Työkyvyttömyyseläkkeelle pääsy....

Hei kehari, en ole itsetuhoinen tyyppi. Kirjoitin vertauskuvallisesti, tietty, mutta sitäpä kaltaisesi vajukki ei osannut hoksata.

Voi luoja, mikä lapsi.

Lapsetko täällä toisiltaan luita katkoo?

En koe olevani passivoitunut, alituiseen minulla on jotain projekteja joihin mieleni suuntautuu. Kuten juuri nyt ajattelen, että grindaisin rahat omaan mökkiin jonka kuitenkin joutuisin ostamaan siten että siirtäisin äidilleni rahat, joka ikäänkuin ostaisi mökin omiin nimiinsä (haaveilen mökistä, jossa voisin asua hieman syrjemmässä parin koiran kanssa, ja voisi olla parhaustyyppien kanssa yhteydessä skypen välityksellä). Tällaista pelleilyä se on kun joutuu elämään byrokraattien valvoessa, että olenko oikeasti nyt köyhä ja surkea tapaus. En ole, mutta joudun sellaista teeskentelemään.

Eli haluat (muka) eroon byrokraateista ja byrokratiasta, mutta kuitenkin ruinaat niiltä rahaa ja taloudellista perustaa koko elämisellesi. Eikö se ole hieman ristiriitaista?

Tarkoitin "passivoitumisella" (olisi pitänyt lisätä sen rinnalle myös "syrjäytyminen") oikeastaan laajempaa yhteiskunnasta ja sosiaalisista ympäristöistä etääntymistä ja irtautumista, ja voimistuvan negatiivisen vastakkainasettelun luonnehtimaa suhdetta niihin - joka näkyy jutuissasi jo nyt. Sen tien jatkaminen tuskin tulee tekemään itsellesi hyvää pitkän päälle.

Jos on tyytymätön ympäröivään yhteisöön ja elämänmenoon, niin eikö silloin toisaalta voisi pyrkiä esimerkiksi tekemään työtä niiden muuttamiseksi paremmiksi (omien kokemusten ja arvojen pohjalta...)? Tai tekemään ja tukemaan myös ihan mitä tahansa, mihin vielä jaksaa uskoa, yhteisössä toimien (vaikka sitten kriittisestikin - kestävälle, viisaalle kriittisyydelle on oikeastaan yhteiskunnassa ainainen tilaus)?

Kiukuttelu ja elämän, suhteiden määrittely negatiivisuuden kautta taas ei oikein rakenna mitään. Kaikkein vähiten niiden harjoittajaa itseään...

...Tietysti sen etäisyyden yhteiskuntaan ja sen humuihin määrittelee jokainen itse, ja monesti varmaan niistä on hyväkin pysytellä sopivalla loitolla. Mikä nyt kenellekin on hyvä tasapaino ulospäinsuuntaamisen ja oman rauhan välillä. Mutta toisaalta vihaaminen ja sulkeutuminen ei sitä rauhaakaan lopulta ehkä rakenna, vaan niillä vain helposti tulee määrittäneeksi oman elämänsä entistä vahvemmin juuri sen välttelemänsä kohteen, todellisuuden, yhteisön kautta...

Uskotko loppuun asti tuohon, että joskus sitten vanhenevana jaksaisit pysyä virkeänä yksinäisyydessä koirat ja virtuaaliyhteydet seuranasi? Koirat ovat hienoja otuksia, mutta eivät ehkä kuitenkaan korvaa ihmisen kohtaamista ja länsäoloa. Virtuaalisuuskaan ei sitä tee. Ja ovatko ne hyvät ystävät tulevaisuudessa vielä samalla tavoin tavoitettavissa ja ystäviä kuin nyt, omine elämäntilanteineen...?

Noita osaat tietysti parhaiten itse tykönäsi miettiä.

Voin ehkä mainita mahdollisen kiinnostuksen ja keskustelun vuoksi, että haaveilin itse joskus nuorempana jonkinlaisesta erakkoelämästä irrallaan yhteisöstä ja tiiviistä elämän jakamisesta toisten ihmisten kanssa. Samoin koin, että voin olla omine ajatuksineni ja itsetoteuttamisineni aina jotenkin riippumaton siitä, onko minulla elämässäni minkälaisia kohtaamisia ja miten usein, ja mitä niissä tapahtuu. Myöhemmin elämän edetessä, aikojen vaihtuessa ja kokemusten karttuessa olen joutunut toteamaan, että tuo kaikki oli melkein täysin epätodellista ja sokean omanvoimantuntoista, tilannetajutonta haihattelua. Luulen myös, että vanhetessa tämä jälkimmäinen kokemus ja siihen havahtuminen tulee elämässä ja sen vaiheissa vain vahvistumaan. Siksi on entistäkin enemmän miettimistä siinä, miten elämään tässä hetkessä suhtautuu, ja miten sitä koittaa rakennella eteenpäin...

"Eli haluat (muka) eroon byrokraateista ja byrokratiasta, mutta kuitenkin ruinaat niiltä rahaa ja taloudellista perustaa koko elämisellesi. Eikö se ole hieman ristiriitaista?"

Ei siinä ole mitään ristiriitaista kaltaiselleni häikäilemättömästi omaa etuaan ajavalle kusipäälle, en välitä yhteiskunnasta ja aion kupata joka viimeisen euron jonka vain saan järjestelmästä irti. En aio tehdä työtä, enkä muutenkaan mitään yleishyödyllistä, jonka vuoksi olenkin uhkapelaaja (maailman hyödyttömin ammatti), joka liikuttelee omia rahojaan järjestelmän ulkopuolelta, ei ole vaikeaa. Jokainen kerta kun kuulen jostain kouluammuskeluista sun muista, sisälläni läikkyy iloa.

"Tarkoitin "passivoitumisella" (olisi pitänyt lisätä sen rinnalle myös "syrjäytyminen") oikeastaan laajempaa yhteiskunnasta ja sosiaalisista ympäristöistä etääntymistä ja irtautumista"
En koe olevani myöskään syrjäytynyt. Vasta hetki sitten, n. viikko, saavuin Hollannista, jossa olin tapaamassa ystävääni ja pari henkistä (nondualismi) opettajaa kohtasin myös. Olen ainoastaan helvetillisen yliherkkä kerrostalomiljöössä asumiselle, enkä tiedä auttaisiko rivarikaan lopulta, joten ei mulle oikeasti jää muita vaihtoehtoja kuin joku syrjäinen mökki jossa asua. Enkä saa mitään mökkiä hankittua jos byrokraatit hengittävät niskaani, ellen kanavoi rahoja äidilleni joka ostaa möksän omiin nimiinsä. Onneksi perustuloa kaavaillaan, ainakin kokeiluna, jo vahvasti, ja muutenkin yleinen konsensus tukee ajatusta perustulosta.

"Jos on tyytymätön ympäröivään yhteisöön ja elämänmenoon, niin eikö silloin toisaalta voisi pyrkiä esimerkiksi tekemään työtä niiden muuttamiseksi paremmiksi (omien kokemusten ja arvojen pohjalta...)? Tai tekemään ja tukemaan myös ihan mitä tahansa, mihin vielä jaksaa uskoa, yhteisössä toimien (vaikka sitten kriittisestikin - kestävälle, viisaalle kriittisyydelle on oikeastaan yhteiskunnassa ainainen tilaus)?"
Olen "saavuttanut" realisaation, en voi koskaan olla todella tyytymätön, enkä todella kokea masennusta. Joskin masennus voi kohota, mutta siinä on aina tunne, miten sen kuvailisi, of Radiance/outshining of whatever is (apparently) happening . Tietysti on hyödytöntä edes vihjata mistään tällaisesta kaltaisellesi, sillä olet selvästikin konsensus-todellisuuden "totuuksien" lumoissa. Mielipiteesi ovat ikävystyttävän järkeviä, sellaista muka-rationaalista höttöä jossa nojaat muodostat mielikuviisi pohjautuvia mielipiteitä jo aivan liian pian.

No okei, tunnustetaan että arvostan kyllä että olet jaksanut vastata ja vielä noinkin syvällisesti. Olen vain suunnattoman väsynyt tähän asuinympäristööni. Ymmärrän kyllä tämän ympäristöön väsymisen olevan ensisijaista ja ajatukset byrokraateista on enemmänkin sivujuonne, jotain mihin projisoin omaa ahdistustani jolla ei ole suoranaisesti mitään tekemistä kasvottoman virkamieskoneiston kanssa.

Uskotko loppuun asti tuohon, että joskus sitten vanhenevana jaksaisit pysyä virkeänä yksinäisyydessä koirat ja virtuaaliyhteydet seuranasi?

Kun olen yksin, tunnen syvää autuutta. Olen aina yksin, mutta jotenkin en koskaan yksinäinen. Pakko lainata Adi Da Samrajn sanoja, koska hän pukee sen kaiken sanoiksi niin kauniisti.

"Alone is the conditions of bliss,

not the beginnings of great search.

It is the possibility of sudden knowledge,

unless you are more than alone,

pursuing the answers,

lonely where you were only alone.


Alone is the premise of great knowledge

And wisdom is simply the awareness

that you are alone.

Thus, the wise begin understanding

by standing alone,

and soon they know the wisdom of it.


Alone is my original form.

Remaining alone, I understood.

Understanding,

I am the immensity of great love.

Loving, radically and uncaused,

alone with no one.

I am no longer troubled."

:) Kiitos kommenteista. Valitettavasti tuo "realisaatiosi" keikkuu mielestäni suuren itsepetoksen äärillä. Vaikka itse epäilemättä ajattelen ja ilmaisenkin ajatuksiani vaihtelevan huonosti, koska satun olemaan äärellinen ihminen.

Aiheet ovat kuitenkin tärkeitä, varmaan tärkeimpiä. Muuttaisin vain näin: "Alone is the conditions of bliss, AND the beginnings of great search..."

"Ristiriitahan" tulee juuri siitä, että määrittelet itsesi vahvasti sen kautta, mitä haluat vihata ja mistä pyrit eroon, kuitenkin jo samalla siinä konkreettisestikin vaatimuksinesi riippuen (yhteiskunta, byrokratia, jne.). Eikä siinä mitään, vihassa ei ole mitään vikaa, vaan se voi olla hyvin oikeaa ja tärkeää. Mutta ehkä ei kannata kuitenkaan määritellä itseään lopullisesti sen kautta. Joskushan aikansa vihattuaan voi vaikkapa myös leppyä, ja suunnata tunteensa toisaalle...

Mukava kun vastailit noin huolella. Kirjoitin kyllä omastakin mielestäni paikoin aika huonosti edellä. Sellaista se on.

...Siis tuo mökkeilyhaaveesihan kuulostaa ihan hienolta ajatukselta monin tavoin, mutta ota kuitenkin suunnitelmia tehdessä huomioon, että ystäväsi myös vanhenevat, sitoutuvat eri tavoin elämässään, perustavat perheitä ja häviävät sitten elämästäsi (ehkä)? Jne. Ja se kyllä vaikuttaa myös sinuun.

Noin itselleni on myös käynyt. Erakkous taas on harvoille, vaikka yksinoleminen onkin tärkeää ja perustavaa jokaiselle. Kai sitä nyt ainakin kannattaa miettiä tarkkaan, olisiko itsessä sittenkin jokin pyrkimys yhteyteen toisten kanssa, jota pitäisi sittenkin vaalia ja toteuttaa, vaikka maailma meneekin päin helvettiä? Minulla ainakin on, en todellakaan ole mikään erakkomunkki, vaikka en voi elää ilman yksinoloakaan. Sekä yksinäisyys että yhteisöllisyys ovat elintärkeitä.

...Me muutkin menetämme siinä, jos sinä vain käperryt kuoreesi ja vihaat ihmisyyttä, sen sijaan että antaisit sille ja yhteisölle sen, mitä sinussa voi olla. Samalla kun se on tärkeintä itsellesi. Tämä sama pätee jokaiseen. Kankeansuoraa ilmaisua taas, mutta en jaksa viilata näitä nyt ja varmaan ajatuksen ymmärtää...

...Se "great search" muuttaa sitten tietysti myös tuon koko loppurunon aivan toisenlaiseksi. Kun ei ihmisestä omalla voimallaan tule autuasta. Ikävystyttävän järjetöntä, mutta ikävässähän voi löytää armon.

"Valitettavasti tuo "realisaatiosi" keikkuu mielestäni suuren itsepetoksen äärillä" Mikä on mielenkiintoista on siinä, että sillä mitä itse ajattelen realisaatiosta ei ole merkitystä, to affirm or deny This doesn´t matter, "it" still IS. Toki jos kuvittelisin olevani valaistunut, silloin itsepetos olisi selkeää. Ajatuksilla ei ole merkitystä, realisaatio on prior to mind.

""Ristiriitahan" tulee juuri siitä, että määrittelet itsesi vahvasti sen kautta, mitä..." En määrittele itseäni, minuus on fiktiota. Tämän näkeminen ei kuitenkaan sulje pois mahdollisuutta projisoida mielikuvaa minuudesta, mutta joka on Nähnyt tietää ettei ole ketään (teknisemmin ilmaistuna, näkeminen tapahtuu ei kenellekään, no-thing ever happened!). There is no self, mutta kysymys onkin enemmän siitä mikä tietää että minuus on fiktiota? Kun tiedät "vastauksen", olet realized. Kun kysyjää ei ole, kysymyskin haihtuu ilmaan.

Muuttaisin vain näin: "Alone is the conditions of bliss, AND the beginnings of great search..." Muistuttaisin, että Great Search on valhe. Mutta sinä saat taivuttaa lauseita miten tahdot, en välitä - Radiance doesn´t care.
"The greatest lie ever told is that there is a search, a quest. None of this exists. There is only pure consciousness, existing endlessly in perfect peace and perfection." - Steven Norquist

Kuulostaa hyvältä. Kunpa itsekin saisin hullun paperit.

Onnittelen sinua, sielunvelisisarcomradewhatever. Ei ole varmasti ollut helppo prosessi, mutta olet kuitenkin pitänyt pääsi ja saanut lunastettua todellisen Vapauden.

Jou. ;D

Tämänhän sanoo mekaniikkakin omalla tavallaan: http://www02.oph.fi/etalukio/opiskelumodulit/fysiikka/kurssi1/energia/tyojateho/

Amen.

Autuaita ovat pimppieläimet, eivät he tarvitse kuin vajavaisen harkintakyvyn jonka avulla valita paska mies, lopun kustantaa yhteiskunta kaikessa rajattomassa ymmärryksessään.

Tämän seurauksena taivaan portit ovat avautuvat jokaiselle vajukkipimppieläimelle, joka hakkaajamiehen itsellensä valitsee, eikä rahasadetta voi täten estää, se jatkuu jatkumistaan hamaan hautaan saakka.

saarnamies kirjoitti:

Autuaita ovat pimppieläimet, eivät he tarvitse kuin vajavaisen harkintakyvyn jonka avulla valita paska mies, lopun kustantaa yhteiskunta kaikessa rajattomassa ymmärryksessään.

Tämän seurauksena taivaan portit ovat avautuvat jokaiselle vajukkipimppieläimelle, joka hakkaajamiehen itsellensä valitsee, eikä rahasadetta voi täten estää, se jatkuu jatkumistaan hamaan hautaan saakka.

Lue lisää

Ja kaikki vastaavanlaiset "miehet" jotka raiskaavat..kiduttavat..alistavat vaimojaan..lastensa äitejään/// niin linnaan vaan. Elinkautinen.
EI moiset insinöörit tms.ansaitse vähääkään sääliä. Monissa maissa on vielä voimassa kuolemanrangaistus..ei sekään huonompi vaihtoehto:))))))

Olin enemmän kuin mauton, pahoitteluni. Raiskaus on vakava rikos, ei lainkaan vähättelyn, eikä ilveilyn, asia. Tämä Suomi24 -palsta tuo toisinaan sisäisen kusipäätrollin minussa pintaan aivan liian helposti. Valoa ja voimaa Sinulle.

saarnamies kirjoitti:

Autuaita ovat pimppieläimet, eivät he tarvitse kuin vajavaisen harkintakyvyn jonka avulla valita paska mies, lopun kustantaa yhteiskunta kaikessa rajattomassa ymmärryksessään.

Tämän seurauksena taivaan portit ovat avautuvat jokaiselle vajukkipimppieläimelle, joka hakkaajamiehen itsellensä valitsee, eikä rahasadetta voi täten estää, se jatkuu jatkumistaan hamaan hautaan saakka.

Lue lisää

Kyllä se niin on, että se joka sietää kirjaimellista raiskausta eikä vaa pidä raiskausleikeistä, on vähintään puoleksi syyllinen tilanteeseensa. Sitäpaitsi he riskeeraavat koko maapallon antamalla raiskata itseään toistuvasti, koska sen psykopaattimiehen psykopaattigeenit ja sen raiskatun idiootti-masokistigeenit leviävät maailmalle, ja kärsimys tulee vaan lisääntymään maapallolla. Siten muut saavat maksaa idioottien toilailuista.

Aamen.

HÖPÖHÖPÖ!!! Kolme tyyppiä tiedän ja jokaisella vajaat 3000e/kk brutto. Ja alkuperäiseen kysymykseen-No Way