Noh täällä kun keskustellaan koirista, niin pistänpä tänne kysymyksen.
-Ei kokemusta koirista
-Itselläni kissoja ja kissaihmisiä muutenkin.
-Pelkään vähän isoja koiria - en siis halua taistelu/vartiokoiraa enkä erityisemmin halua viedä koiraa mihinkään paikkoihin missä on paljon koiria.
-Miksi siis haluan koiran? - noh tykkään kävellä metsässä ja kissat on vähän laiskoja tulemaan pitkille metsäretkille. Olen käynyt lenkillä usein tutun suomenpystykorvan kanssa ja ollut ihan mukavaa, en tosin ole varma - onko se hyvä valinta ensimmäiseksi koiraksi.
-Asun syrjäseuduilla ja omakotitalossa joten koiralla tulee saamaan huomiota ja liikuntaa paljon. Haluan kuitenkin, että koira voisi olla vähän itsenäinen ettei kokoajan jaloissa, toisekseen olisi hyvä, että koira olisi älykäs.
-Ei mitään kääpiö-koiraa kuitenkaan koska tarkoitus olisi kulkea metsässä ihan "selkä suorassa", ehkä jopa joskus metsästää hieman, ei kuitenkaan mitenkään säännöllisesti - joten ei tarvi olla metsästyskoira.
-Ei kokemusta koirista
-Itselläni kissoja ja kissaihmisiä muutenkin.
-Pelkään vähän isoja koiria - en siis halua taistelu/vartiokoiraa enkä erityisemmin halua viedä koiraa mihinkään paikkoihin missä on paljon koiria.
-Miksi siis haluan koiran? - noh tykkään kävellä metsässä ja kissat on vähän laiskoja tulemaan pitkille metsäretkille. Olen käynyt lenkillä usein tutun suomenpystykorvan kanssa ja ollut ihan mukavaa, en tosin ole varma - onko se hyvä valinta ensimmäiseksi koiraksi.
-Asun syrjäseuduilla ja omakotitalossa joten koiralla tulee saamaan huomiota ja liikuntaa paljon. Haluan kuitenkin, että koira voisi olla vähän itsenäinen ettei kokoajan jaloissa, toisekseen olisi hyvä, että koira olisi älykäs.
-Ei mitään kääpiö-koiraa kuitenkaan koska tarkoitus olisi kulkea metsässä ihan "selkä suorassa", ehkä jopa joskus metsästää hieman, ei kuitenkaan mitenkään säännöllisesti - joten ei tarvi olla metsästyskoira.
Vastaukset 20
Vanhimmat
http://keskustelu.suomi24.fi/t/13991226/ensimmainen-koira
tuolla on valmista pohdintaa samasta aiheesta
Hei!
Älä ota koiraa ollenkaan. Ainut oikea vastaus. Jos olet kissaihminen, niin tulet vain pettymään. Koirat eivät koskaan ole itsenäisiä ja älykkäitä samalla tavalla kuin kissat.
Basenji on koiraroduista kissamaisin, mutta kannattaa tosiaan miettiä, haluaako arkeensa koiran tavoin sitovaa ja kahlitsevaa lemmikkiä. Lenkkeilyharrastuksenkin kun pitäisi tapahtua monta kertaa päivässä - itsellisen lenkkeilijän pari krt per vko ei riitä.
"Basenji on koiraroduista kissamaisin"'
Shibapas!
Juupaseipäs.
Mittelspitz on älykäs, kiltti, ei kaipaa vaatetusta talvellakaan ja jaksaa liikkua. suosin kotimaisia sekoituskoiria joten ota joku missä mittelspitziä, vältät sisäsiittoisuutta eikä kasvattaja vaadi sinut menemään näyttelyihin. Rotukoirat on usein tehty rahan takia.
Kaikki kasvattajat ei todellakaan vaadi näyttelytystä, eikä sitä voi vaatiakaan jos kyseessä ei ole SIJOITUSkoira.
Sekarotuisesta et ikinä tiedä mitä siinä on, koska ei ole mitään paperia näyttää todisteeksi.
Sekarotuisia myös harvemmin kuvautetaan, ennenkuin niillä tehdään pentuja. Luonteen testaamisesta puhumattakaan.
Sekarotuinen on sika säkissä useimmiten. Sekarotuisten ''kasvattaja'' harvemmin edes on asioihin millään laila perehtynyt kunnolla. Virallinen kasvattaja taas sekarotuisia ei saa edes teettää.
Sekarotuiset on eri rotujen sekoitus, eli sen luonne voi olla todella vaihteleva. Puhdasrotuisissa sen sijaan haetaan tietynlaista luonnetta, esim. whippet on täysin eriluonteinen kuin vaikkapa rottweiler. Näiden sekoitus taas voi olla kumpaa vaan, tai molempia. Mielenvikainenkin se voi olla, jos käytetty vaikkapa päästään sekaisin olevaa rotikkaa. Puhdasrotuisissa rotikoissa taas vaaditaan sitä luonnetestiä, ennenkuin pentuja saa edes tehdä/laittaa rekisteriin. Riskit on täten pienempiä, koska jalostuksella on joku idea ja tutkimuksia VAADITAAN.
Vaikeimpia sekoituksia onkin sitten kun rotuja alkaa olemaan useampi.
Itsellä ei ole sekarotuisia vastaan mitään, voisin itse sellaisen ottaa, koska kokemusta koirista runsaasti, myös niistä vaikeista. En kuitenkaan suosittele sekarotuista ihmiselle, joka ei ole koskaan omistanut koiraa millään lailla.
Myös rotukoirissa on ongelmansa, mutta siksi rotuun tuleekin perehtyä huolella ja tsekata niiden terveystilannetta esim. täältä: http://jalostus.kennelliitto.fi/
tuolla olevat tiedot on virallisia.
Kannattaa myös suosia terveenä tunnettuja rotuja, kuten esim. se whippet.
Sairaana ääripäänä tunnettu ranskanbulldoggi ja shar pei, sekä englanninbulldoggi. Näitä en suosittele kellekkään.
Joissain roduissa myös ei suosita terveystutkimuksia, koska tiedetään, että rotu on jo sairas, joten peitellään asiaa olemalla tutkimatta koiria. Siksi näihin kannattaa perehtyä ja valita rotu joka oikeasti tunnetaan terveenä ja on OSOITTAA testein, että rotu oikeasti on terve.
Miksi sekoitukset on tehty,vielläkin enemmän rahantakiaXD
Koira vaatii ihan hemmetin paljon aikaa ja jaksamista. Se pitää kouluttaa ja sen sielunelämästä tulis tietää yhtä sun toista.
En sinuna ottaisi koiraa vain koska haluat lenkkiseuraa sillointällöin.
Sellaisellekin ihmisellekin joka rakastaa koiria ja ollut perheessä aina koira, voi tulla yllärinä se miten vaativaa koiran omistaminen on loppupeleissä. Puhumattakaan jos saat aikaiseksi siitä ongelmakoiran. Sen korjaamiseen ei kaikilla paukut riitä.
Koira myös maksaa ja paljon.
700-1500€ niin et humahtaa. Sekarotuista ei kannata ottaa jo senkään takia, että luonne on ihan arpapeliä, samoin terveys. Voi tulla kallis lasku, vaika maksaakin usein vain pari sataa itse koira. Rescueta ei ekaksi koirakokemukseksi (usein ongelmia koiralla jo valmiiksi).
Siihen päälle vakuutus 300-400€/vuosi, rokotukset 45-90€, madotukset 10-20€, tavarat monta kymppiä (ja aluksi ne jää heti pieneksi kun koira kasvaa kauheaa tahtia), ruoka muutaman kympin kuussa (ainiin ja tää kans vaatii perehtymistä, mikään marketin Luppa tai vastaava Pedigree ei ole oikeaa koirien ruokaa, vaan kuraa).
Älä ota koiraa ainakaan heti, vaan perehdy siihen ensin rauhassa.
Ota muutamaksi VIIKOKSI koira hoitoon ja totuttele siihen arkeen. Tosin sekään ei vielä anna kuvaa siitä "ihanasta" pentuarjesta kun koira on vielä ihan vauva, eikä osaa mitään :D kusee ja paskoo sisälle, repii paikat palasiksi ja puree. Sitten tulee vielä uhmaikä.
Jos nyt noiden kitisijöiden pelotteluista huolimati päätät ottaa koiran, niin ota vaan se pystykorva. Sen kanssa et tule pettymään. Ihan nuorena se voi olla vähän enemmänkin jääräpää, mutta ikääntyessään kuin hyvä konjakki - paranee vanhetessaan. Kun perusasiat saat nuorena perille, se ei vanhanakaan niistä poikkea.
Sori vaan, mutta ruusunpunaisten lasien läpi ei tätä asiaa kannata kokemattoman katsella. Koira-arki on pahimmassa tapauksessa tosi raskasta, jos onnistut saamaan esim. tosi kovapäisen ja periksiantamattoman koiran itsellesi, joka uhmaa sua kaikessa ja rikkoo kaiken. Sillon ei naurata.
Parempi varautua kunnolla, ettei sitten taas anneta alle vuotiasta koiraa pois ''pitovaikeuksien tai allergioiden takia''.
Ei saa tulla yllärinä se rankkuus.
Itselläsi varmaan koirista paljon kokemusta tai sitten sulla on ollut tosi helppo koira itselläsi. Kaikilla ei käy yhtä hyvä mäihä.
Joo-joo. Ei tainnut tulla mieleen että se mun koira voisi olla ollut juuri se ''pitovaikeuksien tai allergioiden takia'' pois annettu? Ja vielä ensimmäinen koirani. Kuitenkin voin juuri siksi että kohdalleni sattui "tosi kovapäinen ja periksiantamaton koira", sanoa kuten yllä sanoin "Ihan nuorena se voi olla vähän enemmänkin jääräpää, mutta..." ja toivottaa aloittajalle "Kun perusasiat saat nuorena perille, se ei vanhanakaan niistä poikkea". Mun koirani ei poikkea huolimatta että joutui opettelemaan hyvät tavat vasta aikuiseksi kasvettuaan. Jos sun koirasi poikkeaa, niin silloin et ole hoitanut hommiasi sillon kun se oli nuori.
Joillekin sopii vaikeakin koira ekaksi koiraksi, jos asiaa on PEREHTYNYT etukäteen lukemalla, hoitamalla toisten koiria, perheellä ollut koira tmv. Niin mäkin tein.
Se, että sä onnistuit oman koiras kanssa ei todellakaan ole itsestäänselvää kaikille, että onnistuu tosta vaan tai edes kovalla yrityksellä.
Sen takia nykyään teini-ikäisiä koiria annetaan niin järkyttävän paljon pois joka päivä. En ehdointahdoin siis suosittele ottamaan riskiä.
Aloittaja ei ole edes koiraihmisiä, enkä usko sen pahemmin ottaneen selvääkään...
Ei siis kannata rohkaista ihmistä joka ei ole koskaan koiraa hoitanut ottamaan koiraa perehtymättä ensin kunnolla. Mäkään en koskaanikinä suosittele tekemään kuten mä tein, koska ikinä ei voi toisesta olla varma miten tosissaan on ja mitkä ne taidot oikeesti on.
Nähnyt ehkä liikaa näitä ''kyllä mä pärjään'' ihmisiä, jotka menee koiransa perässä kuin märkä rätti, tai että koira on selvästi muille ihmisille ja eläimille vaarallinen. Jepjep - kyllä sä pärjäät (y). Sitten se koira joko lopetetaan tai annetaan pois. Ja koira tottakai on se joka kärsii.
Oli koiraihminen tai ei, niin jos ei suomipystiksen kanssa pärjää on jo todella kädetön. Ja lisäksi henkilöllä, joka aloituksen teki, on mitä parhaimmat olosuhteet tarjota koti nimenomaan suomipystikselle: Asuu syrjäseudulla, ok-talossa, rakastaa karata metsissä, metsästää ja on jo lenkkeillyt ilmeisesti naapurin pystärin kanssa, joten tuntee sen tapoja toimia ja reagoida. Mitä muuta suomipystis voi toivoa kuin saavansa tuollaisen kodin? Vaikka sopeutuu se kaupunkiin kerrostaloonkin, josta omani on hyvä esimerkki.
Koiran älykkyys on muuten ihan kiinni omistajastaan. Jos kykenet kommunikoimaan koiran kanssa järjellisesti - siis itse ymmärrät koiran käytöstä ja huomaat miten koira tulkitsee sinun käytöstäsi - voit opettaa koiralle paljon.
Mulle tuli mieleen kun apulassa aina välillä tarjotaan esim. norjanharmaata tai jämptiä joka ei metsästämiseen ole soveltunut, että semmoiset olisi ihan hyviä ulkoilevan ihmisen seurakoiria. Niillä ei vaan ole se metsästysvietti niin korkealla, mikä on vaan hyvä asia koiran muun käytöksen kannalta. Tai beagle tai ajokoirat kanssa.
Harkitse "saksalaisia pystykorvia"mitteli,kleini, yms, perhoskoiria, tai jotain muuta melko pientä rotua.Ne on näppärä kuljettaa vaikka bussissa, ja osaavat olla kylässäkin yleensä hienosti.Pienen koon vuoksi, eivät riehu niin että paikat hajoaa, tai vanhukset ja lapset kaatuu.Suosittelen sulle ekaksi jotain tollasta pientä,noin 10kilon koiraa.Sen kun opettaa tavoille,niin ihanan seuralaisen saat kävelyillekkin,eikä tule hallitsemis ongelmia.Joillakin isojen koirien omistajilla on paljonkin hankaluuksia koiriensa pidossa,karkaavat ohituksissa,ovat vahvoja ja agressiivisia.Rikkovat jopa ovia asunnoista.Siksi en suosittele ekaksi, sakua,dobberia, rotikkaa jne.
spanielit ja noutajat hyviä ensikoiria
Juurikin näin, olen vähän koiria katsellut ja jonkinsortin spanieli vaikuttaisi parhaalta vaihtoehdolta: se pärjää metsällä mukana mutta on kuitenkin ainakin kuvausten mukaan kohtuu "helppoja" ja jokseenkin rauhallisia vrt. esim. terriereihin ym. Lisäksi niitä voi ilmeisesti kouluttaa
Tuo fieldspanielin luonne etenkin kuulostaa omaan korvaan juurikin sopivalta itselleni:
"Fieldspanieli on luonteeltaan ystävällinen ja iloinen, poikkeuksellisen kuuliainen, itsenäinen ja herkkä spanieli. Omaan väkeen fieldspanieli kiintyy syvästi, mutta vieraita kohtaan se saattaa olla hieman etäinen. Fieldspanieli on suhteellisen aktiivinen koira, kuitenkin rauhallisempi kuin jotkin muut spanielit. Fieldspanieli on miellyttämisenhaluinen ja siksi varsin helppo kouluttaa. Fieldspanielin kanssa voi harrastaa melkeinpä mitä vain, se on erinomainen metsästys- tai lenkkikaveri. Fieldspanieli ei juurikaan hauku, eikä se sovellu vahtikoiraksi."
https://fi.wikipedia.org/wiki/Fieldspanieli
Suomenpystykorvan ottaisin jos asuisin koko vuoden kesämökillä enkä vaan kesiä, sikäli kun siellä se voi juosta suht vapaasti.
Mutta kaupunkitaajamassa (vaikkakin omakotitalo metsäisellä paikalla) niin high-energy koirana voisi olla haastava näin ensimmäiseksi koiraksi, etenkin kun talossa asuu kissoja ennestään.
"koulutaa metsästykseen" piti sanoa
Spanielit ja noutajat ovat hyviä ensi- ja jokapaikankoiria. Harvoja oikeita koiria - muut voisi kieltää. Jos kaikki koirat olisivat näitä rotuja, mitään suurta koiraongelmaa, tappajakoiria ja koiranvihaajia, ei maassamme olisikaan.