Faktaa pöytään. Pätevin syy huomioidaan vaikka se mitään kerro ellei ole sokaistunut tunne palstasta. Vittuiluakin otetaan vastaan.
naaselle
naaselle
Miksi olisit kiinnostunut
niin_miksi
27132
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Miksi en olisi
viiisas,älykäs,puhdas,huumorintajunen mies voisin rakastaa sinua(huumoria ei liikaa)henginen orgasmi etusijalla ennenkö ruumiillista orgasmia. onko muuten orgasmi hengistä vai ruumillasta tunnetta????????????????????siinäpä pähkinä
Naasse-sedhällekhö..?
https://www.youtube.com/watch?v=oy7I3NRgAeQ
No ihan vaan siksi itsekkäistä syistä, että sä ymmärrät mua. Oon vaikee, mutta et siitä välitä ja sitten meillä on ja olisi yhteinen huumori.. ja me haluttais toisiamme... ja kun oot niin namuhymy ja mä oon nyt ihan känässä, sorit siitäkin.
mäkin vähän valkkareissa, voitais vaikka panna hynttyyt yhteen ja mukavalta tuntuis niin...................
Niin sanoinko että oot söpis ja haluttava ja saat mut sekaisin... ja sitten vaan otat homman haltuun tost noin vaan vasurilla. Että me oltais hullu pari. Se on selvä.
Vastaan kuin olisit hän. Olin kiinnostunut, koska olit minun mielestä ihana, ymmärtäväinen, hullun hauska, mukava, luotettava, turvallisen oloinen, aistin sinussa jotain sellasta kaunista surumielisyyttä ja "väsymystä" (en keksi kuvaavampaa sanaa) ja komea jne.
Koska mä koen hillitöntä kemiaa ja ihme ymmärrystä ja ymmärretyksi tulemista sun suuntaan. Sussa vaan on sitä jotain, ei sitä voi selittää. Luulen et viihdyttäis yhdessä. Tasoitetaan ja yllytetään toisiamme tarpeen mukaan.
Mut tämähän on kaikki vain mun kuvitelmaa, pelkkä mun tunne. Vieraasta ihmisestä paljon sanottu mut jokin siinä on. Varmaan ihan hepreaa sun suunnasta katsottuna. Ja sen hyväksyn täytenä totena jos niin on.
heprea on mun juttu
En ollut aikeissa rakastua ja menikin aika pitkään, että edes tunnistin ko. tunteen, jota en halunnut elämääni ikävyyksien jälkeen. Mutta sinä valloitit sydämeni yllättäen ja pyytämättä ja tässä sitä nyt ollaan. Näin monen vuoden jälkeen. Se ei vaan mee pois.
Toivottavasti ei tule taas ikävyyksiä elämääsi uuden kanssa. Onko rakastuminen ja suhde aina mieletön riski. Puhun niin insinöörikieltä... vatuloidaan ja mietitään mahdolliset riskit... ja sitten tunteet vain vie.
Asiaan ei ole yksiselitteistä syytä niin kuin ei rakastumiseenkaan ole. Voidaan puhua tuoksusta, kemiasta tms. Se on silti mielestäni aina arvoitus, miksi toisesta kiinnostuu. En osaa sanoa tarkalleen miksi.
Voisin kehua häntä monin tavoin, mutta en usko, että kiinnostus johtuu lopulta siitäkään. Sanotaan näin, että olen kiinnostunut ajatusmaailmastaan. Se on varmasti erilainen kuin itselläni, näin luulen. Minua kiinnostaa erityisesti se vilpitön katse, jonka ajoittain näin kaikkien tilanteiden takana. Se rehellisyys ja vilpittömyys. Se kiinnostaa eniten.
Useamman vuoden ollut kiinnostusta eikä vaan häviä, vaikka muitakin mukavia miehiä vastaan tulee ja kavereinakin on niin tuo tunne elää jotenkin sitkeästi, että helkutti sentään. Joku siinä vaan on, jonkinlainen tuttuuskin.
Voisiko olla vaikka näin... olemme olleet aiemmissa elämissä eri rooleissa. Tavallaan tunnemme jollain tasolla toisemme ennestään. Olen ollut jonkun vaimo, toisen isä, yhden rakastajatar, kolmannen veli tai sisar. Samat sielut tapaavat uudelleen eri rooleissa. He ovat olleet yhdessä sodassa, kurjuudessa, isoissa pidoissa... eri puolella maailmaa. Jos kaikissa onkin kaikki puolet ja vain oma valinta ja ymmärrys auttaa. Karma on niin kulutettu sana, mutta jotain sellaista.Siihen auttaa vain armo. Isoja sanoja. Verhon toisella puolella viimein kohtaamme toisemme aidosti ja seuraamme miten läheiset taaplaavat elämäänsä pelon vallassa ymmärtämättä mitkä pidot on luvassa enkelten kartanoissa. ♡
OOT SE MAAILMAN NAPA JOLLE ON TÄÄLLÄ KAIKKI KAIPAUS VIESTIT
Niinpä olenkin. Hyvä huomio! Kukas se sinä olet?
Olen myös nainen ja ajattelen vähän samaan tapaan minusta ja hänestä. Eli on meitä noinkin ajattelevia...
Uskon sen. Se on ihan yleinen ajattelutapa. Tai no... vaatii pohdiskelua, kun suurinta osaa on kai kurilla ja herran/auktoriteettien pelossa kasvatettu.
Miksi huusit, että olen narskunoita?
Minä en ollut se huutaja.
Mutta tuo mitä sanot ihan yleisestä ajattelutavasta - ei se kyllä ole. Moni omassa tuttavapiirissäni on sitä mieltä että ihminen elää tasan kerran. Uskovat uskoo vilahtavansa taivaaseen ja ateistit uskoo että kaikki loppuu. Koen olevani hiukan poikkeava ajatusteni kanssa. Kaikkein läheisinkin suhtautui alkuaikoina noihin ajatuksiini jopa hiukan pelokkaasti, ei halunnut edes miettiä semmoisia. Pikkuhiljaa alkanut lämmetä sille, että noinkin voi ajatella....
Siis tarkennan, että mun piti vastata alunperin sinun alunperäiseen kommenttiisi, mutta vastasin vahingossa tuohon lisäkysymkseesi ja siitä sekaannus.
Hyvä niin. Epäilinkin, että voiko sama ihminen kirjoittaa noin peräkkäin.
Niin no itsekään en ole mitenkään varma mistään. Kirjoitinkin, että voisiko olla niin...
En ajattele noita aktiivisesti. Joskus vain tulee ihan aistittavia juttuja... teen jotain ja mietin samalla vaikeaa asiaa ja jostain lentää pieni untuva. En pidä pahana ajatella, että se on lohdutus jostain, että kaikki järjestyy. En silti herkkänä ihmisenä ala kummemmin etsiä mitään merkkejä.
Kai sitä ihminen yrittää etsiä jotain faktaa mitä tapahtuu fyysisen kuoleman jälkeen. Tietoa on monenlaista, mutta sydän kai sitten lopulta tietää. Tiede kulkee jossain niin kaukana. Nythän selvisi, että suolisto on toiset aivot. Voihan sydämellä aistia, onko siellä ne kolmannet aivot.
Nyt lähdin taas pohtimaan... sekin yksi uskomus, johon tahtoisin uskoa, että dna:mme on muuttumassa. Joka solussa näkyy muutos. Näitä juttuja tullut luettua joskus.
No eihän kukaan voi olla varma loppujen lopuksi yhtään mistään. En minäkään noita aktiivisesti ajattele. Mutta minulla on myös kokemuksia jotka ovat vahvistaneet ajatuksiani.
Oletko muuten lukenut kirjaa Koskettava kertomus? Siinä on ihania kertomuksia siitä, miten rajan takaa tai ennen rajan taakse siirtymistä, fyysisen ruumiin jo kuoltua mutta ennen kuin tieto kuolemasta on tavoittanut omaisia (tapauksia, joissa kuolema ei ollut mitenkään odotettavissa) henkilön henki, sielu, energia tai miksi sitä halutaan nimittääkään, on käynyt läsnä jonkun läheisen luona.
Nyt lähti rönsyämään, mutta vielä sydämestä: yhdelle miehelle oli tehty sydämensiirto. Siirron jälkeen hänellä oli alkanut mieli pukata runoja. Ei siis ollut ennestään ollut mikään runoniekka. Luovuttajasta ei yleensä anneta tietoja, mutta täössä tapauksessa jotenkin saatiin selville, että luovuttaja oli ollut runoilija. Läheiset uskoivat, että sydämen mukana siirtyi jotakin "alitajuista tietoa", koska runot olivat ihan samaa tyyliä kuin kuolleella runoilijalla.
En ole lukenut tuota kirjaa. Olen lukenut monista kokemuksista. Sitten luin yhden tylsän kirjan Kuudes aisti. Siinä yritettiin selvittää tieteen avulla näitä (yli)luonnollisia asioita.
Hurja tuo sydämensiirtokokemus. Olen myös lukenut musiikin vaikutuksesta soluihin ja kaikkeen. Tämähän on yleistä tietoa. Musiikin korkeammat oktaavit.
Nyt jätän nämä asiat. Oli mukava vaihtaa ajatuksia.
Kuin myös, kiitos.
Se kiinnostus, mikä heräsi jo ensimmäisellä tapaamisella - mihinkäs se olisi kadonnut.