Peugeot on parasta mitä voi tehdä vaatteet päällä

Pääsin Peugeotien makuun 1988 ja tunsin löytäneeni oman merkkini. Kahden 405 SRi:n jälkeen minusta tuli 406 ST 2.0 -kuski todella pitkäksi aikaa, luovuin autosta lähes 17 vuoden jälkeen vasta kesällä 2013. Markkinoilla ehti välissä olla 407, jota en koskaan ole edes koeajanut – ei vain sytyttänyt! Ehdin joka tapauksessa olla Peugeot-kuski kokonaisen neljännesvuosisadan ajan. Ihan nautinnollista kyytiä!

Kuluvan vuoden keväällä koeajoin 508-farkun, mutta ajoin myös kolme vaihtoehtoa. Seuraus oli, että nyt mennään C-farkkumersulla.

Ei siinä 508:ssa mitään muuta vikaa ollut kuin se, ettei se ollut Mersu.

No ei ole. Mutta autona se on oikein hyvä. Huoleton voi ajella ilman pelkoa siitä että jakopäät leipoisi, vaihteisto poikisi tai että takaisin kutsussa otettaisiin osa hevosvoimasta pois ja lätkäistäisiin jälkiveroa päästöistä. Ainot tapa romuttaa Peugeootti on säästellä öljyissä ja öljynvaihtoväleisssä ja suodattimissa ja muissa perus huoltojutuissa joita moderni auto tarvitsee. Tyylikkäitä, huolettomia ja halpoja kilometrejä, kerta kaikkiaan. Parhaat ranskalaiset saa autoliikkeestä!

Asiallisia kirjoituksia kummatkin. Itse en kyllä mersua ottaisi 508 tilalle mutta makuja on monia.