Minä en enää tiedä, mitä tekisin suhteeni kanssa. Minulla on todella ihana tyttöystävä ja hän vaikuttaa onnelliselta kanssani, mutta ongelma onkin, että minä tunnen suurimmaksi osaksi vain pelkkää ahdistusta. Asumme samalla paikkakunnalla, mutta näemme toisiamme noin kerran viikossa, hyvä jos silloinkaan. Tyttöystävälläni on koko ajan muuta menoa. Täytyy nähdä ystäviä ja opiskella. Tunnen itseni niin ulkopuoliseksi. Tietysti hänellä pitää olla omakin elämänsä, en minä sitä, mutta minusta on tullut ikäänkuin itsestäänselvyys. Hän ei sano kaipaavansa minua, kun kerron hänelle ikävästäni. Kuitenkin hän vakuuttaa rakastavansa - oudolla tavalla hän sen mielestäni osoittaa... Olen yrittänyt uskotella itselleni, että hänellä ei todellakaan ole aikaa, mutta tiedän valitettavasti totuuden. Rakkaille pitäisi olla aikaa ja sitä onkin, jos on halua. Minä tulen vasta kavereiden ja harrastusten jälkeen. En jaksa enää odottaa muutosta, sillä tiedän, ettei hän tee mitään sen eteen, että voisimme olla enemmän yhdessä. Suhteemme on aika tuore ja mietinkin, ahdistaako läheisyys häntä jotenkin vai eikö hän enää välitä minusta ja ei voi sanoa sitä... Alussa näimme melko säännöllisesti, mutta nykyään se olen minä, joka kysyy tapaamisista. Olen yrittänyt jutella hänen kanssaan asiasta, mutta hän ei pidä sitä vakavana. Minä välitän hänestä paljon ja haluaisin tehdä hänet onnelliseksi, mutta en siihen yksin kykene.
Etäisesti yhdessä
kia
1850
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Voisiko olla niin, että naisesi kaipaa aikaa tottua siihen, että hänellä on nyt seurustelusuhde? Jos seurustelusuhdetta ei ole aikoihin ollut (tai sitten on päinvastoin niin, että edellinen suhde on päättynyt vasta äskettäin) uuteen tilanteeseen sopeutuminen voi viedä pitkänkin ajan. Kaikki ihmiset eivät kertakaikkiaan osaa muuttaa elämäänsä nopeasti siten, että alkavat yhtäkkiä viettää vapaahetkensä eri henkilöiden kanssa kuin ovat siihen asti tehneet ja muutenkin alkavat elää ihan eri elämänrytmissä kuin ennen tapaamista.
Toinen selitys voisi olla se, että naisesi yksinkertaisesti on tunne-elämältään hitaampi kuin sinä. Toiset ihastuvat/rakastuvat hetkessä, toisten tunteet kasvavat varsin hitaasti. Jos naisesi kiintymys ei ole vielä ennättänyt kuin hyvälle taimelle, ei myöskään halu viettää aikaa yhdessä kanssasi ole vielä ollenkaan niissä mitoissa, missä se ehkä myöhemmin olisi.
Kolmas selitys; naisesi käsitys siitä, mikä ylipäätään on ihanteellinen määrä yhdessäoloa on yksinkertaisesti toinen kuin omasi. Jos näin on niin mitä enemmän "vaadit" yhdessäoloa, sitä enemmän hän kiskoo vapauden suuntaan, koska tuntee häkin olevan lähestymässä. Hän vetää eri suuntaan, jos pelkää, että antaessaan pikkusormellisen vapaa-ajastaan sinulle, sinä koetatkin ahmaista koko käden. Niinpä sitten sen "pikkusormenkin" antaminen muuttuu hänen näkökulmastaan uhkayritykseksi, joka uhkaa hänen hyvinvointiaan jatkossa. Kukapa kuristusotteeseen tahtoisi, vaikka kuinka rakastaisi. Vaikka et kuristusotetta tarkoita, siltä se voi tuntua, jos naisesi toiveet ovat kovin erilaiset.
Voihan se olla niinkin, ettei hän tosiaankaan rakasta sinua. Täysin mahdollista sekin. Tottakai seurasi välttely voisi johtua siitäkin (eikä siis mistään nosta kolmesta syystä). Mutta se, että tapaatte kerran viikossa ei ole minusta laisinkaan huolestuttavaa, jos teidän (MOLEMPIEN!) on kuitenkin hyvä olla yhdessä silloin kuin olette.
Se on huolestuttavaa, jos hän todellakin asettaa ystävänsä etusijalle sinun suhteesi aivan pääsääntöisesti (joskus tietenkin pitääkin asettaa, koska ystävät katoavat, jos he jäävät kokonaan vaille huomiota). Jos ystävät todella voittavat AINA, ystävät ovat tärkeämmät kuin sinä ja siinä tapauksessa, en usko hänen rakastavan sinua. Toivottavasti näin kurjasti ei kuitenkaan ole.