omien lasten ja lastenlasten elämän kannalta on olla koskematta metsään lainkaan. Tällöin metsä toimii maksimaalisena hiilinieluna. Metsän raivaus ja harvennus eli nk. "metsänhoito"on pahasta. Siinä metsänpohja osin aukottuu. Ja lopullinen tarkoitus näillä "hoitajilla" on tietysti aukkohakkuu. Hyh-hyh.
Suomi ja metsänomistajat eivät todellisuudessa tarvitse läheskään nykyisenkaltaista metsien hyödyntämistä. Parempi on olla säästäväisempi. Ei siis hankkia kaikenmaailman turhakkeita, eikä lähettää maamme valuuttaa esim. lomalentojen muodossa vaikkapa thaimaahan. HYH-HYH.
Suomi ja metsänomistajat eivät todellisuudessa tarvitse läheskään nykyisenkaltaista metsien hyödyntämistä. Parempi on olla säästäväisempi. Ei siis hankkia kaikenmaailman turhakkeita, eikä lähettää maamme valuuttaa esim. lomalentojen muodossa vaikkapa thaimaahan. HYH-HYH.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Hyh-hyhin kanssa osin samaa mieltä. Niukan kauttahan sitä pitäisi osata elää. Myös samoja tuntoja siitä, että liiallinen "hoitaminen" ei kaikkia järjellisyyden kriiteereitä täytä.
Kyse on kuitenkin loppupeleissä siitä, että jostakinhan se on ruokaraha saatava ja puutulot ovat monelle merkittävä osa siitä henkiinjäämiskamppailusta. Näin pieneltä osalta myös minulla. Aukkohakkuitakin on tullut jonkin verran tehtyä, mutta niukalti niitäkin. Ja niillä vähillä aloilla olen huolehtinut siitä, että maata ei myllätä kulkemattomaan kuntoon, joka on se kaikkein pahin rikos mitä ajatella saattaa.
Minua on siunattu sillä, että tilani ovat lähinnä sitä kasvatettavaa tavaraa (keskim. 100 mottia/ ha) ja minun ei tarvitse enää mihinkään suurempaan hakkuurevohkaan ryhtyä, kun pärjään ilman puunmyyntejäkin. Ja kun poikamieheksi jäin, niin yhden tilan jätän Luonnonperintösäätiölle, jonka aktiivitukija olen jo nytkin.
Hyvä ja terveellinen avaus. Luonto pärjää vallan hyvin ilman motoa.
Paitsi että tuo aloittaja ei tiedä hölkäsen pöläystä mitä tarkoittaa metsän toimiminen hiilinieluna. Paras hiilinielu on hyvin hoidettu nuori/varttunut kasvatusmetsä. Aloittajan ihannoimat hoitamattomat vanhat ryteiköt tuottavat enemmän hiiltä kuin sitovat.
Puhut kakkaa. PARAS hiilinielu on ihmisen koskematon, silloin KOKO kasvuala on täydessä tuotannossa. ELI uutta puuainesta muodostuu maksimaalisesti per hehtaari. Kuolevat ja kuolleet puut siellä ovat hiilivarastoja.
Onko tämä niin vaikea ymmärtää??
No etpä kyllä ole kovin SYVÄLLISESTI perehtynyt asiaan ...
niin, koskematon on neitsyt eli timikkoa, vanha metsä laho 40% ei paljon sido kasvulla.
Monasti vasta 80-luvun vaihteessa alettiin hoitohakkuisiin jotka sitten tilalla monelle vanhalle isännälle järkytys kun mitä nyt naapurit sanoo ja onko rahat loppu puheet?
Nyt sitten ensiharvennuksella jo sitten tuloja.Taas hiukan vastaava palsta ja vain lähinnä rakennuspuut ja sitten kirjanpainaja uhkan takia hakkuu.Puustosta sitten yli kuudesosa oli jo lahoa ja taloudellinen menetys huomattava toisin jos olis jo hakattu 30-vuotta sitten jo.
Just joo, tee sinä metsilläsi ihan mitä haluat, mutta minä hoidan metsäni kunnolla, että tulevillakin sukupolvilla on myytävää puuta ja kunnollisia marjamaita virkistyskäyttöön. Ei meinaan sellaisissa luonnontilaisissa ryteiköissä kukaan viihdy.
Ja mitä pahaa on aukkohakkuissa? Oletko nähnyt jossain 100 vuotiaita aukkoja metsissä? Aina kasvaa puusto edellisen tilalle ja kulloinkin suotuisissa oloissa viihtyvät eläimet ja kasvit valtaavat alueen. Vai pystytkö kenties nimeämään jonkun sukupuuttoon kuolleen lajin, joka olisi hävinnyt juuri aukkohakkuiden vuoksi?
Aukkohakkuu on huonompi homma etelän viidakoissa, missä ohut maannos ei
kestä sitä. Samaa ongelmaa ei ole pohjoismaissa; ilmasto ja maaperä aivan erilaista.
Suurin haitta sademetsien hakkuissa ja muuttamisessa palmuöljypuu viljelmiksi,
joista tehdään sitten muka bioenergiaa rahtaamalla ensin kauas kasvupaikoiltaan.
Hoitamattomina risukot kasvavat kyllä paljon massaa, mutta suurin osa siitä lahoaa
ja hiili vapautuu ilmoille. Jos kasvu keskittyy suurempiin runkoihin, niin silloin niistä tuleekin hyviä hiilivarastoja , rakennustarvikkeina säilyvät paljon pidempään kuin
riukupuut metsiin lahotessaan.
Sain opiskeluaikoinani opetusta vanhalta metsänhoitajalta, joka oli itse ollut aikoinaan tekemässä näitä kuuluisia Osaran aukeita Lappiin nuorena metsänhoitajana. Kuulimme niistä moneen kertaan tuon kahden vuoden aikana, minkä olin siellä oppilaitoksessa opiskelemassa.
Tänä päivänä tuo 20000ha aukea kasvaa puuta melkoisesti, tosin virheitäkin tehtiin. http://maatilanpellervo.fi/2014/10/02/osaran-aukeat-varttuvat-paatehakkuuikaan/
http://www.kaleva.fi/uutiset/pohjois-suomi/osaran-aukealta-loytyy-jo-sahatukkeja/557103/
http://yle.fi/uutiset/osaran_aukeat_oli_onnistunut_ratkaisu/6489272
Meille metsänomistajille kelpaava puolitotuus, johon aina tarraudumme, on tämä kasvavan puuston hiilen sitominen. Sitoohan se, mutta meillä on paha taipumus unohtaa mainittua kasvuvaihetta edeltävä aika. Päätehakatun alueen puustoon sitoutuneesta hiilestä on takaisin ilmakehässä suurin osa muutaman vuoden sisällä siitä hakkuusta (poltto, selluttaminen, biopolttoaineet, hakkuutähteen lahoaminen, jne.). Ja ne loputkin sadan vuoden sisällä. Ei edes niitä puusta saatavia kiikkustuolinjalkoja, pihasaunoja, tms. museoida tavalla, joka ei palauttaisi sitä hiiltä jossain vaiheessa takaisin ilmakehään. Lisäksi päätehakkuu/muokkaus vapauttaa hiiltä maan pintakerroksesta.
Mielestäni kestävämpi perustelu on kuitenkin siinä, että puunkäytöllä voidaan pitää niitä fossiilisia energialähteitä (kaasu, öljy ja kivihiili) pidempään siellä maan alla. Ja parhaassa tapauksessa kierrättää maanpäällistä hiiltä (ja myös puuta) sen verran taitavasti, että niistä fossiilisista voidaan osa jättää hyödyntämättä. Luonnon monimuotoisuuden takaamiseksi ja eliöiden sukupuuttoaallon välttämiseksi tietty osa metsistä tulee jättää kuitenkin hyödyntämättä.
Ja sammuttaa aurinko, siitähän se johtuu koko homma, jaka vuosi dumppaa maahan lisää energiaansa.
Voitko mainita tuosta "sukupuuttoaallosta" jonkun esimerkin, joka olisi hävinnyt metsänhoidon seurauksena?
Pikaisesti googgeloituna löytyy vaikkapa tuommoinen yleistys, joka on sinällään hyvä, että se on helppoa luettavaa.
http://yle.fi/uutiset/kuudes_sukupuuttoaalto_uhkaa_maapallon_kasvi-_ja_elainlajeja/5639513
Lajeja en mainitse, aloitat vääntämisen siitä, että metsätaloudella ei ole mitään tekemistä juuri kyseisen lajin häviämisessä. Vaikeaahan se rajanveto eri syyllisten välillä varmaan onkin.
Ympäristöministeriön asettama Uhanalaisten eläinten ja kasvien suojelutoimikunta on tainnut tehdä jo neljä arviota Suomen hävinneistä ja uhanalaisista lajeista. Reilu tuhat lajia siellä on porrastettuna hävinneet, erittäin uhanalaiset, uhanalaiset jne. osioituna. Kannattaa hommata se eepos käsiin (esim. Rassi, P., Alanen, A., Kanerva, T. & Mannerkoski, I. (toim.) 2001. Suomen lajien uhanalaisuus 2000. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki. 432 s). Ko. teoksen hävinneitä silmäillessä on hyvä pohtia, että oliko metsätaloudella osuutta ko. lajin häviämisessä vaiko ei.
Enempää en tätä asiaa vatvo. Menee vielä jankkauksen puolelle.
Mukavaa Joulua kaikille metsänomistajille ja muillekin metsäluonnosta kiinnostuneille!
Ei nimittäin ihan löydy niitä sukupuuttoon kuolleita lajeja, jotka olisivat hävinneet metsien aukkohakkuiden seurauksena, sen voi sanoa helpottaakseni asiaa.
Palasin juuri metsäluonnosta, olin raivaussahalla raivaamassa luontaista taimikkoa metsässäni. Olen alalle kouluttautunut.
raivaussahan varteen kouluttautunut kotitarvemetsurihan se totuuden tietää ;) kaikenlaista tolvanaa se maa päällään kantaa.
Älä siinä tollottele toisia, vaan kerro kuinka monta lajia on kuollut sukupuuttoon aukkohakkuiden vuoksi, jos kerta olet viisaampi.
Sanoisin, että on vastuutonta metsänhoitoa, jos hoitotyöt laiminlyödään ja hakkuita ei suoriteta ajallaan. Kansantaloudellisesti erittän tuomittavaa, että puuta jätetään tuottamatta ja siten vientituloja jää saamatta. Kurjistat vain osaltasi kauppatasettamme!
Näin voi kommentoida vain ihminen, joka uskoo ikuiseen talouskasvuun. Talous on muutenkin hyvä renki, mutta toivoton isäntä.
Mutta € on hyvä konsultti