Narsistiäiti tunkee sisään joka paikasta, on varmaan tuttu asia jokaiselle jolla on narsistinen äiti. Narsistiäiti on jotain sellaista joka tulee sisään 'ovista ja ikkunoista' tai sitten hän ei välitä lainkaan. "Hänen hyvyytensä" on sellainen äitinä että joko hän hallitsee hyvyydellään kaikkea, tai toisessa tapauksessa hän hajottaa koko perheen. Itselläni on narsistinen äiti, jonka kanssa en enää kyllä ole paljoa tekemisissä, mutta vuosikaudet kärsin siitä tungettelevasta huolenpidosta, joka siis ei ole huolenpitoa lainkaan, vain sen illuusio. Oikeasti se huolehtiminen on hänen laatimien normien asettamista lapselle ja vahtimista että toteutuvatko normit. Lapsi epäonnistuu totaalisesti niiden avulla elämässä, koska ne normit eivät oikeasti ole hänelle. Ne kuuluisi oikeasti narsistille itselleen. Narsistiäiti pitää lastaan omana itsenään ja ihmettelee miksi lapsi ei tee niin kuin hän teki, lapsessa täytyy olla jokin vika. Kaikki olisi niin helppoa jos se, jonka minä aina valitsen, olisi automaattisesti myös sinun valintasi. Sinä olisit yhtä kuin minä.
Lapsella olisi paikka narsistin auktoriteetti -taulukossa, jossa lapsen asema olisi narsistin ja hänen ystäviensä ja sukulaistensa palveleminen, kuin alempiarvoisena yksilönä. Hänen hyvyytensä jatkeena joka vain laajentaisi narsistin piiriä. Lapsi olisi kuin narsistiäidin hyvyyden sanansaattaja, joka palvelisi narsistin piiriä ja levittäisi siten sanaa narsistin hyvyydestä ja sanoisi, että tämä kaikki on äitini ansiota minä olen vain pelkkä välikäsi ja toteuttaja. Aivan kuin ihminen joka tuntee tekevänsä jumalan tekoja itsensä kautta. Tilanne on aivan vastaava. Eli narsistiäiti esittää maanpäällistä jumalaa, jonka hyvyyden enkeleinä toimivat uhrit. Kunnia kaikesta menee aina äidille, maanpäälliselle jumalalle, kaiken toteuttajalle. Arvottomat lapset ovat vain välikappaleita tässä toteutuksessa.
Narsistiäiti tukkii kaikkien aistien reseptorit, informaation ja ärsykkeiden paljous tekee sen. Väkisinkin uhrin omat asiat ja se, että edes saisi ajatella omia asioitaan, estyy. Uhri kuin ylikuormittuu ja lamaantuu. Narsistiäiti pitää tätä lamaantumista hyväksymisen ja antautumisen merkkinä. Lapsi on hyväksynyt hänen auktoriteettiasemansa. Tästä edes lapsi varmasti tottelee ja tekee niin kuin narsistiäiti on suunnitellut. Myöhemmin tuosta väärinkäsityksestä syntyy riitoja, koska uhri selvittyään lamaannuksesta huomaa että narsistiäiti onkin taas laajentanut valtaansa.
Informaatiotulvan täytyy olla suuri, koska narsisti yksin hoitaa ns. hommat. Omien etujen valvominen ja että uhrit toimivat hänen normiensa mukaisesti vaatii jatkuvaa asioihin puuttumista ja ohjeistamista. Moni lapsi lopettaa olemasta narsistiäidin lapsi jossakin vaiheessa ja erkanee koko äidistä. Näin tein myös minä itse.
Ongelmat eivät kyllä siihen lopu, eikä pidä luulla, että kaikki muuttuu kuin sormien napsautuksesta hyväksi. Ei vaan narsistiäidin varjo seuraa elämässä pimeänä ja synkeänä ja pitää itse yrittää korjata niitä asioita, jotka narsistiäiti on pilannut. Ei ole helppoa. Lapsi on menettänyt uskonsa elämään ja kykynsä toimia itselleen, sekä myös menettänyt uskottavuutensa ympäristön silmissä narsistiäidin ansiosta. Siinä ei ole kyllä alla kuin vetelä suo, josta pitää ponnistaa. Pitää vain yrittää vapauttaa itsensä niistä normeista ja uhkauksista ja pelosta mitä seuraa, jos et ole totellut maanpäällistä jumalaasi. Se on iskostettu ja manipuloitu syvälle niihin henkilöihin siis uhreihin, joille on sattunut äidiksi tulemaan jumaläiti. Se manipulaatio yrittää edelleenkin vain ohjata uhrin toimintaa asettamalla estoja sille ajatukselle että tekisit vain itsellesi, et äidillesi. Mutta se on kuitenkin oma elämä, se on hyvä, vaikka se ajatus siinä ei näy kenellekään, eikä kukaan normaalin perheen jäsen tajua että miten jonkun elämä voisi olla toisen käsissä. No siihen voi sanoa että vapautta ei ymmärrä, siis mikä se on, ennen kuin sen menettää. Narsistiäidin lapsi on menettänyt vapautensa.
Alkujaan se manipulaatio on koskettanut ulkoisesti, mutta kun sitä on tarpeeksi toistettu, uhrista tulee kuin kone, joka tekee joka kerta itsenäisesti siten kuin hänet on manipuloitu tekemään. Jos et toteuta manipulaatiota, siitä aiheutuu syyllisyyden tunne, siten uhri alkaa itse toteuttaa myös itsensä valvomista ja käytöksen korjaamista. Automaatio pelaa. Kun on riittävästi manipuloitu toimimaan muiden hyväksi, se manipulaatio alkaa elämään omaa elämäänsä uhrin pään sisällä. Narsistisen äidin työ helpottuu, hän voi keskittyä uusiin valloituksiin. Lapsi kantaa kaltereitaan mukanaan. "Kunnioita äitiäsi, koska hän on ruokkinut lapsena sinua" joka on sanottu minullekin, tuntuu todella ilkeälle herjalle.
Lapsella olisi paikka narsistin auktoriteetti -taulukossa, jossa lapsen asema olisi narsistin ja hänen ystäviensä ja sukulaistensa palveleminen, kuin alempiarvoisena yksilönä. Hänen hyvyytensä jatkeena joka vain laajentaisi narsistin piiriä. Lapsi olisi kuin narsistiäidin hyvyyden sanansaattaja, joka palvelisi narsistin piiriä ja levittäisi siten sanaa narsistin hyvyydestä ja sanoisi, että tämä kaikki on äitini ansiota minä olen vain pelkkä välikäsi ja toteuttaja. Aivan kuin ihminen joka tuntee tekevänsä jumalan tekoja itsensä kautta. Tilanne on aivan vastaava. Eli narsistiäiti esittää maanpäällistä jumalaa, jonka hyvyyden enkeleinä toimivat uhrit. Kunnia kaikesta menee aina äidille, maanpäälliselle jumalalle, kaiken toteuttajalle. Arvottomat lapset ovat vain välikappaleita tässä toteutuksessa.
Narsistiäiti tukkii kaikkien aistien reseptorit, informaation ja ärsykkeiden paljous tekee sen. Väkisinkin uhrin omat asiat ja se, että edes saisi ajatella omia asioitaan, estyy. Uhri kuin ylikuormittuu ja lamaantuu. Narsistiäiti pitää tätä lamaantumista hyväksymisen ja antautumisen merkkinä. Lapsi on hyväksynyt hänen auktoriteettiasemansa. Tästä edes lapsi varmasti tottelee ja tekee niin kuin narsistiäiti on suunnitellut. Myöhemmin tuosta väärinkäsityksestä syntyy riitoja, koska uhri selvittyään lamaannuksesta huomaa että narsistiäiti onkin taas laajentanut valtaansa.
Informaatiotulvan täytyy olla suuri, koska narsisti yksin hoitaa ns. hommat. Omien etujen valvominen ja että uhrit toimivat hänen normiensa mukaisesti vaatii jatkuvaa asioihin puuttumista ja ohjeistamista. Moni lapsi lopettaa olemasta narsistiäidin lapsi jossakin vaiheessa ja erkanee koko äidistä. Näin tein myös minä itse.
Ongelmat eivät kyllä siihen lopu, eikä pidä luulla, että kaikki muuttuu kuin sormien napsautuksesta hyväksi. Ei vaan narsistiäidin varjo seuraa elämässä pimeänä ja synkeänä ja pitää itse yrittää korjata niitä asioita, jotka narsistiäiti on pilannut. Ei ole helppoa. Lapsi on menettänyt uskonsa elämään ja kykynsä toimia itselleen, sekä myös menettänyt uskottavuutensa ympäristön silmissä narsistiäidin ansiosta. Siinä ei ole kyllä alla kuin vetelä suo, josta pitää ponnistaa. Pitää vain yrittää vapauttaa itsensä niistä normeista ja uhkauksista ja pelosta mitä seuraa, jos et ole totellut maanpäällistä jumalaasi. Se on iskostettu ja manipuloitu syvälle niihin henkilöihin siis uhreihin, joille on sattunut äidiksi tulemaan jumaläiti. Se manipulaatio yrittää edelleenkin vain ohjata uhrin toimintaa asettamalla estoja sille ajatukselle että tekisit vain itsellesi, et äidillesi. Mutta se on kuitenkin oma elämä, se on hyvä, vaikka se ajatus siinä ei näy kenellekään, eikä kukaan normaalin perheen jäsen tajua että miten jonkun elämä voisi olla toisen käsissä. No siihen voi sanoa että vapautta ei ymmärrä, siis mikä se on, ennen kuin sen menettää. Narsistiäidin lapsi on menettänyt vapautensa.
Alkujaan se manipulaatio on koskettanut ulkoisesti, mutta kun sitä on tarpeeksi toistettu, uhrista tulee kuin kone, joka tekee joka kerta itsenäisesti siten kuin hänet on manipuloitu tekemään. Jos et toteuta manipulaatiota, siitä aiheutuu syyllisyyden tunne, siten uhri alkaa itse toteuttaa myös itsensä valvomista ja käytöksen korjaamista. Automaatio pelaa. Kun on riittävästi manipuloitu toimimaan muiden hyväksi, se manipulaatio alkaa elämään omaa elämäänsä uhrin pään sisällä. Narsistisen äidin työ helpottuu, hän voi keskittyä uusiin valloituksiin. Lapsi kantaa kaltereitaan mukanaan. "Kunnioita äitiäsi, koska hän on ruokkinut lapsena sinua" joka on sanottu minullekin, tuntuu todella ilkeälle herjalle.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hyvä kirjoitus mielestäni.
Todella hyvä kirjoitus!
Tunnistin itseni täydellisesti tuosta kuvasta.
Ennen parantumisen tielle lähtemistä minä toimin juuri tuolla tavalla.
Minä en pystynyt ymmärtämään, että lapset on erillisiä tai että minun heille valitsema tulevaisuus ei välttämättä olisikaan heille unelmien täyttymys.
Koska pelkäsin heidän toimivan väärin, niin käytin lahjontaa, kiristystä, uhkailua... heidän piti toimia oikein, elää niin kuin minä olisin elänyt, elää niin kuin minä haluan.
On varmaan sanomattakin selvää ettei minulla ole enää yhteytä lapsiini ja he enemmän tai vähemmän vihaavat minua.
Nyt vasta pystyn näkemään omat virheeni, oman sairauteni ja sen, että se viha minua kohtaan on oikeutettua, minä olen toiminut todella väärin ja olin todella kauhea vanhempi.
Nyt kun olen saanut itseni parempaan kuntoon ja jollain tavalla tähän maailmaan, niin on jo myöhäistä ...lapset ovat jo aikuisia ja katkeria minulle.
Läheisriippuvuus on tosi paska sairaus.