Olen ollut musiikin lumoissa päiviä ja vähän öitäkin kun olen kuunnellut Sibeliuksen viulukilpailujen soittoja. Kun musiikilla on itselleni ihan terapeuttinen vaikutus, niin kuin tanssillakin, katson tuon suvun perinnöksi. Muffa, niin kuin häntä nimitettiin, oli nimittäin hyvin monitaitoinen mies. Tämä köyhä torppari oli paitsi torppari, myös teurastaja, kansanpelimanni ja pyhäkoulun opettaja. Kiertokoulusta oli varmaan hyvä lukutaito, jonka pohjalta pappi oli muffan tehtävään päästänyt, juoppoudesta huolimatta. Viulunkin muffa hankki ja rupesi soittamaan. Hyvin kuulemma soivat saksanpolkat, masurkat ja valssit sen ajan hämärissä tansseissa, ilman mitään täppänäpaperia eli nuotteja. Olen minäkin jotain osannut, varsinkin tuota juoppoutta. Se on kuitenkin mennyttä vaikka muuta väittäisitte.
Sibeliuksen musiikin kuuntelu on ihan nautittavaa jostain syystä. Sisareni, joka on tuon musikaalisen lahjakkuuden mahdollisimman täydellisesti perinyt, soitti pikku tyttönä saamallaan viululla heti. Kissan kidutukselta soitto vaikutti, mutta orkesterissakin myöhemmin soitti.
Kerron hiukan säveltäjistä Jean Sibelius ja Oskari Merikanto. Kaverukset olivat tulossa kapakasta, pitkin Helsingin Bulevardia. Hyvässä myötälaitaisessa kumpikin.
Bulevardia pitkin ajoi hevosellaan ns. sontakuski, joka vihelteli Merikannon Kesäillan valssia. Oskari innostui kuulemastaan japukkasi Jannea kylkeen; Kuule Janne, toi on mun, hän hihkaisi. AI, vastasi Janne, koko kuorma vai?
Sibeliuksen alkoholin käytöstä ym. on tarinoita. Kun Aino vaimo uteli hänen kotiintuloajastaan, vastasi Janne: Kuule, minä olen säveltäjä, en ennustaja.
Eri maiden suurimmista kuuluisuuksista on tehty kirja. Suomen osalta tuo on Jean Sibelius.
Kun näin tuon suuren sinfoniaorkesterin soitot, innostuin kertomaan sisarelleni, että kyllähän minäkin osain keppi kädessä helua tuon orkesterin edessä ja soittoa syntyisi. Sisareni epäili taitojani, tapansa mukaan, ei tule mitään! Intin vastaan. Minä vaan antaisin alkuperäinen soittamiseen ja orkesterin soittajat soittaisivat nuoteista. Osaavathan nuo, väitin, mutta systeri ei uskonut. Variksena olen ollut palstallakin ja tuo Raimo on pelkkä Lintu, väitin, ei auttanut.
Sibeliuksen musiikin kuuntelu on ihan nautittavaa jostain syystä. Sisareni, joka on tuon musikaalisen lahjakkuuden mahdollisimman täydellisesti perinyt, soitti pikku tyttönä saamallaan viululla heti. Kissan kidutukselta soitto vaikutti, mutta orkesterissakin myöhemmin soitti.
Kerron hiukan säveltäjistä Jean Sibelius ja Oskari Merikanto. Kaverukset olivat tulossa kapakasta, pitkin Helsingin Bulevardia. Hyvässä myötälaitaisessa kumpikin.
Bulevardia pitkin ajoi hevosellaan ns. sontakuski, joka vihelteli Merikannon Kesäillan valssia. Oskari innostui kuulemastaan japukkasi Jannea kylkeen; Kuule Janne, toi on mun, hän hihkaisi. AI, vastasi Janne, koko kuorma vai?
Sibeliuksen alkoholin käytöstä ym. on tarinoita. Kun Aino vaimo uteli hänen kotiintuloajastaan, vastasi Janne: Kuule, minä olen säveltäjä, en ennustaja.
Eri maiden suurimmista kuuluisuuksista on tehty kirja. Suomen osalta tuo on Jean Sibelius.
Kun näin tuon suuren sinfoniaorkesterin soitot, innostuin kertomaan sisarelleni, että kyllähän minäkin osain keppi kädessä helua tuon orkesterin edessä ja soittoa syntyisi. Sisareni epäili taitojani, tapansa mukaan, ei tule mitään! Intin vastaan. Minä vaan antaisin alkuperäinen soittamiseen ja orkesterin soittajat soittaisivat nuoteista. Osaavathan nuo, väitin, mutta systeri ei uskonut. Variksena olen ollut palstallakin ja tuo Raimo on pelkkä Lintu, väitin, ei auttanut.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ruuneperi tunnetaan ruokottomista puheistaan.
ja riidankylvöstään.
Tuo Sibelius haltioituminen olikin uusi piirre tästä monikerroksellisesta R-mannista. 8 vuotta palstalla olleena on ensi kerta kun hän nyt avaa isästään kertomalla suljettuna olleita ovia.
Mukavahan on kuulla tuosta musikaalisuudesta, jota löytyy monista kansamme ihmisistä, pelimanneista, enemmän oppia saaneisiin.
Synnynnäinen on musikaalisuuskin, joskin teknisesti voi kuka tahansa oppia nuotteja siirtämään instrumenttiin, mutta,...eron huomaa lähes heti tekniseksi taituruudeksi, kun joskus löytyy taitureita eivätkä tarvitse nuotteja edes.
Jaa'a taitaa tuossa R:än skaalassa todella löytyä provosoivaa rivoutta Irwin G:n tyylistäkin, tiedä aina häntä!
Nauraen tunnistan kyllä sisarensa reaktion pikkuveljensä pätemisentarpeeseen, inttämällä: "kyllä minäkin pystyisin koska tahansa" ,...tyypillistä :D)))