Tää on niin ristiriitaista! Mulla on nuo ihanat lapset, jotka on mun kanssa melkein koko aika. Eli ympärilläni on kyllä ihmisiä! Mun elämästä puuttuu vaan aikuiset ystävät, jotka on kanssani "samalla tasolla".
Tällaisina iltoina tulee totaaliyksinäisyys, kun huomaa muiden viilettävän pitkin maita ja mantuja. Ei siis pelkästään mitään juhlimista, musta olis ihanaa, kun täällä kävis joku edes kahvilla, jos olen itse kipeiden lasten kanssa kotona.
Olen ollut sinkku jo useamman vuoden. Tän syksyn aikana olen useinkin ajatellut, että tää yksinäisyys olis hoidettavissa parisuhteella. Mutta mistäs sellaisen taikoisi?
Onko täällä muita samassa tilanteessa, siis kärsiikö muut tästä? Välillä mietin, että meneekö tää jonkun sairauden puolelle, kun on mustasukkainen kavereista ja pelkää jollain tapaa hylkäämisiä. Kun otan nämä yksin vietetyt illat tavallaan hylkäämisinä, kun kukaan ei tahdo viettää aikaa kanssani. Kaipaan kovasti exääni, lasteni äitiä, joka hylkäsi meidät kaikki kun mulle kasvoi miestissit... pelkäsi että lapsistakin tulee samanlaisia. :(
Tällaisina iltoina tulee totaaliyksinäisyys, kun huomaa muiden viilettävän pitkin maita ja mantuja. Ei siis pelkästään mitään juhlimista, musta olis ihanaa, kun täällä kävis joku edes kahvilla, jos olen itse kipeiden lasten kanssa kotona.
Olen ollut sinkku jo useamman vuoden. Tän syksyn aikana olen useinkin ajatellut, että tää yksinäisyys olis hoidettavissa parisuhteella. Mutta mistäs sellaisen taikoisi?
Onko täällä muita samassa tilanteessa, siis kärsiikö muut tästä? Välillä mietin, että meneekö tää jonkun sairauden puolelle, kun on mustasukkainen kavereista ja pelkää jollain tapaa hylkäämisiä. Kun otan nämä yksin vietetyt illat tavallaan hylkäämisinä, kun kukaan ei tahdo viettää aikaa kanssani. Kaipaan kovasti exääni, lasteni äitiä, joka hylkäsi meidät kaikki kun mulle kasvoi miestissit... pelkäsi että lapsistakin tulee samanlaisia. :(
Vastaukset 2
Vanhimmat
Arvasin!
sairaalla mielellä on sairaat huvit