Ei sitä pääse karkuun, enkä enää haluakaan. Voin matkustaa kaikkeuden toiselle reunalle tai lähikyliin, mutta se on yksi ja sama, olisin ihmisjoukossakin yksin. Se on kuin varjo, joka muistuttaa, sinun muotoisesi. Se on ikävä, joka istuu olkapääni takana, haamusärky. Sinä kummallinen, ihmeellinen mies.
Ja suo anteeksi jos tuijotan. Olet kuin hypnoottinen arvoitus, josta täytyy päästä selville, ymmärtää miten ja mitkä atomit sinut muodostivat ja missä järjestyksessä, mitkä voimat sinut muovasivat, mitkä muistot jättivät nimimerkkinsä.
A:lle
Ja suo anteeksi jos tuijotan. Olet kuin hypnoottinen arvoitus, josta täytyy päästä selville, ymmärtää miten ja mitkä atomit sinut muodostivat ja missä järjestyksessä, mitkä voimat sinut muovasivat, mitkä muistot jättivät nimimerkkinsä.
A:lle
Vastaukset 23
Vanhimmat
Minne päin tämä? Lisä tuntomerkkejä?
Muuan mies, joka istui eilen pyöreän pöydän toisella puolen, minua vastapäätä.
Missä päin Suomea?
Lahdessa.
Nyt kiinnostaa? Mitä ikäluokkaa? Missä oli tämä tapaaminen?
En edes tiedä kuka kysyy?
Vaikutti jotenkin tutulta mutta ei ehkä sittenkään.
Kaipaan myös erästä. Voi olla vääräkin ja mietiskelin että kukahan kaipaa ja ketä siksi kyselin tarkempia tuntomerkkejä.
40 45 50 Tumma - vaalea? Lyhyt - pitkä? Lapsia - lapseton?
Olemme kumpikin katsantotavasta riippuen joko reiluja kolmikymppisiä tai vajaita nelikymppisiä.
Ei osu. Tsemppiä sinulle elämääsi! Ja kiitos teksteistäsi, sinulla on erittäin miellyttävä tapa kirjoittaa. :)
Me lienemme kaikki täällä toisillemme vääriä. Ja kaikki oikeat, ne kaikki himotut, kaivatut, ikävöidyt jatkavat elämäänsä tästä tietämättä, purjehtivat arkeaan, luovivat tappioitaan ja koko elämä, kaikki rakkaus, synnit sekä hyvät teot tapahtuvat kun me unohdumme tänne tuijottamaan nuotiosta sinkoavia kipinöitä.
Kyllä me vielä löydetään ne meille sopivat ihmiset, tähän on vaan uskottava vaikka sydän sanoo muuta.
Huikea teksti! Erittäin jännällä tavalla kuvattu ihminen. Suu loksahti auki.
Mutta loppujen lopuksi, aina, he, jotka ovat tärkeitä ovat totuuden arvoisia.
Se on tänään eräänlainen vuosipäivä - hän on varmaan jo unohtanut, tuo onnekas pirulainen. Vuosi on kiertynyt umpeen ja tässä sitä ollaan. Ei lähempänä, vain hiukan kauempana.
On jatkettava eteenpäin. Muodottomaan, valkeaan tulevaisuuteen. Ehkä joskus vielä olet jossain vastassa, ehkä et, kuka tietää, päiväni ovat kuin valkeita talvihetkiä, joissa maata ei voi erottaa taivaasta ja pilvet satavat haalistuneita, konein lyötyjä kirjaimia. Yritän piirtää itselleni tien sen halki. Luonnoksen, mutta kynän terä katkeaa niin usein ja on pysähdyttävä, veistettävä uusi kärki ja jatkettava. [Eteenpäin, eteenpäin.]
https://youtu.be/BG-Wp4kQg0w
Tulevaisuus on kuin maisema ennen lumen tuloa, arvaamaton lopputulos, ja muodot, jotka luulit jo tunteneesi tai päätit tietäneesi, muuttuvat. Et voi tietää, et voi ikinä oikeasti tietää, tunnet vain itsesi ja katsot lumen satavan. Sillä on oma tahto.
Kas, kas että. vanha trolli palannut palstalle.
Oletko varma, että olin koskaan poiskaan?
Et varmaan ollutkaan. Tyynikoski ym.ovat varmaan muita nimimerkkejäsi. Kirjoitat kauniisti, toivottavasti vain kauniisti, mutta vanha trolli olet:)
Mielenkiintoinen näkökulma. En ole koskaan ajatellut itseäni trollina. Kirjoittaminen on vain ollut eräänlainen tapa käsitellä asiaa. Samaa miestä, samaa tilannetta, joka on vallinnut tässä jo muutaman vuoden. Tällä päivällä on tietty erityinen merkitys ja siksi palasin siihen takaisin. Sen kautta on hyvä mitata aikaa. Tuntuu, että se kaikki olisi tapahtunut paljon kauemman aikaa sitten kuin vain kaksi vuotta takaperin.
Kaunista tuo sinun kaipaus neljättä vuotta. On varmaan hienoakin, sillä tilanteesi näyttää että on toivoa. Ehkä elämäntilanteenne on vain sellainen ja kumpikaan ei ole sanonut ettei mitään tunteita olisi, joten odottaminen on kannattavaa ikävöinti on kaunista. Valan sinuun uskoa, sillä itsellänikin on useampia kokemuksia siitä miten miehet eivät alkuunsa ole kovin vahvasti sitoutuneet ja asia on itselleni ollut ok, mutta kun on tutustuttu paremmin niin miehet on halunneet vahvasti viedä suhdetta eteenpäin. Se on oma kokemuspohjani ja antaa sinullekin ehkä lohtua kaipaukseen. Eri asia, jos teillä ei olisi minkäönlaisia tunteita tai vetovoimaa toisianne kohtaan silloin kantsii alkaa miettiä muita.
Kiitos! Harvoin täällä kukaan kirjoittaa mitään kannustavaa. Tiedän kuitenkin, että kumpikin on saapunut eräänlaiseen tienhaaraan ja punnitsee elämäänsä. Itselläni on kysymys lähinnä siitä miten kauan vielä odottaa. Yksinäisyys kuitenkin saa elämän tuntumaan vain puoliksi eletyltä ja vaikka miten tahtoisi saada elää ja kokea sen rakkauden, joka tuntuu niin tarkoitetulta ja oikealta, niin ehkä sitä elämässä on kuitenkin pakko tyytyä joskus myös kompromisseihin ja ottaa vastaan rakkautta, vaikka ei voisikaan rakastaa niin suuresti takaisin mihin tietää pystyvänsä ja mitä haluaisi.
Söpöö, kielelliset kiemurat ne pysyy vain kohde vaihtuu 👍
Eikä vaihdu. :-) Samaa miestä olen ajatellut jo viimeiset neljä vuotta. Vain kirjoittajan nimimerkki vaihtuu.