Puran suurta ahdistustani kirjoittamalla tänne.
Olen hakenut asuntoa nelisen vuotta toiselta paikkakunnalta. Tuloksetta.
Asun kaupungissa jossa minulle ei ole mitään/ketään. En kestä enää tätä. En halua olla omassa kodissani ja toiselta paikkakunnalta ei asuntoa tarjota.
Ahdistus on niin suuri että itken melkein joka ilta. Aamuisin ei huvita nousta sängystä koska ensimäiset ajatukset ovat "mitä minä täällä teen" tai "taas samanlainen päivä kuin kaikki muut"
Asunnon saantia tietenkin häiritsee merkintä luottotiedoissa. Asioitani kuitenkin olen hoitamassa kuntoon eikä paljon enää puuttuisi että velat maksettu pois. Haluan vielä korostaa että tätini pisti tietoni menemään. En minä itse.
Mitähän vielä...... huoh.
Olen hakenut asuntoa nelisen vuotta toiselta paikkakunnalta. Tuloksetta.
Asun kaupungissa jossa minulle ei ole mitään/ketään. En kestä enää tätä. En halua olla omassa kodissani ja toiselta paikkakunnalta ei asuntoa tarjota.
Ahdistus on niin suuri että itken melkein joka ilta. Aamuisin ei huvita nousta sängystä koska ensimäiset ajatukset ovat "mitä minä täällä teen" tai "taas samanlainen päivä kuin kaikki muut"
Asunnon saantia tietenkin häiritsee merkintä luottotiedoissa. Asioitani kuitenkin olen hoitamassa kuntoon eikä paljon enää puuttuisi että velat maksettu pois. Haluan vielä korostaa että tätini pisti tietoni menemään. En minä itse.
Mitähän vielä...... huoh.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Kirjoittaminen huojentaa mieltä. Tällaista elämä välistä on ja vaatii pinnaa ja kärsivällisyyttä. Niin kai se on urheilijoillakin, että ne viimeiset sadat metrit ovat tuskaisimmat maaliviivan lähestyessä.
Ja hyvää kannattaa odottaa.
Tsemppiä elämääsi.
Hei
Haluan myös ilmaista lämpimän myötätunnon osoitukseni. Elämäsi kuulostaa tällä hetkellä vaikealta ja raskaalta. Oletko saanut keskusteluapua mistään, esim. kuntasi terveyskeskuksesta? Jos ihan ypöyksin pyörittelee asioitaan, ne kiertyvät vielä enemän tiukalle vyyhdelle. Myös seurakunnat tarjoavat ilmaista keskusteluapua, sen ei tarvitse liittyä uskonnollisiin asioihin.
Tilanteesi muuttuu varmaan paremmaksi, kuten itsekin sanoit. Kunpa jaksaisit hakea itsellesi apua jo nyt.
Lämmöllä
Pappi Elisabet
En ole hakenut keskusteluapua. Jotenkin kynnys on iso. "Onhan mulla kaikki kuitenkin ihan hyvin" Vaikkei niin ole.
Keksi jotain hyödyllistä puuhaa siksi ajaksi, kun vielä asut tässä nykyisessä kaupungissasi. Mielekkään puuhan merkeissä päivät kuluvat nopeammin, mutta eivät silti mene hukkaan.
Eikö siinä toisessa kaupungissa ole esim. VVO:n tai VTS:n taloja, joista voisit hakea asuntoa?
Kiitos! Paikkakunta niin pieni että mielekkäät tekemiset alkavat kasaantua päivittäisiksi rutiineiksi.
Asun itse vvo.lla tällä hetkellä ja olen hakenut siirtoa, Myös kaikki mahdolliset muut vuokranvälitykset ja yksityiset koluttu läpi melkein päivittäin. Tuloksetta.
Hei
Luulen, että aika monilla on se ajatus, ettei omat asiat ja ongelmat ole tarpeeksi vakavia jotta voisi mennä juttelemaan.
Kuitenkin rohkaisisin lähtemään juttusille, koska se helpottaa varmasti. Ja ehkäisee sen, ettei pulmat ala suurentua.
Pappi Elisabet
muutto hommissa pitää aina väittää olevansa koditon. näin hommat hoituu ainakin pienemmissä kunnissa alle kuukaudessa ja osoitteeks poste restante.
Hei! Ajattelen itse aivan samalla tavalla kuin sinä ja olen suunnitellut, että muuttaisin pois tästä kaupungista. Tuntuu juuri siltä, että minulle ei ole täällä mitään tai ketään ja kaikki kaveritkin on ihan urpoja. Ongelma on kuitenkin, että en tiedä mitä tekisin muuallakaan. Samaa turhuutta kuitenkin kaikkialla. Tästä syystä annankin vain mennä ja katson mitä päivät tuovat tullessaan, yleensä ei mitään mut ei se haittaa! :)
jos tutut kuviot ottaa päähän niin ei muuta kuin ulkomaille . kulttuuri shokkia vasten kasvoja uusia tuttavuuksia ja töitä. siitä se lähtee. vielä parempi jos häipyy rahattomana niin ainakin on motivaatiota tehdä asioita :D joskus nuorempana tein näin enkä kadu pätkääkään :D
Voin sanoa että molemmat näistä on hyödyksi ja hyväksi, eli kirjoittaminen ja paikkakunnan vaihtaminen.
Itse olen tehnyt kumpaakin.
Tuo paikkakunnan vaihtaminen on sellainen todellinen murtautuminen jään läpi.
Itse kun asuin pienessä ja ahdistavassa maalaiskylässä monta vuotta liina pitkään, ja se vaikutti todella negatiivisesti.
Lopulta kun muutin läheiseen kaupunkiin, oli se kyllä toiveiden täyttymys ja siitä alkoi elämä uusiksi. :) Eihän se kaikkia ongelmia ratkaise, mutta varmasti auttaa, siinä tulee itsellekin ihan eri fiilis.
Eräs tapa miten pääset helpommin, on että menet vaikka opiskelemaan kyseiseen kaupunkiin, niin siten voit päästä asuntoihin käsiksi. Niin minä pääsin, sitä aiemmin ei tuntunut tulevan mitään.