Arvostelkaa ensimmäinen runoni

kaunotarenunelma kirjoitti:

Mitä jos tää ois jatkunu, oltaisko voitu
Viel eteenpäin yrittää?
Entä jos tääl viel kelaisin mitä uutta
Voitais kokeilla mikä yhdistää?
Oisko mul enää pää kasassa vai taasko
Oisin tätä palapelii kokoamas jonka joka kerta uudelleen ja uudelleen onnistut hajottaa

Sä käsket miettii
Oonko valmis meidän suhdetta lopettaa
Kyl me pystytään tähän ja ollaanhan
Virheistä valmiita oppimaan
Mut mä en haluu enää, en sitoutuu
Rakkauteen jonka nimi ei mulle tarkoita enää mitään

Mul on oma tahto, oma pää,
Luonne, jolla en vaan unelmista oo valmis tinkimään
Vaik annat kaiken vaadin silti aina enemmän
Ja päivä päivältä valmiimpi sun luotas lähtemään

En usko tätä lopuksi, kutsutaanko aluksi? Vaik en sua onnelliseks voi tehdä niin oon varma että joku ansaitsee viel sun lämpösi tuntee ja toivon et hän ymmärtää mitä helmee pitää käsissään
Tai vieressään iltaisin sanomassa sanoja joita et huuliltani kuulluut ensiaskeleiden jälkeen
Kyllähän jääpuikkokin sulaa kun siihen liekkiä iskee ja pisaroista kuin kyyneleistä muodostaa itselleen taas kovemman jään, joka niin vaikeaksi käy sulattaa

Ensimmäinen runoni tai alku siitä pikemminkin. Kertoo elävästä elämästä.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä