada henkeä ja kädet vapisee. Ravintolassa ollessani vilkuilen tätä kohdetta jatkuvasti. Hänelle ei voi enää mitenkään olla epäselvää mikä on pelin nimi. Pokerinaamani on niin surkea. En myöskään usko tunteiden olevan molemminpuolisia. Oikein hävettää mennä sinne joka päivä sekoilemaan. Toisaalta odotan innolla päivittäistä tapaamistamme, mutta kun lähestyn ravintolaa kehoni alkaa käymään ylimääräisillä kierroksilla, sitten mieleni tajuaa olevansa ihastunut ja keho ylireagoi, ja kierre sen kun pahenee.
Ihastunut olen ennenkin. Mutta en näin pahasti, en edes teininä. Mitä tälle häiriölle voi tehdä? Unohtaa? Miten? Ravintolan vaihtaminen ei ole helppoa. Vai pitäisikö hyppiä seinille niin kuin tähänkin asti ja odottaa sitä päivää kun tulee sydänkohtaus? Voisiko ihastukseen saada vaikka lääkitystä? Asia on vakava. Pitäisikö sittenkin tehdä asialle jotain? En pysty. Eikä vastakaikua taida olla, jos olisi niin ottaisi yhteyttä. Sääli, olisin kyllä mielläni päässyt tämän elämän osalliseksi. Päiväunissani tämä ihastukseni laittaa tietysti ravintolatason ruokaa kotonaankin. ;)
Mitä tässä tilanteessa kuuluu tehdä? Tuntuu että on oma terveys on tilanteen panttivankina.
Tunteeni ovat TODELLA voimakkaat. Polveni tutisee, en meinaa saada henkeä ja kädet vapisee. Ravintolassa ollessani vilkuilen tätä kohdetta jatkuvasti. Hänelle ei voi enää mitenkään olla epäselvää mikä on pelin nimi. Pokerinaamani on niin surkea. En myöskään usko tunteiden olevan molemminpuolisia. Oikein hävettää mennä sinne joka päivä sekoilemaan. Toisaalta odotan innolla päivittäistä tapaamistamme, mutta kun lähestyn ravintolaa kehoni alkaa käymään ylimääräisillä kierroksilla, sitten mieleni tajuaa olevansa ihastunut ja keho ylireagoi, ja kierre sen kun pahenee.
Ihastunut olen ennenkin. Mutta en näin pahasti, en edes teininä. Mitä tälle häiriölle voi tehdä? Unohtaa? Miten? Ravintolan vaihtaminen ei ole helppoa. Vai pitäisikö hyppiä seinille niin kuin tähänkin asti ja odottaa sitä päivää kun tulee sydänkohtaus? Voisiko ihastukseen saada vaikka lääkitystä? Asia on vakava. Pitäisikö sittenkin tehdä asialle jotain? En pysty. Eikä vastakaikua taida olla, jos olisi niin ottaisi yhteyttä. Sääli, olisin kyllä mielläni päässyt tämän elämän osalliseksi. Päiväunissani tämä ihastukseni laittaa tietysti ravintolatason ruokaa kotonaankin. ;)
Mitä tässä tilanteessa kuuluu tehdä? Tuntuu että on oma terveys on tilanteen panttivankina.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Oi, kohtalotoveri! Niin olen minäkin, työpaikkaravintolan kokkiin ja näemme melkein joka päivä. Kertaalleen tavattu myös yhteisen harrastuksen parissa. Mutta; molemmat varattuja tahoillaan. Siitä huolimatta selvää kemiaa ja kipunointia molemmin puolin. Ristiriitainen tilanne, ristiriitaiset tunteet; epävarmuus, toivo, pettymyksen pelko, omatunto. Teki mitä vain, niin se tarkoittaa jostakin luopumista. Nyt vain pitäisi osata valita, mistä luopuu. Vai antaisiko asioiden vain tapahtua tai olla tapahtumatta ja tyytyisi siihen. Sekin vain tuntuu luopumiselta ja luovuttamiselta, siltä että pelkää tehdä valintoja ja harmittelee pelkuruuttaan, tyytymättömänä itseensä lopun ikäänsä. Ei oo helppoo..
Voi sellasta se on, kun työntekijät on niin ihania. Olen ihastunut niiiin monta kertaa, mutta aina vaan löytyy upeampia ihmisiä ja voi lähteä onnellisena kotiin yksin. Olisin varmaan aikoinaan vienyt Samuli Edelmaninkin kotiin jos sen olisin saanut lavalta alas revittyä :) Katseleminen on sallittua ja ihastuakin saa. Ota mukaan uniin ja haaveisiin.